Ero sivun ”Ydinsota” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
|||
Rivi 7:
Ydinaseiden kuljettamiseen ennalta valittuun kohteeseen käytetään [[Mannertenvälinen_ohjus|mannertenvälisiä ohjuksia]], [[Strateginen_ilmapommitus|strategisia pommikoneita]] ja [[sukellusvene]]istä laukaistavia [[Ballistinen_ohjus|ballistisia ohjuksia]]. [[Supervalta|Supervalloilla]] on käytössä kaikki kolme, jolloin puhutaan ydin- tai strategisesta triadista: ilmasta, mereltä ja maalta laukaistavista aseista. Pienemmillä ydinasevaltioilla näistä kuljetuslaitteista on käytössä vain yksi tai kaksi.
== Ydinaseiden vaikutukset ==
Ydinaseiden vaikutukset on jaettavissa seuraavasti:
* Lämpösäteily
* Paineaalto
* Radioaktiivinen ensi- ja jälkisäteily (laskeuma)
* Elektromagneettinen pulssi
== Lämpösäteily ==
Ydinaseen räjähtäessä syntyvä valonleimahdus voi vahingoittaa silmän verkkokalvoja jopa satojen kilometrien päästä uhrin katsoessa suoraan räjähdykseen. Palovammoja voi syntyä kymmenien kilometrien säteellä.
== Paineaalto ==
Paineaalto voi murskata rakennuksia kilometrien säteellä.
== Radioaktiivinen säteily ==
Radioaktiivinen säteily voidaan jakaa ensisäteilyyn, jonka uhrit ovat käytännössä niin lähellä räjähdystä, että eivät voi selvitä hengissä, sekä laskeumaan, joka leviää tuulen mukana jopa satojen kilometrien säteelle.
== Elektromagneettinen pulssi ==
Avaruudessa räjäytetyn ydinaseen synnyttämä elektromagneettinen pulssi saattaa tuhota elektroniset järjestelmät satojen kilometrien säteellä.
== Ydinsodan strategiat ==
Ensimmäiseksi tunnetuksi ydinase[[Doktriini|doktriiniksi]] tuli Yhdysvaltain ''massiivisen kostoiskun oppi'', joka sai nimensä ulkoministeri [[John Foster Dulles]]in 12.1.1954 pitämän puheen mukaan. Siitä tuli myös NATOn ydinaseoppi (MC 14/2), joka hyväksyttiin toukokuussa 1957.<ref>Forss, s. 5</ref> Doktriini sai osakseen kovaa arvostelua jo 1950-luvulla ja Kennedy korvasi sen [[Robert McNamara]]n laatimalla ''joustavan vastaiskun'' doktriinilla. Se oli tarkoitettu ainoastaan liittolaisille, ja NATO hyväksyi sen joulukuussa 1967. ''Joustavan vastaiskun doktriini'' on ollut siitä lähtien käytössä.<ref>Forss, s. 10</ref>
|