Ero sivun ”Versailles’n rauha” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
|||
Rivi 14:
Versailles’n rauhan ehdoista neuvoteltiin kuusikuukautisessa [[Pariisin rauhankonferenssi]]ssa vuonna 1919. (Samassa rauhankonferenssissa neuvoteltiin rauhansopimukset myös [[Itävalta|Itävallan]], [[Unkari]]n, [[Bulgaria]]n ja [[Turkki|Turkin]] kanssa.)
Myöhemmin rauhan sopimukseen liittyi myös Ruotsi ja Afganistan.
Neuvottelut käytiin voittajavaltioiden kesken, joten Saksalle annettiin kesäkuussa 1919 valmis sopimus allekirjoitettavaksi periaatteella ”hyväksy tai alistu miehitykseen”. Tämä herätti suunnatonta katkeruutta saksalaisissa, jotka alkoivat pian kutsua Versailles’n rauhaa ”häpeärauhaksi” ({{k-de|Schandfrieden}}).
Rivi 24:
[[Tiedosto:Europe_1914_and_1924.png|thumb|350px|Eurooppa vuosina 1914 ja 1924]]
[[Moresnet]] ja [[Eupen]]-[[Malmedy|Malmédy]] siirrettiin Belgialle, [[Elsass]] ja [[Lothringen]] Ranskalle, suurin osa Ylä-[[Sleesia]]a Tšekkoslovakialle ja Puolalle, [[Länsi-Preussi]] ([[Puolan käytävä]]) ja [[Poznań|Posenin]] seutu Puolalle. [[Memelin alue]], nykyinen [[Klaipėda]] ympäristöineen, jäi liittoutuneiden valvontaan, josta se annettiin myöhemmin
== Muut rajoitukset ==
Sopimuksen neljännessä osassa Saksa menetti siirtomaansa pääasiassa [[Yhdistynyt kuningaskunta|Isolle-Britannialle]], ja viides osa rajoitti sen armeijan enintään 100 000 miehen ammattisotilasjoukkoon. Saksalta kiellettiin myös raskas tykistö sekä [[sukellusvene]]et, ilmavoimat ja [[panssarivaunu]]t.
Saksan laivasto rajoitettiin 15 000 mieheen, kuuteen alle 10 000 tonnin [[taistelulaiva]]an, kuuteen [[risteilijä]]än ja kahteentoista [[hävittäjä (laiva)|hävittäjään]]. Ehtoja Saksa rikkoi myöhemmin muun muassa valmistuttamalla sukellusveneitä
Saksan oli sitouduttava pitämään kaikki sotilaat palveluksessa kahdentoista vuoden ajan ja upseerit 25 vuoden ajan, jottei merkittävä osa asepalvelusikäisistä saisi sotilaskoulutusta eikä reservejä näin muodostuisi. Armeijan esikunnan muodostamista ei sallittu. Yleisesikuntaupseereille maksettiinkin palkkaa tutkijoina muun muassa museoalalla.
| |||