Ero sivun ”Maan tapa” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti poisti 31 Wikidatan sivulle d:q1479995 siirrettyä kielilinkkiä
tuomarinohjeet
Rivi 2:
'''Maan tapa''' on toissijainen [[oikeuslähde]], jota sovelletaan silloin kun ensisijaista oikeuslähdettä eli kirjoitettua [[lainsäädäntö]]ä ei ole käytettävissä. Jatkuvasti käytössä oleva ja vakiintunut maan tapa saattaa muodostua [[tapaoikeus|tapaoikeudeksi]] ja se saatetaan omaksua oikeudellisten ratkaisujen perustaksi. Maan tavan tulee olla kauan noudatettu ja yleisesti velvoittavaksi koettu käytäntö, joka koetaan asianosaisia kohtaan [[kohtuus|kohtuulliseksi]]. Vaikka jokin toiminta olisi yhteiskunnassa yleinen käytäntö, ei se kuitenkaan muutu sallituksi, jos se on lainsäädännöllä kielletty.<ref>Otavan iso tietosanakirja, Otava 1963</ref><ref>Uusi tietosanakirja, Tietosanakirja oy 1963</ref><ref>Iso tietosanakirja, WSOY 1996, ISBN 951-0-20153-7</ref>
 
[[Prosessioikeus|Prosessioikeudessa]] maan tavan käyttö oikeuslähteenä on kehittynyt erityisesti [[tuomioistuin]]käytännön perusteella.<ref>Encyclopædia iuridica fennica, Suomalainen lakimiesyhdistys 1994–1999, ISBN 951-855-135-9, osa IV palsta 422</ref> [[Olaus Petri]]n [[Tuomarinohjeet|tuomarinohjeiden]] mukaan maan tapaa oli pidettävä lakina, jos se ei ollut kohtuuton. [[Vuoden 1734 laki|Vuoden 1734 lain]] oikeudenkäymiskaaren 1 luvun 11 [[pykälä]] antaa maan tavan tuomitsemisohjeeksi, jos se ei ole kohtuuton ja jos säädettyä [[laki]]a ei ole. Maan tapa ei kuitenkaan saa olla kohtuuton. Ruotsalainen 1700-luvun oikeuslähdeoppi piti tapaoikeutta vähäarvoisena ja asetti tiukat ehdot maan tavan käytölle. Sitä oli pitänyt noudattaa pitkän ajan, sille vaadittiin lainsäätäjän hiljainen hyväksyntä, eikä se saanut olla lain tai [[luonnonoikeus|luonnonoikeuden]] vastainen. Oikeuskirjallisuudessa tapaoikeuden katsottiin kuitenkin voivan muuttaa kirjoitettua lakia.<ref>Encyclopædia iuridica fennica, osa VII palsta 1047</ref>
 
[[Yleiskieli|Yleiskielessä]] maan tapa tarkoittaa usein laajasti hyväksyttyä menettelytapaa, joka kuitenkin on lain tai [[moraali]]n kannalta arveluttava.<ref>Kielitoimiston sanakirja, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2006, ISBN 952-5446-20-4, hakusana tapa</ref>