Ero sivun ”Aladár Paasonen” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti poisti 4 Wikidatan sivulle d:q575037 siirrettyä kielilinkkiä
p Lähde? Mitä tarkoitetaan "piti yhteyttä". Paasonen piti yhteyttä britteihin, ranskalaisiin, portugalilaisiin, japanilaisiin, jne. Tällä lauseella insinueerataan, että Paasonen olisi ollut mukana saksalaisten eksiilihallitusoperaatiossa.
Rivi 29:
Paasonen oli Suomen valtuuskunnan jäsenenä [[talvisota]]a edeltäneissä Moskovan neuvotteluissa loka-marraskuussa 1939 yhdessä mm. Paasikiven ja Nykoppin kanssa. Talvisodan aikana Paasonen oli komennettuna [[Pariisi]]in, jossa hänen tehtävänsä oli yrittää hankkia aseita ja muuta sotavarustusta puolustusvoimille. [[Jatkosota|Jatkosodan]] aikana Paasonen oli aluksi [[Jalkaväkirykmentti 5 (jatkosota)|Jalkaväkirykmentti 5:n]] (JR 5) komentajana [[Karjalankannas|Karjalan kannaksella]] ja [[Itä-Karjala]]ssa vuosina 1941–42. Hänestä tuli marsalkka [[Mannerheim]]in luotetuin apulainen toimiessaan [[Päämaja]]n tiedustelujaoston päällikkönä vuosina 1942–44. {{lähde}} Kun marsalkka presidentin tehtävästä luovuttuaan keväällä 1946 vetäytyi [[Lausanne]]en, [[Sveitsi]]in eläkkeelle, juuri Paasonen oli hänen uskollisin seuralaisensa siellä.
 
Sodan jälkeen Paasonen lähti Suomesta vapaaehtoiseen maanpakoon yhdessä lähimmän miehensä eversti [[Reino Hallamaa]]n kanssa keväällä 1945, koska pelkäsi joutuvansa [[Valpo]]n pidättämäksi mm. [[operaatio Stella Polaris|Stella Polaris]]- ja [[asekätkentä]]juttujen takia. Ruotsista hän piti yhteyttä Suomessa olevaan [[Saksalaismielinen vastarintaliike Suomessa|saksalaisten tukemaan vastarintaorganisaatioon.]]
 
Paasonen oli jonkin aikaa Ruotsissa, sen jälkeen [[Ranska]]n tiedustelun palveluksessa [[Saksa]]ssa 1945–47 ja [[Espanja]]ssa 1947–1948, Mannerheimin muistelmien toimitustyössä [[Sveitsi]]ssä 1948–1952, Yhdysvalloissa 1952–1955, [[CIA]]:n palveluksessa [[Länsi-Saksa]]ssa 1955–1963 ja vietti viimeiset vuotensa 1963–1974 eläkkeellä Yhdysvalloissa, jossa kuoli luusyöpään vuonna 1974.<ref>Aino Paasonen, Äänettömyyden toinen puoli. Suomalais-unkarilainen sukutarina. Keuruu 1989, s. 216-335.</ref><ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Turtola, Martti| Nimeke = Mannerheimin ristiriitainen upseeri: eversti Aladár Paasosen elämä ja toiminta|Vuosi = 2012|Luku = | Sivu = 296|Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = WSOY| Tunniste = ISBN 978-951-0-36944-9| Kieli ={{fi}}}}</ref>