Ero sivun ”Keisarillisen Japanin armeija” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 44:
Jokainen sotilas hyväksyi, että he stoalaisesti kuolisivat osana heidän ''[[bushido]]aan'', joka oli osa ''kuolla ennen häpeää'' -ajatusmallia. [[Sadao Araki]], armeijan teoreetikko, kehitti bushidosta modernin version, [[seishin kyoiku]]n (”''henkinen koulutus''”) opin armeijan käyttöön. Tiivistettynä, jokainen sotilas jättäisi kaiken taakseen armeijaan liittyessään tarviten vain kunniansa. Kunnian osoittaminen teoilla oli kaikki kaikessa sotilaille. Yamato Damashi oli eräällä tavalla japanilaisen sotilaan ''kokoro'' (”sielu”), rohkeutta kuoleman edessä.
 
Käsitykseen ''bushidosta'' oli sidottuna myös valtava, jopa uskonnollinen kunnioitus keisaria kohtaan. Vaikka valtaa käytännössä pitikinpitivätkin keisarin alapuolella olleet byrokraatit, ja keisari oli lähinnä keulakuva, nähtiin hänet silti jumalallisena olentona. Teoriassa keisari oli armeijan ylikomentaja, mutta käytännössä teki, kuten hallitus ”pyysi” häntä tekemään. KJA:n aikana sillä oli vain kaksi ylikomentajaa – keisarit [[Yoshihito|Taishō (Yoshihito)]] ja [[Hirohito|Shōwa (Hirohito)]]. Keisari käytti armeijan ylikomentajan univormua ja osallistui kaikkiin KJA:n seremonioihin. Keisaria tervehdittiin armeijan ylikomentajana.
 
Tuohon aikaan hallitus pystyi mobilisoimaan armeijan vain, jos se saavutti täyden yksimielisyyden asiasta. Keisarin roolina oli antaa siunauksensa täyttää tuo käsky ja tehdä niistä sitovia. Koska keisaria vaadittiin olemaan läsnä kaikissa hallituksen, joka koostui upseereista, kokouksissa, oli hänen tehtävänsä seurata hiljaisuudessa ministerien argumentteja. Jos hänen siunauksensa saatiin, tuli näistä käskyistä keisarin käskyjä ja voimallisia koko Japanissa. Käytännössä keisari ei voinut asettua hallitusta vastaan.
 
== Keisarin erikoisoikeus ==