Ero sivun ”Ardennien taistelu” versioiden välillä

Saksalaiset käyttivät samaa taktiikkaa, jolla he vuonna 1940 [[taistelu Ranskasta|kukistivat Ranskan]]. Suunnitelmana oli hyökätä Ardennien metsien halki, edetä [[Antwerpen]]iin ja katkaista [[liittoutuneet|liittoutuneiden]] joukot kahtia. Näin britit joutuisivat eroon yhdysvaltalaisista liittolaisistaan ja huoltolähteistään. Kolmesta panssariarmeijasta [[Sepp Dietrich]]in johtama 6. SS-panssariarmeija oli vahvin. Sen piti edetä hyökkäyksen oikealla sivustalla lyhintä tietä Antwerpeniin. Kuvassa 1 näkyvät kenraalit Model, Rundstedt ja Krebs suunnittelemassa Ardennien offensiivia,

 

[[Kuva:The Ardennes 15 Dec 1944.jpg|250px|thumb|left|Kuva 2. Rintamatilanne Ardenneilla 15. joulukuuta 1944]]

Kuvassa 2 on esitetty rintamatilanne kymmenen päivää kestäneiden taisteluiden jälkeen. Joulukuun 16. päivä (1944) Saksan 6., 5. ja 7. panssariarmeijat aloittivat hyökkäyksensä yhteensä 24 [[divisioona]]n voimin. Liittoutuneiden Ardennien alueen toimintaa hoitaneiden yhdysvaltalaisten joukkojen puolustuksen etulinja murtui kahdessa tunnissa noin 100 kilometrin alueelta. Saksalaiset loivat rintamaan vaarallisen pullistuman, ja taistelua onkin saanut englanninkieliseksi nimekseen ''Battle of Bulge'' eli ”pullistuman taistelu”.

Baugnezin risteyksessä tapahtunut joukkomurha ei ollut ainoa lajissaan. Joachim Peiperin SS-miehet teloittivat sadoittain amerikkalaisia sotavankeja ja belgialaisia siviilejä edetessään Ardenneilla.<ref name="Reyno"/>

 

Saksalaiset hyökkäysjoukot etenivät 2&nbsp;000 miehen ja 200 ajoneuvon voimin Stavelotiin asti, jossa yhdysvaltalaiset [[motti|motittivat]] heidät. Jouluaattona Peiperin käskettiin tuhota jäljelle jääneet ajoneuvot ja murtautua motista marssittamalla miehensä jalkaisin takaisin omille linjoille.

 

Lopulta joulun jälkeen taivas selkeni ja liittoutuneet saivat jälleen pommitetuksi saksalaisia joukkoja, joiden hyökkäys tyrehtyi. Lisäksi alueelle saatiin tiputettua huoltopaketteja, jossa oli sotatarvikkeita ja ruokaa. Samalla amerikkalaiset aloittivat vastahyökkäyksensä kahdella armeijalla. Saksalaisten väsyneet ja tappioita kärsineet joukot joutuivat vetäytymään. Saarrettu Bastogne vapautettiin Pattonin johtaman [[Yhdysvaltain maavoimien 3. armeija|3. armeijan]] toimesta 2. tammikuuta 1945 mennessä, ja viimeiset saksalaiset ajettiin ”pullistumasta” 16. tammikuuta 1945. Hitlerin viimeinen uhkayritys lännessä oli epäonnistunut.

 

{{Pääartikkeli|[[Operaatio Nordwind (1945)]]}}

 

*{{Kirjaviite|Tekijä=Tim Newark|Nimike=50 taistelua, jotka muuttivat maailmaa|Vuosi=2003|Julkaisija=Gummerus|Tunniste=ISBN 951-20-6139-2}}

 

{{Viitteet}}