Ero sivun ”Ulkoilmamaalaus” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
m |
kh: en:tin = pelti, vrt. tin can = peltipurkki |
||
Rivi 7:
[[Berndt Lindholm]] kuvaili ulkoilmamaalausta näin:: {{Sitaatti|''Vähitellen kaikki ovat alkaneet rynnätä maaseudulle ravistaakseen harteiltaan akateemisen pakkopaidan. Mestareilta on opittu, että luonnonkauneutta pitää opiskella luonnossa. Siepata siitä hetken vaikutelma, se on nyt tavoite... tutkimalla huolellisesti kohteen värejä ja miten silmä havaitsee niiden muutokset luonnossa, kun ilma ja valo vaikuttavat niihin eri tavoin ...<ref name="nikkemedia">[http://www.nikkemedia.fi/ivailu/nettikurssit/taidehistoria1/pariisi.html Taidehistorian nettikurssit]</ref>}}
Tehdasvalmisteisten [[öljyväri]]tuubien tulo markkinoille vaikutti ulkoilmamaalauksen yleistymiseen. Aikaisemmin maalari teki omat maalinsa hiertämällä ja sekoittamalla [[pigmentti|pigmentin]] pellavaöljyyn. Uudet, valmiiksi sekoitetut maalit oli pakattu nykyajan hammastahnatuubia muistuttavaan
Maalausprosessi nopeutui huomattavasti. Maalien paksusta, tahnamaisesta luonteesta tuli uusi tyyli, kuten myös [[alla prima]] -maalaustekniikasta sekä spontaanista maalausotteesta. Aikaisemmissa [[pittoreski|pittoreskeissa]] ja [[Akateeminen taide|akateemisissa]] [[Maisemamaalaus|maisemamaalauksissa]] oli usein tummahkot ja ruskeat sävyt, johtuen alun perin tummennetun [[Clauden lasi]]n käytöstä. Tällaiset maalaukset saivat väistyä vaaleampien ja kirkkaampien värien tieltä. Uutta impressionismin ja ulkoilmamaalauksen mukaista tyyliä kutsuttiin Suomessa myös valomaalaukseksi.<ref>Riitta Konttinen ja Liisa Laajoki, ''Taiteen sanakirja'', Otava 2000 s. 471</ref> <ref>''Taiteen Pikkujättiläinen'', Wsoy 1991 s. 766</ref>
| |||