Ero sivun ”Ensimmäinen ristiretki” versioiden välillä

[[Arabian niemimaa]]lla syntyi 600-luvulla uusi uskonto, [[islam]], joka perustui profeetta [[Muhammad]]in näkemiin näkyihin. Islam levisi erittäin tehokkaasti, pääosin kalifi [[Abu Bakr]]in ansiosta. Vain kahden vuoden aikana hän oli liittänyt yhteen muslimien rivit ja vallannut koko niemimaan. Bakr loi lisäksi iskukykyisen islamilaisen armeijan. Hänen asiaansa vei valloitusretkien muodossa eteenpäin kalifi [[Omar]]. Bysantti ja Persian sassanidit olivat aiemmin käytyjen sotien vuoksi heikkoja, eivätkä ne kyenneet vastustamaan Omarin hyökkäyksiä. Valtapyrkimysten seurauksena Bysantti menetti kristinuskon pyhimmät alueet [[Arabien Egyptin valloitus|Egyptin]] ja [[Arabien Syyrian valloitus|Syyria–Palestiinan]]. Vaikutusalue kaajenilaajeni lisäksi [[Umaijadien Pohjois-Afrikan valloitus|Pohjois-Afrikaan]] ja [[Arabien Espanjan valloitus|Espanjan]] eteläosat joutuivat myös islaminuskoisten valtapiiriin. Idässä valtapiiri laajeni käsittämään myös nykyisten Irakin, Iranin ja Pakistanin alueet.<ref>''Ristiretket'', s. 20</ref> Bysantin vastainen raja vakiintui Konstantinopolin läheisyyteen. Rauha rikkoontui 900-luvun jälkimmäisellä puoliskolla kun Bysantin keisari ryhtyi hyökkäyskannalle valloittaen Turkin seudulta takaisin aiemmin hallitsemiaan alueita. Turkin [[Tarsos]] ja Pohjois-Syyrian [[Antiokia]] olivat jälleen Bysantin hallinnassa.