Ero sivun ”Syntetisaattori” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
|||
Rivi 5:
== Moog ja varhaiset syntetisaattorit ==
Modernien syntetisaattorien historian tärkeimpiä henkilöitä oli [[yhdysvallat|yhdysvaltalainen]] [[Robert Moog]]. Hän alkoi rakentaa [[Theremin]]-soittimia 1950-luvulla lähinnä omana harrastuksenaan, ja vuonna [[1964]] ilmestyi ensimmäinen laajempaan käyttöön tarkoitettu Moog-syntetisaattori, jonka kantavana ideana oli analogielektroniikalla toteutettu [[vähentävä synteesi]], jossa [[oskillaattori]]n signaali ohjataan [[suodatin|suotimen]] läpi. Samanaikaisesti Don Buchla suunnitteli vastaavaa laitetta avantgardisen musiikin tuottamiseksi.
[[Image:Teleharmonium1897.jpg|thumb|[[Telharmonium]], [[Thaddeus Cahill]] 1897]]
Rivi 15:
== Modulaarinen syntetisaattori ==
Ensimmäiset analogiset syntetisaattorit olivat rakenteeltaan modulaarisia. Niissä jokainen elektroninen yksikkö oli erillinen laitekokonaisuuteen asennettava moduuli. Moduulien etupaneeleissa käytettiin erilaisia liittimiä, joilla ne voitiin yhdistää keskenään kaapeleilla käyttäjän haluamalla tavalla. Koskettimisto oli myös irrallinen ja sillä voitiin soittaa vain yhtä säveltä kerrallaan
Modulaarisyntetisaattori oli sitä käyttävän muusikon kannalta rakenteeltaan hyvin joustava. Sen kokoonpanoa voitiin tarpeen tullen muuttaa, tai jo syntetisaattoria tilattaessa se voitiin rakentaa muusikon toiveiden mukaisesti. Soittimen moduuleita voitiin yhdistää lähes mielivaltaisella tavalla.
Rivi 21:
Modulaarisyntetisaattorin käyttäminen ei aluksi ollut helppoa. Muusikon oli myös ymmärrettävä audiosignaalin elektronisen prosessoinnin perusteet, jotta soitin voitiin saada tuottamaan muusikon näkemyksen mukainen ääni.
Perusmallisessa, soitininstrumentiksi kelpaavassa syntetisaattorissa
* [[VCO]] eli jänniteohjattu oskillaattori, joka toimii varsinaisena äänen alkulähteenä. Oskillaattori tuottaa sellaisia aaltomuotoja, jotka ovat yleisillä ja yksinkertaisilla elektroniikan peruskytkennöillä toteutettavissa, esimerkiksi [[siniaalto]]a, saha-aaltoa (ramppiaaltoa), [[kolmioaalto]]a ja [[kanttiaalto]]a. Nämä aaltomuodot, poislukien [[siniaalto]], sisältävät paljon yläsävelkerrannaisia perustaajuuteen nähden, mikä mahdollistaa niiden luovan muokkaamisen suotimien avulla. Useammalla oskillaattorilla saadaan sointuääneen enemmän kuoromaista laajuutta eli [[chorus|chorus-efektiä]] sekoittamalla eri aaltomuotoja keskenään ja virittämällä oskillaattoreiden perustaajuudet hieman toisistaan poiketen. Jänniteohjatun oskillaattorin tuottamaa taajuutta ohjataan siihen ulkopuolelta tuodulla sähköjännitteellä, joka tavallisemmin saadaan koskettimistolta. Oskillaattorin taajuutta voidaan kytkentäkaapeleiden avulla ohjata tarvittaessa myös muusta moduulista.
Rivi 28:
* [[ADSR]] tai jokin muu verhokäyrägeneraattori (vaippageneraattori). Generaattorin yleisin tarkoitus on luoda sointia varten ominainen, tietyin aikavälein muuttuva äänenvoimakkuuden ohjaus. Tavallisemmin sen tuottama muuttuva kontrollijännite ohjataan jänniteohjattuun vahvistimeen. Verhokäyräjännitteillä voidaan toki ohjata mitä tahansa muutakin moduulia, kuten suodatinta tai oskillaattoria. Generaattorin luoma verhokäyräjännite tavallisesti käynnistetään koskettimiston alaspainalluksesta, mutta sen käynnistämistä voidaan ohjata myös muustakin pulssilähteestä.
Näiden lisäksi
* [[kohina|Kohinageneraattori]]
Rivi 48:
Kannettavista syntetisaattoreista valmistettiin myös sekamalleja, joissa moduulit olivat kiinteästi laitteeseen asennettuja ja sisäisesti valmiiksi toisiinsa peruskytkettyjä, mutta niitä voitiin tarvittaessa kytkeä myös ulkopuolisilla liitoskaapeleilla käytön joustavuuden parantamiseksi. Eräs tunnetuin tällainen syntetisaattorimalli on yhdysvaltalaisen ARP-yhtiön valmistama [[ARP 2600]], joka voitiin kannen kanssa sulkea yhdeksi matkalaukuksi kuljetusta varten.
1980-luvulla kehitettiin musiikin esitystilannetta varten syntetisaattoreita, joissa on kitaran tavoin olkahihnassa kannettava koskettimisto. Näitä soitetaan lavalla useimmiten yhdellä kädellä. Toiselle kädelle jää kahva, jonka vieressä sijaitsevat [[vibrato]] ja
== Ohjelmoitavat syntetisaattorit ==
Rivi 58:
Digitaalinen ohjelmoitavuus poisti vähitellen syntetisaattorin käyttöpaneelista pyöritettävät säätimet ja niistä tuli enemmän pelkillä näppäimillä käytettäviä. Nykyään on markkinoille ilmestynyt joitakin syntetisaattorimalleja, joissa audiosignaalitie on täysin analoginen ja säätimet perinteisesti kierrettävillä nupeilla toteutettuja vanhan käyttötavan suosivia muusikoita varten, mutta säädinasetukset tallentuvat syntetisaattorin sointumuistiin edelleen digitaalisesti. Tällaiset soitinmallit ovat täysin uutta suunnittelumallia ja vanhoista tunnetuista analogisista syntetisaattorimalleista uudelleen tuotantoon toteutettuja.
Elektroniikan kehittyessä myös syntetisaattoreissa yleistyi erilliskomponentit korvaavien IC-piirien käyttö. IC-piirit tekivät varsinkin oskillaattoreiden toiminnasta vakaampaa. Aikaisempien erilliskomponenteilla rakennettujen syntetisaattoreiden oskillaattoreita vaivasi niiden sävelkorkeuden
== Digitaaliset syntetisaattorit ==
Rivi 69:
Digitaalisista syntetisaattoreista on olemassa myös erikoistapauksia, joissa sointuäänen muokkaamiseen ei käytetä lainkaan perinteisiä audiosignaalin prosessointeja. Näistä tavoista esimerkkinä ovat 80-luvun popmusiikille tunnusomainen [[Yamaha]]n käyttämä [[FM-synteesi]], ja [[Casio]]n kehittämä PD-synteesi (Phase Distortion). Ainakin [[Kawai]] on valmistanut [[additiivinen synteesi|additiiviseen synteesiin]] perustuvia syntetisaattoreita, joissa ääni generoidaan laskemalla yhteen [[siniaalto]]ja.
Ensimmäisten digitaalisten syntetisoijien puutteena oli hankala ohjelmointi käyttöliittymien ollessa vaikeaselkoisia. Tämä teki soinnin parametrien muutoksesta soittotilanteessa käytännössä mahdotonta. Tämä johti sinänsä laajojen valmiiden sointivalikoimien käyttöön eikä syntetisoijan varsinaisia ominaisuuksia välttämättä hyödynnetty. Yamahan DX 7:n sähköpianosointi on tästä tunnettu esimerkki. Samasta syystä ohjelmoitaessa äänelle jonkin parametrin muuttamisen myötä tapahtuvaa muutosta on vaikea hahmottaa toisin kuin analogisessa syntetisoijassa, jossa kytkimien asennosta voi kokemuksen perusteella päätellä, miltä äääni kuulostaa ja minkä parametrin muutos tuo halutun tuloksen.
== Ohjelmistosyntetisaattorit ==
Rivi 93 ⟶ 95:
:Tunnetuimmat soitinmallit ''Triton'', ''OASYS'' ja ''MS-mallisarja''
* [[Moog]] ([[Yhdysvallat]])
:Tunnetuin soitinmalli ''[[Minimoog]]'', josta on myös moderni variaatio ''Moog Voyager''
* [[Oberheim]] ([[Yhdysvallat]])
:Tunnetuimmat soitinmallit ''Oberheim 8 voice'' ja erilliset ''SEM''-mallisarjan moduulit
| |||