Ero sivun ”Metafysiikan esitys” versioiden välillä

'''''DiscoursMetafysiikan de métaphysiqueesitys''''' ("Tutkielma''Discours metafysiikasta"de métaphysique'') on [[Gottfried Leibniz]]in vuonna [[1686]] julkaisema lyhyehkö, noin kuusikymmensivuinen [[filosofia|filosofinen]] [[metafysiikka]]a käsittelevä tutkielma. Teoksessa Leibniz kehittelee filosofiaansa koskien fyysisiä [[substanssi|substansseja]], [[liike (fysiikka)|liikettä]], kappaleiden [[resistenssi]]ä sekä [[Jumala]]n roolia maailmassa. Teos on jaettu 37:ään lukuun.

Leibnizin metafysiikan perusteet ovat, että Jumala on äärimmäisen täydellinen olento (I), että Jumala on hyvä, mutta hyvyys on olemassa Jumalasta itsenäisenä <!--(a rejection of [[divine command theory]])--> (II), ja että Jumala on luonut maailman täydellisessä järjestyksessä ja täydelliseksi (III-VII).

''Discours'' esitti omana aikanaan kiistanalaisen väitteen, jonka mukaan ''"[[skolastiikka|skolastisten]] filosofien mielipiteitä ei tulisi kokonaan ylenkatsoa"'' (XI). Modernin filosofian varhaiset teokset [[1600-luku|1600-luvulla]] perustuivat usein kaiken [[keskiajan filosofia|keskiaikaisen filosofian]] hylkäämiseen. Leibniz ei suhtautunut skolastiikan virheisiin aivan yhtä ankarasti. Hän kirjoitti: ''"Jos joku huolellinen ja mietiskelevä mieli näkisi vaivan selventääkseen ja ohjatakseen heidän ajatuksiaan [[analyyttinen geometria|analyyttisten geometrien]] tapaan, hän voisi löytää suuren aarteen tärkeitä totuuksia, jotka ovat täysin todistettavissa"''.

== LähteitäKirjallisuutta ==