Ero sivun ”Yhdistymisvapaus” versioiden välillä

'''Yhdistymisvapaus''' on [[oikeus]] etukäteen lupaa kysymättä perustaa [[Yhdistys (Suomi)|yhdistyksiäyhdistys]] luvallisen tarkoituksen toteuttamista varten, [[Kokoontumisvapaus|kokoontua]] ja käyttää [[Sananvapaus|sananvapautta]]. Läntisen maailman nykyaikaisissa valtioissa, kuten Suomessa yhdistymisvapaus kuuluu kansalaisen [[Perusoikeudet|perusoikeuksiin]].<ref name="iso10" />

| viitattu = 10.5.2013| kieli = }}</ref>

Venäjän vallan ja [[Suomen historia|itsenäisen Suomen]] alkuvuosikymmeninä se oli periaatteellisesti tunnustettu oikeus, mutta monella tavalla [[Hallinto|hallinnollisten]] ja lansäädännöllisten[[Lainsäädäntö|lainsäädännöllisten]] rajoitusten alainen.<ref name="iso10" />

Yhdistymisvapaus on sekä positiivinen että [[negatiivinen vapaus]]. Negatiivisella vapaudella tarkoitetaan yhdistyksen oikeutta omien sääntöjensä puitteissa olla valitsematta jotakuta yhdistyksen jäseneksi ja vastaavastierottaa kenenkäänjäsen. ei[[Henkilö]] tarvitsevoi omanpuolestaan tahdonvapaasti vastaisestiomasta kuuluatahdostaan liittyä yhdistyksen jäseneksi ja erota siitä.

Monien valtioiden kuten Suomen laissa säädellään yhdistyksiä ja siten vähennetään negatiivista yhdistymisvapautta. Tämä negatiivinen vapaus sulkea pois yhteenliittymästä on ristiriidassa syrjinnän kieltojen kanssa, joita on säädetty monissa valtioissa viime aikoina.

[[Libertaari]]t kannattavat täyttä yhdistymisvapautta, myös yksityishenkilöjen oikeutta syrjiä; monet [[egalitarismi|egalitaristi]]t vastustavat syrjimisvapautta [[tasa-arvo]]n nimessä. Myös syrjinnän uhan alla olevia tai olleita kansanryhmiä suosiva ''käänteinen syrjintä'' on ristiriidassa yhdistymisvapauden kanssa. Käänteinen syrjintä usein sisältää suosittavalle ryhmälle varattavaa tiettyä kiintiötä julkisista tai yksityisistä resursseista.

Myös lasten yhdistymisvapautta on rajoitettu lailla.

Yhdistymisvapauteen kuuluu [[järjestäytymisvapaus]] eli oikeus järjestäytyä ja olla järjestäytymättä, esimerkiksi työnantajaliittojen ja [[ammattiyhdistys]]ten vapaus toimia ja solmia [[työehtosopimus|työehtosopimuksia]] ja työnantajien ja työntekijöiden oikeus olla kuulumatta järjestöihin. Yhdistymisvapautta on rajoitettu myös kriminalisoimalla [[rikollisjärjestö]]issä toimiminen.<ref>[http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001 Rikoslaki 17 § 1a]</ref>

Suomen itsenäistymisen jälkeen vuonna[[Vuoden 1919 hallitusmuoto|vuoden 1919 hallitusmuodon]] 10 §:ssä säädettiin, että, Suomen [[kansalainen]] voi vapaasti etukäteen keneltäkään lupaa kysymättä perustaa yhdistyksen, mikäli sen toiminta ei ole lain tai hyvien tapojen vastainen. Lopullisesti yhdistymisvapaus toteutui tämän lain myötä, mutta se koski vain aatteellisia yhdistyksiä, eikä kaikkia niitäkään.

[[Uskonnonvapauslaki]] säädettiin vuonna 1922.

Samassa yhteydessä lakiinsäädettiin mahdollistettiinmahdollisiksi myös lainsäädäntötoimin erityistä tarkoitusta ja taloudellista toimintaa varten perustetut yhdistykset.

Ampuma-aseiden käytön harjaannuttamiseen ja perehdyttämiseen tarvittiin lain mukaan [[Valtioneuvosto|valtioneuvoston]] lupa, mikäli tarkoitus oli jokin muu kuin metsästys ja riistanhoito.

Vastaava rajoitus koski myös sotilaallista järjestäytymistä, jossa vaaditaan kuuliaisuutta ja sitoutumista yhdistyksen pyrkimyksiin, jotka on suunnattu valtiota vastaan tai kuuluvat sen tehtäviin.<ref name="iso10">{{Kirjaviite