Ero sivun ”Suomen senaatti” versioiden välillä

'''Keisarillinen Suomen senaatti''' oli vuosina 1809–1918 toiminut [[Suomen suuriruhtinaskunta|Suomen suuriruhtinaskunnan]] korkein siviilihallintoelin ja tuomioistuin. Se jakautui kahteen erilliseen osastoon, talousosastoon ja oikeusosastoon, jotka vastasivat nykyisiä [[Suomen valtioneuvosto|valtioneuvostoa]] ja [[Korkein oikeus (Suomi)|korkeinta oikeutta]]. Talousosasto oli edelleen jaettu toimituskuntiin, jotka vastasivat nykyisiä ministeriöitä. Senaatin jäseniä kutsuttiin senaattoreiksi.

 

Senaatti oli luonteeltaan keisarillinen hallintovirasto, jonka jäsenet olivat vastuunalaisia ainoastaan keisarille, eikä sillä ollut [[Parlamentarismi|parlamentaarista]] vastuuta [[Säätyvaltiopäivät|säätyvaltiopäiville]] tai [[Eduskunta|eduskunnalle]] ennen keisarivallan kukistumista maaliskuussa 1917. Senaattorit nimitettiin keisarillisella ''valtaluvalla'' periaatteessa kolmeksi vuodeksi kerrallaan, joskin erityisesti autonomian ajan lopulla senaattia uusittiin tiheämminkin. Toisaalta samat henkilöt saattoivat jatkaa senaattoreina vuosikymmenten ajan luvan aina uusiutuessa.<ref>Jorma Selovuori ja Tuomas Parkkari (toim.): ''Hallintohistorian tilastoja 2''. [Valtion] painatuskeskus, Helsinki 1995, s. 3–4.</ref> Senaatti jatkoi toimintaansa vielä jonkin aikaa Suomen itsenäistymisen jälkeen. Loppuvuodesta 1918 senaatin talousosasto nimettiin valtioneuvostoksi ja senaattorit ministereiksi. Oikeusosaston tilalle oli vähän aiemmin perustettu korkein oikeus. Eräät talousosaston tehtävistä siirtyivät [[Korkein hallinto-oikeus|korkeimman hallinto-oikeuden]] hoidettaviksi.

 

 

Kun Suomi liitettiin Venäjään 1809 ja autonominen [[Suomen suuriruhtinaskunta]] perustettiin, sille oli luotava oma keskushallinto. Ruotsin vallan aikana Suomeen oli luotu toimiva läänin- ja paikallishallinto, mutta valtakunnallinen keskushallinto oli sijainnut [[Tukholma]]ssa. Suunnitelmia hallinnon järjestämiseksi tehtiin jo [[Suomen sota|Suomen sodan]] (1808–1809) alussa, ja 1. joulukuuta 1808 perustettiin [[Suomen kenraalikuvernööri]]n virka. Myös oman hallituksen perustamisesta Suomeen päätettiin jo vuonna 1808, mutta koska voimassa pidetyn Ruotsin lain mukaan päätökselle oli saatava säätyjen suostumus, asia joutui odottamaan maaliskuussa 1809 avattuja [[Porvoon valtiopäivät|Porvoon valtiopäiviä]]. Valtiopäivillä hallituskysymystä valmistelemaan asetettiin komitea, jonka puheenjohtajana toimi Turun piispa [[Jakob Tengström]] ja juridisena asiantuntijana [[Turun akatemia]]n lainopin professori [[Matthias Calonius]], ja joka teki säädyille ehdotuksen Suomen suuriruhtinaskunnan hallituskonseljin ohjesäännöksi.

Ensimmäisessä valtaluvassa määrätty talousosaston kokoonpano oli seuraava:

{{Palstoitus alkaa}}

{{Palstanvaihto}}

{{Palstoitus loppuu}}

 

Talousosaston jäsenistä vain Tulindberg ja Idman olivat aatelittomia. Useimmat olivat virkamiehiä tai sotilaita. Ruotsin keskushallinnosta kokemusta oli vain Rotkirchillä. Tulindberg oli ainoa, jolla oli akateeminen loppututkinto. Mannerheim, von Troil ja de Geer laskettiin [[Anjalan liitto|Anjalan liiton]] kannattajiksi.<ref>''Valtionrakentaja. Valtiovarainministeriön historia I.'', s. 19</ref><ref>''Valtionrakentaja. Valtiovarainministeriön historia I.'', s. 21</ref> Kansliatoimituskunnan apulaispäälliköksi nimetty liikemies Pehr Johan Bladh sai eron ennen kuin ehti aloittaa tehtävässään. De Geer oli tämän jälkeen vanhin jäsen.<ref>Jorma Selovuori ja Tuomas Parkkari (toim.): ''Hallintohistorian tilastoja 2: Henkilömatrikkeli 1809–1994'', s. 16, 106. Hallintohistoriakomitea ja valtion painatuskeskus, Helsinki 1995.</ref>

 

{{kesken}}

Hallituskonseljin alkuperäisen ohjesäännön mukaan senaatin jäsenistä puolet tuli olla aatelisia ja puolet aatelittomia. Kuitenkin jo vuonna 1820 aatelisia oli jäsenistä kaksi kolmannesta ja suurimmillaan 1800-luvun puolivälissä peräti kolme neljännestä. Myöhemmin osuus kuitenkin laski: vuonna 1906 talousosaston 11 jäsenestä aatelisia oli 6 ja oikeusosaston 10 jäsenestä vain 2.<ref>Juhani Mylly: ''Edustuksellisen kansanvallan läpimurto'', s. 25. Edita 2006.</ref>

 

 

[[Helmikuun vallankumous|Helmikuun vallankumouksen]] jälkeen maaliskuussa 1917 senaatti jätti nimestään pois sanan keisarillinen ja talousosaston varapuheenjohtajasta tuli koko senaatin puheenjohtaja.

 

== Senaatin puheenjohtajat ja varapuheenjohtajat ==

{{Palstoitus alkaa}}

=== Talousosaston varapuheenjohtajat ===

* [[Axel Gustaf Mellin]] (1831–1854)

* [[Lars Sackleen]] (1854–1865)

* [[Robert Isidor Örn|R. I. Örn]] (1874–1877)

* [[Johan Philip Palmén]] (1877–1896)

[http://wiki.narc.fi/portti/index.php/Senaatti Senaatti arkistolaitoksen Portissa]

 

{{Viitteet}}

 

[[Luokka:Suomen senaatti|*]]