Ero sivun ”Sandro Botticelli” versioiden välillä

Botticelli suosi viileähköä ja vaaleasävyistä väriasteikkoa. Yleisesti ottaen hänet tunnetaan hienostuneen eteerisistä maalauksistaan ja niiden soljuvasta viivankäytöstä.<ref name="Otava" /> Maalauksissa on usein sirosti kuvattuja [[Draperia|vaatteita]], jotka ovat koholla kuin tuulen liehuttamina. Botticelli keskittyi ääriviivoihin eikä hahmojen plastisuuteen kuten esimerkiksi [[Masaccio]] ja monet muut varhaiset renessanssimestarit. Hahmoissa on siksi joskus anatomisia vääristymiä. Ihmiset ovat esimerkiksi aina pitkiä<ref name="cd-facta" /> ja kuin venytettyjä.

 

Botticelli oli yksi [[Giorgio Vasari]]n ''Taiteilijaelämäkerroissa'' käsitellyistä taiteilijoista. Vasarin mukaan Botticelli oli levoton ja älykäs lapsi, joka ei viihtynyt koulussa. Hänen isänsä Mariano Filipepi lähetti pojan 14-vuotiaana<ref name="NG">[http://www.nationalgallery.org.uk/artists/sandro-botticelli Sandro Botticelli] The National Gallery, Lontoo</ref> Botticelli-nimisen [[kultaseppä]]ystävänsä luo. Kultasepän oppilaana hän kiinnostui maalaustaiteesta, joten isä ohjasi pojan karmeliittaveli [[Fra Filippo Lippi]]n ateljeehen. Sandro Botticelli opiskeli Lippin luona 1465–1467 säilyttäen kuitenkin kultasepältä saamansa nimen Botticelli.<ref name="Giorgio Vasari, s. 168">Giorgio Vasari, s. 168</ref> Fra Filippon kautta Botticelli tutustui [[Medici]]en valtasukuun.<ref name="NG">[http://www.nationalgallery.org.uk/artists/sandro-botticelli Sandro Botticelli] The National Gallery, Lontoo</ref>

 

Botticelli palasi aiheeseen myöhemminkin. Tunnetuimpia näistä madonnoista ovat ''Granaattiomenamadonna'' (n. 1487) ja ''Magnificat-madonna'' (n. 1485), joissa on sekä aistillista että aineetonta suloa, joka on surumielistä.<ref name="Otava" />

 

 

Botticellin tuloksekkain luomiskausi ajoittui vuosille 1478–1490.<ref name="NG"/> Hän työskenteli suuren osan urastaan Medici-suvulle. Suurissa mytologisissa maalauksissaan Botticelli yhdisti [[Kristillinen taide|kristillisiä]] ja [[pakanuus|pakanallisia]] teemoja. Kuuluisan ''Kevät''-maalauksen [[Venus (mytologia)|Venus]] on ilmeinen kristillisen perinteen [[Neitsyt Maria taiteessa|Madonna]]-hahmo.<ref name="Otava" /> Mytologiset aiheet liittyivät renessanssin antiikkia kohtaan tuntemaan kiinnostukseen, ja myös Platon ja [[Uusplatonismi|uusplatonismi]] olivat ajankohtaisia Firenzessä. Uusplatonistien johtava hahmo oli tuolloin [[Marsilio Ficino]].<ref name="cd-facta" />

Paavien ohella Botticelli maalasi muitakin muotokuvia, esimerkiksi Giuliano de Medicistä vuonna 1478 ja Simonetta Vespuccista 1476. Hän on lisäksi sijoittanut muotokuvia uskonnollisiin aiheisiin, kuten Medici-suvun jäseniä ''Kuninkaiden kumarrukseen'' 1475.<ref name="Otava" />

 

Dominikaanimunkki [[Girolamo Savonarola]] alkoi vaikuttaa Firenzessä noin vuonna 1490. Hän hyökkäsi humanismia, sen pakanallisia elementtejä ja maallistumista vastaan. Savonarolan johdolla pakanalliseksi katsottua maalaustaidetta ja kirjallisuutta poltettiin roviolla, ja hänen saarnansa todennäköisesti vaikuttivat siihen, että Botticellin taide muuttui samoihin aikoihin.<ref name="Otava" />