Ero sivun ”Aleksandrian kirjasto” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
|||
Rivi 1:
[[Kuva:Ancientlibraryalex.jpg|thumb|340px|Taiteilijan näkemys Aleksandrian kirjastosta]]
'''Aleksandrian kirjasto''' oli antiikin ajan suuri [[kirjasto]].<ref name=Frosen>{{verkkoviite | Tekijä = Frösén, Jaakko | Osoite = http://www.tieteessatapahtuu.fi/998/frosen.htm | Nimeke = Aleksandrian kirjastot | Julkaisija =
Kirjaston kokosi ja organisoi [[Demetrios Faleronlainen]].
Legendojen mukaan koko kirjasto tuhoutui tulipalossa [[Julius Caesar]]in vallatessa kaupungin [[47 eaa.|47]]
Vuonna 2003 Aleksandriaan rakennettiin uusi kirjasto- ja museorakennus, [[Bibliotheca Alexandrina]], joka kunnioittaa vanhan kirjaston muistoa.
Rivi 13:
Eräs kertomus selittää sen, miksi kirjaston kokoelmat kasvoivat niin suuriksi. [[Ptolemaios III]]:n määräyksestä kaikki kaupungissa vierailleet joutuivat luovuttamaan kaikki omistuksessaan olleet kirjat kopioitaviksi kirjaston kirjureille. Alkuperäiset kappaleet laitettiin kirjastoon, ja kopiot annettiin niiden alkuperäisille omistajille.<ref name=Frosen />
Kirjaston kokoelma oli todennäköisesti jaettu useisiin rakennuksiin. Päärakennus oli Ptolemaiosten palatsialueen vanhimman rakennuksen
: Katettu marmoripylväikkö yhdisti Museionin läheiseen komeaan rakennukseen, joka oli myös rakennettu valkoisesta marmorista ja kivestä, arkkitehtonisesti harmonisesti, ja se muodosti todella valtavan rakennusryhmän, joka oli omistettu oppimiselle Ptolemaioksen viisautta ja Demetrios Faleronlaisen neuvoja ja neroutta noudattaen. Tämä oli Aleksandrian kuuluisin kirjasto, Museionin kirjastojen "Äiti", ''Aleksandriana'', todellakin ensimmäinen muinaisen maailman ihmeistä. Täällä, kymmenessä suuressa salissa, joiden suuret seinät oli reunustettu tilavilla puisilla kirstuilla, numeroituna ja otsikoituna, säilytettiin lukematon joukko käsikirjoituksia täynnä viisautta ja tietoa, jonka helleenisten kansojen nerous oli kartuttanut. Kukin kymmenestä salista oli omistettu erilliselle oppimiseen varatulle osastolle, käsittäen kymmenen helleenisen tiedon alaa, [[Kallimakhos|Kallimakhoksen]] tekemän ''Aleksandrian kirjaston kreikkalaisen kirjallisuuden luettelon'', kuuluisan ''Pinakesin'', mukaan. Oppineet käyttivät saleja yleiseen tutkimukseen, mutta siellä oli myös erillisiä huoneita yksittäisille ihmisille tai ryhmille, jotka harjoittivat erityisopintoja.
Rivi 25:
Kirjastosta tiedetään melko vähän. Kirjastosta on säilynyt tietoa vain joidenkin siellä olleiden teosten nimistä, jotka antavat tuskallisen kuvan kaikesta siitä tiedosta, mitä maailma on menettänyt kirjaston tuhoutuessa. Harvat tapahtumat muinaishistoriassa ovat kuitenkaan yhtä kiistanalaisia kuin kirjaston tuho, sillä historialliset tiedot tapahtumasta ovat sekä ristiriitaisia että epätäydellisiä. Ei ole yllättävää, että suuresta kirjastosta tuli symboli tiedolle itselleen, ja siksi sen tuho kuvattiin tietämättömien barbaarien työnä, usein puhtaasti poliittisista syistä. Lisäksi usein väärin esitetään, että Aleksandrian kirjasto olisi antiikin ajan ainoa laaja kirjastokokonaisuus, joten sen tuho olisi johtanut väistämättä sen sisältämän tiedon katoamiseen antiikin maailmasta.
Suuri osa väittelystä on käsitellyt sitä, mitä itse asiassa lasketaan kuuluvaksi varsinaiseen kirjastoon. Suuret osat kirjastoa olivat todennäköisesti hajautettuja, joten voitaisiin itse asiassa puhua "Aleksandrian kirjastoista". Sekä Serapion, temppeli ja tytärkirjasto, että itse Museion olivat olemassa 390-luvulle asti. On mahdollista uskoa kirjaston tuhoutuneen ennen kyseistä vuotta, jos ajatellaan, että Museion olisi ollut erillinen kirjastosta tai jos Museion
=== Julius Caesar ===
Yksi kertomus syyttää kirjaston tuhosta
Kuudestatoista mahdollisesta kirjoittajasta kymmenen ei tunnu tietävän mitään Museionin tai kirjojen palosta Caesarin käydessä Egyptissä. Näihin kuuluvat Caesar itse, [[Cicero]], [[Strabon]], [[Livius]] (se mitä hänen kirjoituksistaan tiedetään), [[Lucanus]], [[Florus]], [[Suetonius]], [[Appianos]] ja jopa [[Athenaios]]. Loput kuusi kertovat tapahtumasta seuraavaa:
# [[Seneca nuorempi|Seneca]] (vuonna [[49]]), ensimmäinen kirjoittaja, joka mainitsee tapahtuman (ja sekin lähes 100 vuotta väitetyn tapahtuman jälkeen), sanoo, että varmuudella 40 000 kirjaa paloi.
# [[Plutarkhos]] (n. [[117]]) sanoo, että palo tuhosi suuren kirjaston.
# [[Aulus Gellius]] ([[123]]–[[169]]) sanoo, että Aleksandrian valtauksen aikana kaikki 700 000 teosta paloivat.
Rivi 40:
# [[Orosius]] (n. [[415]]), viimeinen kirjoittaja, vahvistaa Senecan antaman kuvauksen ja sanoo, että 40 000 kirjaa paloi.
Kaikista lähteistä Plutarkhos on ainoa, joka viittaa erityisesti juuri kirjaston tuhoon. Hän oli myös ensimmäinen, joka mainitsee Caesarin nimeltä tapauksen yhteydessä. Ammianus Marcellinuksen selonteko näyttää perustuvan suoraan Aulus Gelliuksen vastaavaan, koska niiden sanamuodot ovat lähes samanlaiset.
Suurin osa muinaisista historioitsijoista, edes Caesarin vastustajat, ei siis puhu mitään väitetystä massiivisesta onnettomuudesta. Cecile Orru on esittänyt, että Caesar ei ole voinut tuhota kirjastoa, koska se sijaitsi kaupungin kuninkaallisessa kaupunginosassa, johon Caesarin joukot olivat leiriytyneet tulipalon jälkeen. Tämä ei olisi ollut mahdollista, mikäli tuli olisi levinnyt sinne. Toiseksi kirjasto oli kivestä tehty rakennus tai rakennusryhmä, ja kirjakääröt oli talletettu kirstuihin ja koteloihin, joten ei ole itsestään selvää, että tulipalo satamassa olisi vaikuttanut niin laajalti koko rakennukseen.
Näin voidaan ajatella, että Caesarin aiheuttama tulipalo tuhosi ainoastaan lähellä satamaa sijainneen kirjavaraston. Tämä täsmäisi esimerkiksi Senecan antaman kuvauksen kanssa, hänen mukaansahan tuhoutui huomattavasti kirjaston kirjojen kokonaismäärää pienempi määrä kirjoja. Näin myös suurempia lukumääriä ilmoittaneet kuvaukset on katsottava epäluotettaviksi – kuvaukset kopioineiden väärintulkinnoiksi, tahallisiksi väärennöksiksi
=== Kirjasto Rooman keisariajalla ===
Vaikka Museionin ja kirjaston katsottaisiinkin olleen hyvin erillisiä toisistaan, on todisteita siitä, että kirjasto oli olemassa väitetyn tuhon jälkeenkin. Plutarkhos, joka 150 vuotta tapauksen jälkeen väitti kirjaston tuhoutuneen, kertoo, että [[Marcus Antonius]] siirsi myöhemmin [[Pergamon]]issa sijainneen antiikin toiseksi suurimman kirjaston Aleksandriaan lahjana [[Kleopatra VII|Kleopatralle]]. Hän lainasi [[Calvisius]]ta
Kirjaston olemassaolon jatkumista tukee myös 1900-luvun alkupuolella löytynyt muinainen kirjoitus, joka on omistettu vuonna [[56]] kuolleelle [[Tiberius Claudius Balbillus|Tiberius Claudius Balbillukselle]]. Hänestä käytetään siinä titteliä ''supra Museum et ab Alexandrina bibliotheca''.
Rivi 60:
Jotkut historioitsijat esittävät, että kirjasto tuhoutui sisällissodan yhteydessä vuonna [[273]]; tällöin keisari [[Aurelianus]] valloitti kaupungin takaisin Palmyran hallitsijalta [[Zenobia]]lta, joka väitti itseään [[Kleopatra]]n jälkeläiseksi.<ref name=Frosen /> Seurauksena oli koko sen vanhan palatsialueen tuho, jolla myös Museion sijaitsi.
[[Theon Aleksandrialainen|Theon]], matemaatikko ja filosofi [[Hypatia Aleksandrialainen|Hypatian]] isä, on viimeinen tunnettu oppinut, joka mainitaan Museionin jäsenenä (n. vuonna [[380]]). [[Synesios Kyreneläinen]], joka oli Hypatian oppilas ja piispa, vieraili Museionissa 380- tai 390-
Vuonna [[389]] keisari [[Theodosius I]] määräsi kaikki pakanalliset temppelit tuhottaviksi. Aleksandrian patriarkka [[Theofilos Aleksandrialainen]] toteutti käskyä omalta osaltaan vuonna 391 ja hävitytti Sarapeionin temppelialueen täydellisesti.<ref name=Frosen /> Viimeistään silloin tuhoutui myös sen tiloissa ollut kirjasto tai kirjaston osa.<ref name=Ohrnberg /> On kuitenkin mahdotonta tietää, kuinka
[[Paulus Orosius]] kuvailee teoksessaan ''Historia pakanoita vastaan'': "Nykyisinkin temppeleissä on kirja-arkkuja, joita olen itsekin nähnyt, ja kun temppeleitä ryöstettiin, omat miehemme [siis kristityt] tyhjensivät ne. Näin minulle on kerrottu, eikä sitä ole syytä epäillä". Kirjoja siis myös ryöstettiin ja otettiin talteen, mutta on epätodennäköistä, että Serapeumiusta olisi säästynyt paljoa kirjoja enää siinä yhteydessä, kun se tuhottiin ja hajotettiin maan tasalle.
Keskiajalta on peräisin väitteitä, joiden mukaan [[Omar|kalifi Omar]] olisi Egyptin valtauksen yhteydessä vuonna [[640]] määrännyt kirjaston poltettavaksi.<ref name=Frosen /> [[Johannes Filoponos]] oli pyytänyt kirjaston kirjoja Egyptin valloittajalta [['Amr ibn al-'As]]ilta, mutta [[Umar ibn al-Khattab]] käski polttamaan ne. Tarinassa väitetään, että kirjojen polttaminen Aleksandrian julkisissa kylpylöissä kesti kuusi kuukautta.
Legendaan, jonka mukaan kalifi Umar olisi tuhonnut kirjaston, liittyy myös klassinen [[dilemma]]. Omarin kerrotaan sanoneen, että mikäli kirjat ovat sopusoinnussa [[Koraani]]n kanssa, ne ovat turhia; jos ne puolestaan ovat ristiriidassa sen kanssa, ne ovat valheellisia ja ne tulee hävittää. Tarina kirjaston tuhosta tunnetaan ensi kertaa kolmen 1200-luvun arabioppineen kirjoituksista.<ref name=Frosen /><ref name=Ohrnberg>{{verkkoviite | Tekijä = Öhrnberg, Kaj | Osoite = http://www.tieteessatapahtuu.fi/015/ohrnberg.htm |Nimeke = Aleksandrian kirjasto ja arabit | Julkaisija = ''Tieteessä tapahtuu'' 5/2001}}</ref>
Rivi 75 ⟶ 74:
Sisällissodat, ylläpidon ja uuden materiaalin hankinnan vähentyminen sekä yleisemminkin kirjallisen ei-uskonnollisen kulttuurin merkityksen vähentyminen epäilemättä vaikuttivat kirjaston kokoelmien supistumiseen [[myöhäisantiikki|myöhäisantiikin]] aikana. Varmaa lisäksi on, että Serapeum tuhoutui vuonna 391,<ref name=Ohrnberg /> eikä kirjastoa mainita enää 300-luvun jälkeen oppineisuuden tyyssijana. Nämä seikat viittaavat siihen, että Aleksandrian kirjasto olisi tuhoutunut 300-luvun lopulla.
Ongelmia tulkinnalle tuottaa se, että
Ongelmia tuottaa myös kirjaston maine jo antiikin aikana: luonnollisesti Aleksandriassa käynyt oppinut kertoi käyneensä Aleksandrian kirjastossa (mutta missä?), ja luonnollisesti valloittaja tuhosi Aleksandrian kirjaston (mutta minkä?). Lisäksi niin antiikin kirjoittajat kuin myös nykyaikaiset tutkijatkin {{lähde}} ovat mieltymystensä mukaan syyttäneet tuhosta milloin Julius Caesaria, milloin kristittyjä tai muslimeja.
== Katso myös ==
|