Ero sivun ”Marcus Antonius” versioiden välillä

28 merkkiä lisätty ,  7 vuotta sitten
p
w-fix
p (Botti poisti 61 Wikidatan sivulle d:q51673 siirrettyä kielilinkkiä)
p (w-fix)
| edeltäjä =
| seuraaja =
| arvo2 = [[Konsuli (Rooma)|Konsuli]]
| virassa2 = [[44 eaa.]] ja [[34 eaa.]]
| edeltäjä2 =
| huom =
}}
'''Marcus Antonius''' ([[83 eaa.|83]] tai [[82 eaa.]] [[Rooma]] – [[30 eaa.]]<ref>Huzar s.3</ref> [[Aleksandria]]) oli [[Rooman valtakunta|roomalainen]] sotilas ja poliitikko. Hän oli [[Julius Caesar]]in ratsuväen päällikkö ja tämän kanssa [[konsuliKonsuli (Rooma)|konsulina]]na [[44 eaa.]] Kun Caesar murhattiin, hän muodosti [[Octavianus|Octavianuksen]] ja [[Lepidus|Lepiduksen]] kanssa toisen [[triumviraatti|triumviraatin]] 43 eaa. Tämä oli, toisin kuin ensimmäinen triumviraatti, luonteeltaan virallinen kolmen virkamiehen [[kollegio]]. Filippoin taistelun 42 eaa. jälkeen toimitetussa vallanjaossa Marcus Antonius sai valtakunnan itäiset osat. Seuranneissa [[proskriptio]]issa otettiin hengiltä suuri joukko henkilöitä, huomattavimpana [[Cicero]]. Jouduttuaan tappiolle taistelussa [[Octavianus]]ta vastaan vuonna [[30 eaa.]] Marcus Antonius teki itsemurhan. Myöhemmin samana vuonna myös hänen rakastajattarensa [[Kleopatra VII]] riisti hengen itseltään.
 
== Perhe ja nuoruus ==
Antonius johti noin 2000 sotilasta ja jonkin verran gallialaista ratsuväkeä [[Apenniinit|Apenniinien]] yli ja otti haltuunsa [[Via Cassia]]n. Antonius valtasi joukkoineen helposti [[Arretium]]in 15. tammikuuta. Suojattuaan näin Caesarin selustan Antonius liittyi jälleen Caesarin seuraan. Useat kaupungit antautuivat heti Caesarille, mutta Gallian prokonsuliksi nimitetty Ahenobarbus linnoittautui [[Corfinium]]iin, jota Caesar alkoi piirittää. Pian saapui tieto, että läheinen Sulmo halusi antautua Caesarille, mutta eräs senaattori piti kaupunkia seitsemän [[kohortti|kohortin]] voimin. Caesar lähetti Antoniuksen viiden kohortin kanssa valtaamaan kaupunkia. Sulmon asukkaat avasivat kaupungin portit Antoniukselle, jonka jälkeen vihollisten komentaja teki itsemurhan. Kaupungissa olleet seitsemän kohorttia liittyivät Caesarin armeijaan. Corfiniumista Caesar jatkoi matkaansa Brundisiumiin, jossa Pompeius ja suurin osa senaatista oli.<ref>Huzar s.50</ref> Pompeius pääsi kuitenkin pakenemaan meren yli Epeirokseen. Antonius ja Cassius palasivat Roomaan, jossa he käyttivät tribuuninoikeuksiaan kutsuakseen koolle senaatin kokouksen 1. huhtikuuta. Caesar ei kuitenkaan saanut senaatin tukea ja Antoniuksen ja Cassiuksen oli kutsuttava koolle Rooman kansankokouksen, ''comitia tributan'', jossa he ajoivat läpi Caesarille tärkeitä päätöksiä. Antonius ehdotti esimerkiksi Sullan säätämän lain kumoamista, jonka mukaan proskriptoitujen miesten jälkeläiset eivät saaneet palvella julkisissa viroissa. <ref>Huzar s.52</ref>
 
Kun Caesar halusi kymmenvuotisen [[prokonsuli]]n virkansa umpeutuessa palata [[Rooma]]an [[konsuli]]nvaaliinkonsulinvaaliin, senaatin [[optimaatit]] vaativat Caesaria luopumaan armeijoistaan ennen saapumista kaupunkiin. Tämä olisi kuitenkin jättänyt hänet suojattomaksi sekä [[Pompeius|Pompeiuksen]] armeijoiden hyökkäyksiltä että rikossyytteiltä. Marcus Antonius toimi välittäjänä ja ehdotti, että sekä Caesar että Pompeius luopuisivat aseista. Ajatus hylättiin ja Antonius turvautui väkivaltaan. Tämän seurauksena hänet erotettiin senaatista. Hän pakeni Roomasta ja liittyi Caesarin joukkoihin [[Rubikon]]in törmällä. Kun kävi ilmeiseksi, että sovintoa ei enää voitu saavuttaa, Caesar johdatti joukkonsa joen yli ja sisällissota alkoi. Sodan aikana Antonius oli Caesarin apukomentaja. Pompeiuksen kannattajia vastaan käydyissä taisteluissa Antonius johti aina armeijan vasenta siipeä.
 
Kun Caesarista tuli diktaattori, Antoniuksesta tehtiin [[magister equitum]] ja hän toimi diktaattorin oikeana kätenä. Caesar jatkoi taisteluja Pompeiuksen joukkojen rippeitä vastaan [[Afrikka|Afrikassa]], mutta Antonius jäi nyt uuden virkansa myötä Italiaan hoitamaan sen asioita. Valitettavasti Antoniuksen hallinnointikyvyt eivät olleet kaksiset ja hän syyllistyi Ciceron mukaan tänä aikana moniin ylilyönteihin. Vuonna [[46 eaa.]] Antoniuksen maakaupoista ilmenneet epäselvyydet päätyivät verilöylyyn Roomassa, kun satoja kansalaisia tapettiin. Tapaus ei ollut Caesarin mieleen ja Antoniukselta riistettiin kaikki poliittinen valta. Caesarin ja Antoniuksen välit rikkoontuivat. Miehet kuitenkin sopivat pari vuotta myöhemmin ja 44 eaa. Antonius oli toinen vuoden konsuleista. Toinen oli luonnollisesti Caesar, jolle tuo konsulikausi oli viides.