Ero sivun ”Kolmivaihevirta” versioiden välillä

[arvioimaton versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 15:
Keski-Euroopassa, erityisesti ranskankielisessä Belgiassa, on edelleen käytössä kolmivaihejärjestelmiä, jossa 230 V saadaan kahden vaihejohtimen väliltä. Tällöin kumpikaan johdin ei ole nollajohdin ja mm. pistorasioiden molemmissa koskettimissa on hengenvaarallinen (noin 133 V) jännite maahan verrattuna. Tämän vuoksi tällaisessa järjestelmässä olevissa nykyaikaisissa asennuksissa kaikki johdonsuojakytkimet katkaisevat molemmat johtimet (ranskaksi ''disjoncteur bipolaire''). Lisäksi [[vikavirtasuojakytkin]] (ranskaksi ''dispositif différentiel à courant résiduel'') kytkee sähköt pois, mikäli kyseisten kahden vaiheen välillä on virtaero. Tyypillisesti suoja laukeaa 30 milliampeerin erosta. Virtaero merkitsee sitä, että järjestelmässä on jossain vaiheen ja maan välinen virtapiiri, eli ongelmatilanne.
 
Pohjois-Amerikassa yksityisasuntoihin ei pääsääntöisesti tule kolmivaihevirtaa, vaan usein kaksi vaihetta ja nolla, joiden vaihe-ero on 180° ja niiden välistä saa siten 240V. 120V vaihejännitteen mukainen 208V järjestelmä on kuitenkin käytössä. Näiden lisäksi on käytössä myös 240V järjestelmä, jossa ei käytetä nollajohdinta. Tämä kenties siksi, että aiemmin yleisessä ratkaisussa 240V deltakäämityssä muuntajassa yhdessä käämissä oli maadoitettu keskiotto, täten kahden vaiheen ja nollan välistä saisaa tavallista 120V valovirtaa. Kolmannen vaiheen ja nolla välinen potentiaali on 208V, jota ei yleensä käytetä.
 
==Kolmivaiheteho==