Ero sivun ”Tieteellinen vallankumous” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti poisti 35 Wikidatan sivulle d:q214078 siirrettyä kielilinkkiä
Chobot (keskustelu | muokkaukset)
p Bot: Migrating 1 interwiki links, now provided by on Wikidata on Q214078; kosmeettisia muutoksia
Rivi 3:
'''Tieteellinen vallankumous''' (myös '''tieteen''' tai '''luonnontieteiden vallankumous''') on tieteenhistoriassa käytetty nimitys noin vuosien 1500–1700 välisenä aikana tapahtuneelle [[luonnontiede|luonnontieteiden]] edistykselle. Ajalle oli tyypillistä [[empirismi|kokeellisten menetelmien]] käyttö tiedon hankkimisessa. Luonnon ilmiöitä pyrittiin kuvaamaan mahdollisimman tarkasti matemaattisin keinoin. Tieteellisen vallankumouksen myötä siis hylättiin [[Aristoteles|Aristoteleen]] ja muiden [[antiikki|antiikin]] aikaisten kirjoittajien sitä ennen saavuttama auktoriteetti­asema ja siirryttiin käyttämään niitä perusmenetelmiä, joita käytetään edelleen tutkimuksessa. [[rationalismi|Järkiperäisen ajattelun]] kehittymisen ja kirkosta irtaantumisen myötä myös kirkon asema tieteen auktoriteettina katosi. [[Tieteen ja uskonnon suhde|Uskonnollisia tekstejä kritisoivan ja uskonnollisiin teksteihin perustavan tieteen]] välille syntyi jännite, joka ei ole hävinnyt vieläkään. Maantieteellisesti ajankohdan tapahtumat sijoittuvat Eurooppaan, ja yhteiskunnallisessa hierarkiassa tapahtumat koskivat oppineista koostunutta eliittiä; koko kansaa koskevaksi saavutukset tulivat pitkälti vasta [[teollinen vallankumous|teollisen vallankumouksen]] myötä. Tieteellisen vallankumouksen muutokset ja perintö ovat niin keskeisiä, että sen sanotaan synnyttäneen nykyaikaisen [[tiede|tieteen]] mallin. Yhtälailla tieteellinen vallankumous on nähty vaiheena länsimaisen ajattelun vapautumisessa [[uskonpuhdistus|uskonpuhdistuksen]] ja [[renessanssi]]n tapaan.<ref name="E1056">''Encyclopedia of the Scientific Revolution From Copernicus to Newton'', s. 1056</ref>
 
Vallankumouksen myötä tiedepiirit järjestyivät tieteen kehittämiselle omistettuihin yhteisöihin, joista maineikkaimpia ovat brittiläinen [[Royal Society]] ja ranskalainen [[Ranskan tiedeakatemia|Académie des sciences]]. Ajan suurimpia havaintoja oli [[Nikolaus Kopernikus|Kopernikuksen]] aurinkokeskinen maailmankuva, [[Isaac Newton]]in [[mekaniikan peruslait]] sekä hänen ja [[Gottfried Leibniz]]in samaan aikaan kehittämä [[differentiaalilaskenta|differentiaali-]] ja [[integraalilaskenta]]. Tähtitieteessä ajanjaksosta käytetään usein nimeä ''kopernikaaninen vallankumous''. Tieteellisen vallankumouksen jälkeen Euroopan historiassa vaikutti [[valistusaika|valistuksen ajaksi]] nimitetty aikakausi (1700-luku), jolloin korostettiin järkiperäistä ajattelua ja vallitsevien olojen kritisoimista. Tieteellisen vallankumouksen ansiosta eurooppalaisen tieteen taso ohitti muun maailman.
 
Väite tieteen vallankumouksellisesta kehittymisestä on ollut jatkuvan keskustelun alla. Monet tieteenhistorioitsijat ovat sitä mieltä, ettei tiede kehittynyt mitenkään äkkinäisesti [[keskiaika|keski­ajan]] ja [[uusi aika|uuden ajan]] vaihteessa, vaan sen kehitys jatkui pikemminkin tasaisena virtana. Monien mielestä tiede ei edes kehity vallankumouksellisesti. Tapahtuman kyseenalaistajien käyttämä väite tunnetaan [[jatkuvuusteesi]]nä.
Rivi 28:
Varhaiskeskiajalla oppineisuus oli keskittynyt [[luostari]]laitoksiin, joissa munkit ja nunnat käänsivät ja opiskelivat [[antiikki|antiikin]] ajan tekstejä. Luostareihin oli muotoutunut opetusjärjestelmä, jossa uudet munkit ja nunnat opetettiin [[luku- ja kirjoitustaito]]isiksi. Joskus luostareihin pääsi myös ulkopuolisia, mutta tämä ei ollut kovinkaan yleistä. Syntyi tarve perustaa luostareihin pääsemättömille oma oppilaitos. [[Kaarle Suuri|Kaarle Suuren]] hyväksymien uudistusten myötä koulutusjärjestelmä laajeni siten, että jokaisen luostarin ja [[katedraali]]n yhteyteen oli perustettava koululaitos pappien opettamista varten. [[Katedraalikoulu]]t saivat ammattimaisia piirteitä, ja kouluista valmistuneille maistereille myönnettiin opetuslupa. Katedraalikoulun käynyt kykeni siis 1000-luvun alussa perustamaan oman koulun ja opettamaan laajahkoa joukkoa sivistymättömiä kaupunkilaisia. Näihin aikoihin – niin sanottuna 1100-luvun renessanssina – antiikin aikaisia kreikkalaisia tekstejä käännettiin suuri määrä joko suoraan [[kreikan kieli|kreikasta]] tai sitten [[arabian kieli|arabialaisista]] käännöksistä. Esimerkiksi joukko Aristoteleen teoksia tuli uudelleen eurooppalaisten tietoisuuteen. Juuri Aristoteleen teoksille rakentui Euroopan yliopistoja hallinnut [[skolastiikka|skolastinen]] tiede. [[Islam]]ilaisessa maailmassa vaikutti voimakas tieteellisen tutkimuksen nousukausi. [[Kristityt]] ja [[muslimi]]t olivat keskenään läheisessä kontaktissa esimerkiksi kaupankäynnissä, ja nykyinen [[Espanja]] oli arabien hallinnassa.<ref name="Mirator">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.glossa.fi/mirator/pdf/keskiajanaatehistoria.pdf | Nimeke =Keskiajan aatehistoria – Näkökulmia tieteen, talouden ja yhteiskuntateorioiden kehitykseen 1100–1300-luvuilla | Tekijä =Timo Joutsivuo| Selite=sivu 6| Julkaisija =Jyväskylän yliopisto (Mirator) | Viitattu = 10.8.2008}}</ref>
 
Eurooppaan syntyi [[keskiaika|sydänkeskiajalla]] yliopistolaitos, jossa oppineet jakoivat tietämystä opiskelijoille. Nykyään keskiajan yliopistosta puhuttaessa tarkoitetaan keskiajan ''studium generale''a. Keskiajan [[tiedekunta|tiedekunnista]] käytettiin nimitystä ''universitas''.<ref name="Mirator"/> Keskiajan yliopisto koostui 1400-luvulta lähtien periaatteessa neljästä tiedekunnasta. Aiemmin yliopistossa oli ollut pääosin yhdestä kolmeen tiedekuntaa.<ref>''Renessanssin tiede'', s. 112</ref> [[Filosofia]]a joutui jokainen opiskelemaan maisterintutkintoon saakka. Maisterintutkinnon suorittaminen mahdollisti sitten [[lääketiede|lääketieteeseen]], [[oikeustiede|oikeustieteeseen]] tai [[teologia]]an erikoistumisen. Teologia oli oppiaineista arvostetuin, mutta samalla harvinaisin tiedekunta koska [[paavi]]t tahtoivat pitää papinopintoja tiukassa kontrollissa. Ote löyheni 1400-luvulta lähtien. Euroopan oppineet saivat tietoa ja pyrkivät ymmärtämään luontoa lähinnä [[humanistiset tieteet|humanististen tieteiden]] avulla, ja luonnon ymmärtämisessä käytettiin islamilaisten ja [[bysantti]]laisten kirjoitusten käännösten ansiosta uudelleen löydetyn [[Aristoteles|Aristoteleen]] antiikin aikana kehittämiä ajatuksia. Myös [[Raamattu|Raamatulla]] oli tärkeä osa opetettaessa ympäröivän maailman tapahtumia. Oikeustieteen opettamisen kulmakivi taas oli ''[[Corpus Juris Civilis]]'' -lakikokoelma, ja lääketieteen opit nojasivat Aristoteleen ohella roomalaisen lääkeäri [[Galenos]]in ajatuksiin.<ref name="encarta">{{Verkkoviite | Osoite = http://encarta.msn.com/encyclopedia_701509067/Scientific_Revolution.html | Nimeke =Scientific revolution | Julkaisija =MSN Encarta | Viitattu = 4.8.2008 | Kieli ={{en}} }}</ref> Käytännön kokeita ei yliopistossa tai keskiajalla muutoinkaan juuri harrastettu, sillä [[skolastiikka#skolastinen metodi|skolastisen metodin]] luotettavuuteen uskottiin lujasti. Auktoriteetteihin uskomista ja haluttomuutta tehdä omia aloitteita kuvaa erään 1600-luvun oppineen lausahdus, kun häneltä kysyttiin mielipidettä [[Galilei]]n [[kaukoputki|kaukoputkella]] havaitsemista [[auringonpilkku|auringonpilkuista]]: Olen lukenut Aristoteleen teokset läpi kahdesti enkä ole löytänyt sanaakaan auringonpilkuista. Sellaisia ei ole. Vika on joko kaukoputkessa tai sitten sinun silmissäsi.”<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Ahtiainen, Marketta; et al. | Nimeke = Eurooppalaisen ihmisen aikakirja| Vuosi =2006| Sivu =98| Julkaisija =Edita | Tunniste =ISBN 951-37-4216-4 }}</ref>
 
Aristoteles asetti myös tarkat menetelmät siitä, miten luontoa pitää tutki. Siihen ei kelvannut [[matematiikka]], sillä hänen näkemyksensä mukaan luontoa pitää kuvailla ilmiön todellisten syiden perusteella eikä matematiikka siis abstraktin luonteensa vuoksi kelpaa. Edes [[optiikka|optiikan]] ja [[tähtitiede|tähtitieteen]] kaltaiset tieteenalat eivät kelvanneet, koska ne sekoittivat luonnon kuvaamisen ja [[geometria|geometrisen]] ajattelun keskenään. Siispä tällaisten tieteiden avulla ei voida Aristoteleen mielestä saavuttaa minkäänlaista tietoa luonnosta.<ref name="encarta"/> Matematiikan alueet kuten [[aritmetiikka]] ja [[geometria]] kyllä kuuluivat Euroopan varhaisten yliopistojen opetus­suunnitelmiin, mutta opetuksessa selvitettiin seikkaperäisesti näiden olevan ”alempiarvoisia” menetelmiä verrattuna [[luonnonfilosofia]]an, jota siis opetettiin filosofisissa ja teologisissa tiedekunnissa. Myös Euroopassa riehunut [[musta surma]] ja [[satavuotinen sota]] halvaannuttivat osaltaan eurooppalaista tiedettä.<ref name="Wang">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.idbsu.edu/courses/hy309/projects/math.html | Nimeke =Lesson Plan: Renaissance Mathematics | Tekijä =Juan Wang| Viitattu = 8.8.2008 | Kieli ={{en}} }}</ref> ''Science and Technology in World History'' -kirjassa (s. 193) esitetyn diagrammin mukaan eurooppalaisten tieteilijöiden lukumäärä oli ollut kasvu­suunnassa 1350-luvulle saakka, mutta epidemian vuoksi se heidän lukumääränsä romahti. Vasta sata vuotta myöhemmin tieteilijöiden määrä ylitti vuosien 1325–1350 tason.
Rivi 36:
=== Renessanssi – syitä vallankumoukseen ===
==== Humanismi ja luonnonfilosofian traditiot ====
Opillista ilmapiiriä hallitsi renessanssin aikana [[humanismi]], joka korosti ihmiskeskeisyyttä ja väheksyi muun luonnon tuntemista. 1400-luvun humanistit pitivät ensimmäisenä humanistina [[Francesco Petrarca]]a, joka hylkäsi barbaarisena ja pedattisena pitämänsä skolastiikan. Hän ihmetteli suuresti sitä, mitä hyötyä on ymmärtää luonnon hienoisimpia ominaisuuksia, kun ymmärrys ihmisistäkään ei ollut järin korkeallla tasolla. Petrarca katsoi luonnon salaisuuksien olevan [[Jumala]]n luomia mysteerejä, joiden tutkimus oli paitsi turhaa myös ajan haaskaamista. Salat oli vain nöyrästi hyväksyttävä.<ref>''Renessanssin tiede'', s. 34–35</ref> Skolastisten filosofien syvästi kunnioittamaan Aristoteleeseen Petrarca suhtautui varsin halveksuen, mutta [[Platon]]in syvällisyys sai hänet vakuuttuneeksi. Humanistien piirissä Platonista tuli skolastikkojen Aristoteles, mutta myös [[Cicero]]n tekstien sivuja käännettiin ahkerasti. Aristoteles ei kuitenkaan unohtunut. Perinteisen historiankirjoituksen mukaan renessanssin humanismilla ja tieteellisellä vallankumouksella ei ollut mitään yhteyttä, koska humanistit olivat kiinnostuneita sellaisista aloista kuin [[retoriikka]], [[dialektiikka]], [[historia]] ja [[etiikka]]. Samalla väitettiin, etteivät humanistit olleet halukkaita oppimaan luonnontieteitä, matematiikkaa tai muita käytännöllisiä taitoja (''artes mechanicae''). Tämä käsitys on häviämässä, ja historioitsijat ovat kiinnittäneet huomionta siihen, että 1500-luvulla humanistit katsoivat aikansa tieteen olevan selvästi [[Antiikin tiede|antiikin tieteen]] tasoa alempana. Syntyi virtaus, joka halusi päästä vastaavalle tasolle eri tieteen aloilla antiikin kirjoitusten löytämisen kautta tai uusien tulkintojen ansiosta.<ref>''Renessanssin tiede'', s. 36</ref> Keskiajan [[nominalismi|nominalistien]] vaikutustakaan ei pidä vähätellä tieteelliseen vallankumoukseen, sillä juuri he olivat varhaisessa vaiheessa muokkaamassa tieteenkäsitystä. Siinä missä aristoteelinen käsitys piti tärkeänä tiedon ja totuuden omistamista, niin nominalistit korostivat totuuden etsimistä esimerkiksi kokeellisen tutkimuksen muodossa.<ref>''Keskiajan aatehistoria'', s. 39</ref> Perinteisen tulkinnan mukaan vuoden 1453 [[Konstantinopoli]]n valtauksella oli tärkeä rooli renessanssin humanismin kannalta, sillä se sai kreikkalaisen sivistyneistön muuttamaan Italiaan ja tuomaan mukanaan vanhoja käsikirjoituksia. Toisaalta tämä näkemys on haastettu väittämällä, että valtauksen vuoksi länsieurooppalaiset eivät enää voineet luottaa antiikin kirjallisten lähteiden tyyssijana olleeseen Bysanttiin, mikä kirvoitti [[1300-luvun kriisi|1300-luvun kriisistä]]stä toipuvaa oppineistoa tutkimukseen.<ref>''Tieteiden kuningatar'', osa I, s. 382</ref>
 
Tieteellisen vallankumoukseen johti myös humanistien etsinnän seurauksena ennalta tuntemattomien antiikin lähteiden löytäminen. Näiden tekstien tunnetuksi tekeminen synnytti kirjavan valikoiman oppeja renessanssiluonnonfilosofian sisälle. Yhtenä tärkeimmistä oli antiikin [[skeptikko]]jen tekstien synnyttämä skeptinen liike. Skeptikot saivat puolellensa huomattavan kannattajajoukon, jolta löytyi uskallusta ja halua kyseenalaistaa vallalla olevat luulot. Heidän näkökulmansa mukaan maailmasta oli mahdotonta saada aistien avulla varmaa tietoa. Muut tärkeät traditiot olivat [[epikurolaisuus]] ja [[platonismi]].
Rivi 43:
Humanismin uuden tulkinnan ohella varhaisimpiin ja perustavanlaatuisimpiin syihin kuuluu [[Johannes Gutenberg]]in keksimä metallisiin irtokirjaimiin perustuva [[kirjapaino]]. Keksintö omaksuttiin yllättävän nopeasti ympäri Eurooppaa ja sen keksiminen oli palkitsevaa humanisteille, koska heidän uutteran lähteiden etsimisen päätteeksi tulokset saatettiin painattaa kirjoiksi. Kirjapainon ansiosta kirjoja saatiin myyntiin paljon, ja niiden hintakin oli halpa. Hinnan alenemiseen vaikutti myös [[paperi]]n kaltaisen materiaalin käyttäminen. Se oli huomattavasti halvempaa kuin lehmän tai lampaan nahasta saatu [[pergamentti]]. On esimerkiksi laskettu, että Raamatun painaminen olisi vaatinut noin 170 lehmän nahat.<ref>''Renessanssin tiede'', s. 44</ref> 1400-luvulla keksittiin uusi mustetyyppi, joka soveltui erinomaisesti painamiseen. Kirjojen hintojen lasku näkyi konkreettisesti siinä, että lukijakunta saattoi ostaa useampia kirjoja vuodessa. Joillekin kertyi oman kirjaston verran luettavaa. Kirjapainon keksiminen siis mahdollisti oppineiden tutustumisen monipuolisemmin aiheeseen, kun käsillä oli eri kirjoittajien teoksia. Toisaalta taas suurempi valikoima hankaloitti tiedon löytämistä.<ref>''Renessanssin tiede'', s. 45–50</ref>
 
Kirjapainon keksimisen tärkeyttä on usein ylikorostettu. Todellisuudessa lukijakunta saattoi koostua vain oppineista, koska tavallisella väestöllä ei ollut varaa ostaa kirjoja. Lisäksi tuohon aikaan varsinkaan tavallisen kansan piirissä läheskään kaikki eivät osanneet lukea. Uusi tilanne osoittautui varsin kiusalliseksi [[katolinen kirkko|roomalais­katolisen kirkon]] kannalta, sillä monet [[harhaoppi]]sina pidetyt ajatukset saivat uutta voimaa. Kirkko yritti kyllä estää ”pahan tiedon” leviämistä ylläpitämällä kiellettyjen kirjojen luetteloa (''[[Index Librorum Prohibitorum]]''), mutta se ei kaikissa tapauksissa toiminut kovinkaan tehokkaasti.
 
Maailmankuvaavat laajensi kirjapainotaidon kanssa samaan aikaan käynnistyneet [[Löytöretket|suuret löytöretket]], joiden ansiosta uusista aiemmin tuntemattomista mantereista saatiin tietoa. [[Kristoffer Kolumbus]] oli matkaansa suunnitellessa käyttänyt [[Klaudios Ptolemaios|Ptolemaioksen]] ''[[Geographia]]''-teosta, jonka sisältämä mittavirhe sai Kolumbuksen valitsemaan läntisen merireitin [[Intia]]an. Intiaan hän ei päässyt, vaan löysi "[[Amerikka|uuden mantereen]]", jossa eli elinvoimaisia korkeakulttuureja. Eurooppalaisia nämä uudet tuttavuudet häiritsivät, heistähän ei löytynyt Raamatusta tai muista lähteistä mainintaa. Samalla [[eläintiede|eläin]]- ja [[kasvitiede]] saivat uutta materiaalia, mikä loi tarpeen empiiriselle tutkimukselle.<ref>''Renessanssin tiede'', s. 51–59</ref> Tieteenhistorioitsija [[Reijer Hooykaas]] nostaa löytöretket yhdeksi tärkeimmäksi kehityslinjaksi, sillä uusien alueiden löytö osoitti selvästi antiikin tiedon olleen vajavaista ja että omalla kokemusperäisellä tutkimuksella tietoa saatiin lisää.<ref>''The Scientific Revolution'', s. 17</ref> Uusien alueiden löytäminen oli joillekin suuri shokki, osittain sen vuoksi että antiikin filosofien uskottiin menettäneen maineensa ja osittain koska näin suuren löydön olivat tehnyt sivistymättömät merimiehet.<ref>''The Scientific Revolution'', s. 27</ref>
 
== Muutos luonnon kuvaamisessa ==
=== Kokeellisuus ja tieteellinen tieto ===
[[KuvaTiedosto:Leaning tower of pisa 2.jpg|thumb|250px|left|Tarinan mukaan [[Galileo Galilei]] pudotteli eri massaisia kuulia [[Pisan torni|Pisan kaltevasta tornista]] koetellakseen Aristoteleen väitettä, jonka mukaan painavimmat kappaleet putoavat nopeammin maahan. Galilei ei huomannut mainittavaa eroa, joten hän tuli kokeellisin keinoin kumonneeksi Aristoteleen väitteen.]]
Tieteellisen vallankumouksen yksi oleellisimmista ajatuksista oli kokeellisuuteen perustuva tiedon hankinta ja varmentaminen. Tietoteoreettinen [[empirismi]]ä korostava koulukunta syntyi [[Britteinsaaret|Brittein­saarilla]] 1600-luvulla. Sen johtavina hahmoina olivat [[John Locke]], [[George Berkeley]], [[David Hume]] ja [[Thomas Hobbes]] sekä [[Francis Bacon]]. Tieteen kokeellisen luonteen historia on kuitenkin syvemmällä historiassa. Kokeellisen menetelmän juuret ovat itse asiassa keskiajalla uudelleen löydettyjen antiikin maagikkojen kuten [[Hermes Trismegistos|Hermes Trismegistoksen]] kirjoitusten pohjalta kummunneessa [[hermetismi|hermeettisessä]] sekä sen ohella toimineessa [[kabbalismi|kabbalistisessa]] traditiossa. Keskiajan tieteellisempää empirismiä edustivat 1200–1300-luvuilla vaikuttaneet [[Merton College]]n matemaatikot [[Robert Grosseteste]], [[Robert Bacon]] ja [[Petrus Peregrinus]]. Kabbalismi ja hermetismi vaikuttivat voimakkaasti [[uusplatonismi|uusplatonilaiseen]] ja [[pythagoralaisuus|pythagoralaiseen]] tieteenkäsitykseen.<ref>''Renessanssin tiede'', s. 84</ref> Osa renessanssin oppineista arvostivat näiden tekstejä suuresti, minkä vuoksi magiikka ja sen kokeelliset piirteet saivat jalansijaa Euroopassa. Esimerkiksi [[magnetismi]]n tutkija [[William Gilbert]]in käyttämät menetelmät olivat hyvin tiedossa maagikkojen keskuudessa.<ref name="encarta"/> Huomionarvoista on myös, että monet tieteellisen vallankumouksen tieteilijät harjoittivat tieteen ohella myös epätieteellisempää toimintaa kuten [[astrologia]]a ja [[alkemia]]a. Laajalti tunnettu keskiajan alkemisti [[Paracelsus]] irtisanoutui kaikesta keskiajan skolastiseen tieteenharjoittamiseen liittyvästä. Hän vaati tieteenharjoittamisen ensisijaiseksi keinoksi omaan kokemukseen perustuvaa tiedonhankintaa ja rationaalisen ajattelun jättämistä toissijaiseen arvoon.<ref>''Renessanssin tiede'', s. 88</ref> Samaa vaativat myös nominalistit.
 
Rivi 56:
Tieteellisen vallankumouksen alkuaikoina, ja itse asiassa jo aiemminkin, ihmisiä pohditutti mikä on tieteen rooli tiedon hankinnassa ja millaista tietoa pitäisi tieteen avulla hankkia sekä mikä on oikea tapa lähestyä ilmiöihin liittyviä ongelmia, jotta niistä johdetut päätelmät olisivat tosia. Vallankumouksen suurimpia tieteen puolestapuhuja oli [[Francis Bacon]], joka julisti tiedon olevan valtaa. Hän laati kokemusperäiselle menetelmälle määritelmän: varmaa tietoa saatiin ainoastaan lukemalla luontoa kuin avointa kirjaa.<ref name="MPJ 553">''Maailmanhistorian pikkujättiläinen'', s. 553</ref> Tiedolle hän vaati käytännöllisten piirteiden täyttymistä ja tieteen tehtävänä oli luonnossa havaittavien tosiasioiden kerääminen, analysointi ja vertailu. Bacon ymmärsi kuitenkin, ettei kokemusperäinen tutkimus ollut ongelmatonta. Suurimpana ongelmana hän näki tutkijoiden ennakkoluulot, joista tutkijoiden tulisi irrottautua. Auktoriteettiin perustuvaa tietoa Bacon arvosteli äärimmäisen jyrkästi.
 
Ei ollut mitenkään yksiselitteistä, mikä on oikeanlainen tapa ratkaista tieteellisiä ongelmia, jotta johtopäätökset olisivat tosia. Aristoteles oli erotellut [[logiikka|loogisesta päättelystä]]päättelystä kaksi haaraa. [[Dialektiikka|Dialaktisen]], jossa ei oltu kiinnostuneita oletusten luotettavuudesta, ja [[apodeiktiikka|apodeiktisen]], jossa taas vaadittiin oletuksilta eli premisseiltä tosia totuusarvoa. Jälkimmäisen Aristoteles nosti tieteellisen tiedon hankinnan tavoitteelliseksi keinoksi. Tämä taas vaati sen, että päättelyssä käytettyjen oletusten piti olla vähintään yhtä hyvin tunnettuja kuin päättelyn seurauksena syntyvien johto­päätösten. Ongelmana oli kuitenkin, mistä tiedettiin jokin oikeaksi ja toisaalta jokin vääräksi. Myöhäiskeskiajan tieteenkäsityksessä erotettiin tieteellisen tiedon kaksi muotoa, joita skolastikot nimittivät termeillä: ''propter quia'' ja ''propter quid''. Ensimmäisessä ajattelu kulki vaikutuksista syihin ([[induktiivinen päättely|induktio]]) ja oltiin kiinnostuneita minkälainen ilmiö on, kun taas jälkimmäisessä ajattelun reitti oli syistä vaikutuksiin ([[deduktiivinen päättely|deduktio]]) ja oltiin halukkaita selvittämään miksi ilmiö oli sellainen kuin se nyt sattui olemaan.<ref>''Pahan tiedon puu, s. 176</ref> Induktiivisen ajattelun huomattiin kuitenkin olevan monelta osin varsin rajoittunut. Sitä ei voinut ajatella käytettävän tähtitieteessä, koska havaintojen kautta saadut tiedot saattoivat olla erheellisesti tulkittuja. Galilei itse luotti regressioon ja deduktioon. Häntä kutsutaankin hypoteettis-deduktiivisen tutkimusmenetelmän – eli [[luonnontieteellinen menetelmä|luonnontieteellisen menetelmän]] – kehittäjäksi. Siinä annetuista [[hypoteesi|hypo­teeseista]] johdetaan havaittava ilmiö, joka sitten joko vahvistaa hypoteesia tai kumoaa sen.<ref>''Pahan tiedon puu'', s. 174 ja 177</ref>
 
Empirismi ei ollut ainoa tietoteoreettinen koulukunta tieteellisen vallankumouksen aikana ja valistuksen aattona. Rinnalla vaikutti voimakkaasti [[rationalismi (tietoteoria)|rationalismi]] eli järkiperäiseen ajatteluun perustuva tiedon hankkiminen. Koulukunnan suurin ajattelija oli [[René Descartes]]. Hän oli vakaasti sitä mieltä, että ihmisen mieli koostuu omasta tulkinnasta ja ulkopuolisesta todellisuudesta saaduista aineksista. Tähän perustuen Descartes osoitti kokemusperäisyyden sisältävän vaarallisia aineksia, jotka vääristävät totuutta. Ihminen ei hänen mukaansa voinut tietää mikä on vain hänen omaa tulkintaansa ja mikä taas totta. Descartesin ajatuksia vastaan hyökkäsi brittifilosofi [[John Locke]] ''[[tabula rasa]]'' -ajatuksellansa ({{k-fi|tyhjä taulu}}). Locke näki vastasyntyneen ihmisen ajatusmaailman olevan kuin tyhjä taulu, johon kokemukset ja luonto piirtävät jälkiä. Locken filosofiassa ihmisen mieli heijasteli luontoa itsessään.<ref name="MPJ 553"/>
Rivi 62:
=== Luonnon matemaattinen formalisointi ===
==== Aatteellinen kehitys ====
[[KuvaTiedosto:Gregor Reisch, Margarita Philosophica, 1508 (1230x1615).png|thumb|250px|Ajalle hyvin tyypillinen piirros uuden arabialaisen numerojärjestelmän ja vanhan järjestelmän hyödyllisyyden välillä. Huomaa henkilöiden ilmeet. Kaiverrus [[Gregor Reisch]]in teoksesta ''Margarita Philosophica'' (1508).]]
Keskiajalla luonnonfilosofien ajatukset perustuivat pitkälti Aristoteleeseen, mutta [[Platon]]in, [[Epikuros|Epikuroksen]] ja muiden [[antiikin filosofia|antiikin filosofien]] kuten skeptikkojen, [[stoalaisuus|stoalaisten]], [[uusplatonismi|uusplatonistien]] ja [[pythagoralaisuus|pythagoralaisten]] tekstien löytäminen nakersi [[skolastiikka|skolastista]], humanismiin ja kirjallisuuteen perustuvaa asennetta, ja aiheutti asennemuutoksen oppineiden keskuudessa. Platonin ajatukset vaikuttivat matematiikan arvon nousuun erittäin keskeisesti. Platonin mukaisesti matematiikka nähtiin tietynlaisena perustavanlaatuisena tieteenä, joka heijasteli periaatteittensa kautta kaikkein perustavanlaatuisinta (jumalallista) alkuperää. Matematiikan ajateltiin olevan siten ainoa keino, jolla luonnosta voitiin saada oikeata ja tarkkaa tietoa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.answers.com/scientific%20revolution | Nimeke =Scientific revolution » The Renaissance and the Scientific Revolution | Tekijä = The Gale Group, Inc| Julkaisija =Answers.com| Viitattu = 5.8.2008 | Kieli ={{en}} }}</ref> Ajan matemaatikot korostivat tätä piirrettä, sillä he katsoivat matematiikan olevan täysin immuuni skeptikkojen – joiden lukumäärä Euroopassa oli kasvamassa – epäilyjä kohtaa. Platonin ja pythagoralaisten lähteiden löytö renessanssi­aikana vaikutti eurooppalaiseen luonnonfilosofiaan kahdella tavalla. Yhtäältä se nosti [[algebra]]n ja geometrian arvoon luonnon kuvaamisessa, mutta toisaalta se innosti kabbalistista lukumystiikkaa.<ref>Lisää: ''Renessanssin tiede'', s. 94–98</ref>
 
Rivi 109:
 
== Valistus ja romantiikka ==
[[KuvaTiedosto:Newton-WilliamBlake.jpg|250px|left|thumb|William Blaken maalaus ''Newton''.]]
Tieteellisen vallankumouksen aikaansaama kehitys luonnontieteissä loi pohjaa [[edistysusko]]lle ja [[positivismi]]lle. Valistusfilosofit näkivät tieteen parhaimpana tapana ratkaista ongelmia ja saavuttaa Tietoa ja saavuttaa valaistus. Se tarkoitti samalla uskonnon vähättelyä. [[Ateismi|Ateisteja]] valistusfilosofien keskuudessa oli erittäin vähän, useimmat heistä olivat [[deimi|deistejä]], mutta heitä yhdisti yhteinen viha perustettuja uskontoja kohtaan, erityisesti eurooppalaisessa yhteiskunnassa näkyvimpään, [[katolisuus|katolilaisuuteen]]. Valistusfilosofit kokivat kenties olevansa jonkinlaisia vapaustaistelijoita, jotka pyrkivät korvaamaan uskonnon paremmalla keinolla päästä Jumalan lähelle. Heille se oli tiede.<ref name="E1056"/>
 
Rivi 131:
 
[[Peter Dear]] on tiivistänyt tieteellisen vallankumouksen aiheuttamat muutokset kuudeksi kohdaksi:<ref>''Renessanssin tiede'', s. 409</ref>
# Kokeellinen toiminta tiedon hankkimiseksi
# Matematiikka nousi ensisijaiseksi keinoksi kuvata luonnonilmiöitä
# Aristoteleen neljän syyn oppi unohdettiin ja siirryttiin kohteeseen liitetyistä syistä pois samalla painottaen tutkijan itsensä muodostamia syysuhteita
# Maailma nähtiin mekaanisena koneena
# Luonnonfilosofian asema nähtiin enemän tutkimushankkeena kuin olemassaolevan tiedon kokonaisuutena
# Sosiaalinen muutos: yhteisöllinen tieteen harjoittaminen.
 
Voidaan olla erimielisiä siitä, mikä oli niin suuri muutos, että se oikeuttaa näkemään aikakauden vallankumouksellisena. Tieteen varsinainen kehitys on yksi perinteisimmistä näkemyksistä, mutta esimerkiksi [[John Gribbin]] näkee ''vallankumouksellisuuden'' tarkoittavan tieteilijöiden asennemuutosta. Siinä missä renessanssin ja keskiajan tieteessä tieteilijät (luonnonfilosofit) näkivät itsensä alisteisina antiikin auktoriteeteille, niin tieteellisen vallankumouksen myötä tieteilijät olivat tietoisimpia omasta asemastaan. He näkivät antiikin oppineet vertaisinaan.<ref>''Science: A History'', s. 19</ref> Hän perustelee myös, että vasta Newtonin jälkeen tiede muuttui tavalla, jota voitaisiin kutsua vallankumouksellisesti. Tuossa vaiheessa tieteellinen vallankumouksen katsotaan kuitenkin päättyneen.<ref>''Science: A History'', s. 20</ref>
Rivi 149:
== Lähteet ==
=== Kirjalähteet ===
* {{Kirjaviite | Tekijä =Mikkeli, Heikki & Joutsivuo, Timi (toim.) | Nimeke =Renessanssin tiede | Vuosi =2000 | Julkaisija =SKS | Tunniste = ISBN 951-746-220-4}}
* {{Kirjaviite | Tekijä = Mari Heinonen & Janne Tunturi (toim.) | Nimeke =Pahan tiedon puu | Vuosi =2003 | Julkaisija = Gaudeamus| Tunniste =ISBN 951-662-877-X }}
* {{Kirjaviite | Tekijä =Hellyer, Marcus | Nimeke =The Scientific Revolution | Vuosi =2003 | Julkaisija =Blackwell Publishing | Tunniste = ISBN 978-0630-12363631-023630-6}}
* {{Kirjaviite | Tekijä =Mäkinen, Virpi | Nimeke = Keskiajan aatehistoria | Vuosi =2003 | Julkaisija =Atena Kustannus | Tunniste = ISBN 978-063-12363-0-6951-796-310-6}}
 
=== Viitteet ===
Rivi 159:
== Kirjallisuutta ==
 
* {{Kirjaviite | Tekijä =Kearney, Hugh | Nimeke =Origins of the Scientific Revolution | Vuosi =1964| Julkaisija =Longmans }}
* {{Kirjaviite | Tekijä =Debus, Allen G. | Nimeke =Man and Nature in the Renaissance | Vuosi =1978 | Julkaisija =Cambridge University Press | Tunniste = ISBN 978-0520-12932521-829328-0}}
* {{Kirjaviite | Tekijä = Lindberg, David C. & Westman, Robert S. | Nimeke =Reappraisals of the Scientific Revolution | Vuosi = 1990| Julkaisija =Cambridge University Press | Tunniste =ISBN 978-0520-13480521-434804-1 }}
* {{Kirjaviite | Tekijä =Porter, Roy & Teich, Mikuláš | Nimeke =The Scientific Revolution in National Context | Vuosi =1992 | Julkaisija = Cambridge University Press| Tunniste =ISBN 978-0520-13969521-939699-8}}
* {{Kirjaviite | Tekijä = Applebaum, Wilbur | Nimeke =Encyclopedia of the Scientific Revolution: From Copernicus to Newton | Vuosi =2000| Julkaisija =Routledge | Tunniste = ISBN 978-0810-531508153-31503-2}}
* {{Kirjaviite | Tekijä =Dear, Peter | Nimeke =Revolutionizing the Sciences: European Knowledge and Its Ambitions, 1500-1700 | Vuosi =2001 | Julkaisija =Princeton University Press | Tunniste = ISBN 978-0-691-08860-0}}
* {{Kirjaviite | Tekijä =Hellyer, Marcus | Nimeke =The Scientific Revolution | Vuosi =2003 | Julkaisija =Blackwell Publishing | Tunniste = ISBN 978-0630-12363631-023630-6}}
 
[[Luokka:Tieteenhistoria]]
 
[[de:Geschichte der Naturwissenschaften#Die naturwissenschaftliche Revolution in der frühen Neuzeit Europas]]