Ero sivun ”Biblioteca Nazionale Centrale di Firenze” versioiden välillä

'''Biblioteca Nazionale Centrale di Firenze (BNCF)''' ({{k-fi|Firenzen kansallinen keskuskirjasto}}) on yksi [[Italia]]n kansalliskirjastoista. Se sijaitsee Piazza dei Cavalleggerin ja [[Arno (joki)|Arno]]-joen välisellä alueella. Kirjasto on Italian toiseksi suurin [[Rooma]]ssa sijaitsevan [[Biblioteca Nazionale Centrale di Roma]]n jälkeen. Kolmas kansalliskirjasto on [[Napoli]]ssa sijaitseva [[Biblioteca Nazionale Vittorio Emanuele III]].

 

Firenzen kansallisen keskuskirjaston voidaan katsoa saaneen alkunsa, kun [[Antonio Magliabechi]] lahjoitti kirjakokoelmansa Firenzen kaupungille vuonna [[1714]]. Kokoelma käsitti yli 30 000 nidettä.

 

Kokoelmat karttuivat melkoisesti, kun Toscanan suurherttua [[Francesco I (Toscana)|Francesco I]] (1708–1765) määräsi kirjastolle luovutettavaksi kappaleen kaikista Firenzen kaupungissa julkaistuista teoksista vuonna [[1737]], ja vuodesta [[1743]] alkaen määräys koski koko [[Toscana]]n aluetta.

 

Kirjasto avattiin yleisön käyttöön vuonna [[1747]]. Vuosien myötä se vastaanotti useita kirjalahjoituksia, ja varsinkin kun luostarit lakkautettiin vuonna [[1770]], niin niiden kirjastot siirrettiin Firenzeen. Kirjastosta tuli kansalliskirjasto vuonna [[1861]], ja keskuskirjastoksi se nimettiin vuonna [[1885]].

 

Vuonna [[1966]] kirjastoa kohtasi valtava tuho Arno-joen tulvan vallatessa koko Firenzen kaupungin. Kirjaston kokoelmista tuhoutui tai vahingoittui satojatuhansia niteitä. Myös kirjaston valokuva-arkistot tuhoutuivat, ja ne olivat lähes ainoat, jotka olivat säilyneet tuhoilta ja varkauksista [[toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] melskeissä. [[Unesco]]n tietojen mukaan yli kaksi miljoonaa harvinaista ja korvaamatonta teosta tuhoutui ja harvinaisten käsikirjoitusten kokoelmat vaurioituivat merkittävästi.

 

 

[[Luokka:Firenzen rakennukset ja rakennelmat]]

[[Luokka:Kansalliskirjastot]]

[[Luokka:Italian kirjastot]]