Ero sivun ”Rauta(II)sulfidi” versioiden välillä
KLS (keskustelu | muokkaukset) kemian alkeisoppikirjojen vakioesimerkki siitä, mikä ero on seoksella ja kemiallisella yhdisteellä |
(ei mitään eroa)
|
Versio 17. toukokuuta 2013 kello 11.03
Rauta(II)sulfidi, ferrosulfidi eli rikkirauta (FeS) on raudan ja rikin muodostama kemiallinen yhdiste. Se on tummanharmaa tai musta metallikiiltoinen, kiinteä ja kiteinen aine, jonka tiheys on 4,74 g/cm3 ja sulamispiste noin 1193...1199 °C. [1]
Rauta(II)sulfidi | |
---|---|
[[Tiedosto:|275px|]] | |
[[Tiedosto:|275px|]] | |
Tunnisteet | |
Muut nimet | Ferrosulfidi, rikkirauta |
CAS-numero | |
PubChem CID | |
SMILES | [Fe+2].[S-2] |
Ominaisuudet | |
Molekyylikaava | FeS |
Moolimassa | 87,910 g/mol |
Ulkomuoto | musta kiinteä aine |
Sulamispiste | 1194 °C (1467 K) |
Kiehumispiste | °C ( K) |
Tiheys | 4,84 g/cm3 |
Liukoisuus veteen | liukenematon |
Rauta(II)sulfidi ei liukene veteen, mutta se liukenee happoihin ja reagoi niiden kanssa rikkivetyä (H2S) vapauttaen.
Rauta(II)sulfidia esiintyy luonnossa troiliittina pääasiassa meteoriiteissa.[2] Myös magneettikiisu muistuttaa sitä koostumukseltaan, mutta sen kiderakenteesta puuttuu rauta-atomeja.[3] Keinotekoisesti sitä valmistetaan kuumentamalla rauta- ja rikkijauheiden seosta[1], joka sisältää 4 paino-osaa rikkiä ja 7 paino-osaa rautaa. Kuumennettaessa nämä jauheet reagoivat keskenään runsaasti lämpöä vapauttaen muodostaen rauta(II)sulfidia.[4]
Kauppatavarana rauta(II)sulfidi esiintyy yleensä valettuna tangoiksi tai mustina ohuina levyinä. Sitä käytetään keramiikassa. Kemiallisessa työskentelyssä sitä käytetään rikkivedyn valmistukseen.[1]
Lähteet
- ↑ a b c E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 289-290. Espoo: Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
- ↑ Otavan iso Fokus, 7. osa (Sv-Öö), s. 4293, art. Troiliitti. Otava, 1974. ISBN 951-1-01521-4.
- ↑ Pertti Virtaranta, Martti Hakala ym.: Suomalainen tietosanakirja, 5. osa (Käs-M), s. 317, art. Magneettikiisu. Espoo: Weilin & Göös, 1991.
- ↑ Eero Laaksovirta: Keskikoulun kemia, s. 14-15. Keuruu: Otava, 1972.