'''Peijaiset''' eli '''hautajaispidot''' ([[Murre|murteissa]] myös ''peijahaiset'', ''peijaat'', ''peijaajaiset''<ref name="länsimäki">{{Verkkoviite | Osoite=http://www.kotus.fi/index.phtml?s=1095 | Nimeke=Pidetäänkö peijaiset? | Tekijä=Länsimäki, Maija | Selite=Kieli-ikkuna-palsta | Julkaisu=Helsingin sanomat | Ajankohta=30.10.2001 | Julkaisija=Kotimaisten kielten tutkimuskeskus | Viitattu= }}</ref>) ovat myös [[karhu]]n tai muun ison riistaeläimen kaadon ja itse kaadon kohteeksi joutuneen eläimen kunniaksi järjestetyt pidot.<ref name="Kielitoimiston sanakirja">{{Kirjaviite | Tekijä= | Nimeke=Kielitoimiston sanakirja | Selite=Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0 | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy | Vuosi=2004 | Tunniste=ISBN 952-5446-11-5}}</ref> Joissakin murteissa peijaiset on vanhastaan tarkoittanut myös [[hautajaiset|hautajaisia]] tai erilaisia pitoja ylipäätään.<ref name="länsimäki"/>
Rituaalissa saaliiksi saatu eläin pyrittiin palauttamaan uuteen elämään metsästysmaille. Peijaisilla pyrittiin turvaamaan, että metsässä olisi [[riista]]a jatkossakin. Tällaisia rituaaleja tunnetaan monilta pohjoisilta kansoilta, itämerensuomalaisten lisäksi esimerkiksi obinugrilaisilta ja Pohjois-Amerikan intiaaneilta.
