Avaa päävalikko

Muutokset

163 merkkiä lisätty, 6 vuotta sitten
Fixailua
[[Kuva:Semyon Konstantinovich Timoshenko (1895-1970), Soviet military commander.jpg|thumb|Semjon Timošenko]]
'''Semjon Konstantinovitš Timošenko''' ({{k-ru|Семён Константинович Тимошенко}}, ({{Syntymä- ja kuolinaika|18|2|1895|[[Frumanka]]|31|3|1970|[[Moskova]]}}) oli [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] joukkojen komentaja kesällä [[1941]] [[natsi-Saksa|Saksa]]n hyökätessä[[operaatio Barbarossa|hyökättyä Neuvostoliittoon]].
 
Timošenko syntyi maatyöläisen perheeseen Frumankassa, lähellä [[Odessa]]a Etelä-[[Ukraina]]ssa. Hänet otettiin asevelvolliseksi keisarilliseen armeijaan [[1915]]. Hän palveli aliupseerina ratsujoukoissa länsirintamalla [[ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]]. [[Venäjän vallankumous|Venäjän vallankumouksen]] alkaessa hän liittyi [[Punapuna-armeija]]an vuonna [[1918]] ja [[bolševikki|bolševikkeihin]] [[1919]].
 
Sisällissodan aikana Timošenko taisteli monilla rintamilla ja tutustui Tsaritsynissä (sittemmin Stalingrad, nyt [[Volgograd]]) [[Josif Stalin]]iin, mikä takasi hänen uransa edistymisen. Vuodet 1920–1921 hän komensi divisioonaa 1. ratsuväkiarmeijassa [[Semjon Budjonnyi]]n alaisuudessa.
 
SisällisodanSisällissodan jälkeen Timošenko oli Punapuna-armeijan ratsuväen komentajan, sittemmin armeijan komentaja [[Valko-Venäjän sosialistinen neuvostotasavalta|Valko-Venäjä]]llä, [[Kiova]]ssa, Pohjois-[[Kaukasia]]ssa, [[Harkova]]ssa ja jälleen Kiovassa [[1938]]. Vuonna [[1939]] hänestä tuli koko läntisten joukkojen komentaja. Syyskuussa 1939 hän komensi väliaikaista Ukrainan rintamaa hyökkäyksessä [[Puola]]n itäosaan. Näihin aikoihin hänestä tuli myös keskuskomitean jäsen.
 
Tammikuussa [[1940]] Timošenko sai vastuulleen [[Suomi|Suomea]] vastaan taistelevat[[talvisota|talvisodassa]] taistelleet joukot [[Kliment Vorošilov|Vorošilovin]] komentaman paraatimarssin Suomeen epäonnistuttua verisesti. Timošenkon alaisuudessa [[Mannerheim-linja]] murrettiin [[Karjalankannas|Karjalankannaksella]] ja Suomi pakotettiin rauhaan. Timošenko palkittiin [[Neuvostoliiton Sankarinsankari]]n arvonimellä. Toukokuussa 1940 hänet nimitettiin puolustuksen kansankomissaariksi ja [[Neuvostoliiton marsalkka|Neuvostoliiton marsalkaksi]].
 
Timošenko näki armeijan mekanisoimisen tarpeen ja sai aikaan [[panssarivaunu]]jen tuotannon lisäyksen. Hän otti jälleen käyttöön tsaarinaikaisen kovan kurin armeijassa.
 
Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon kesäkuussa [[1941]], Timošenkosta tuli Stavkan puhemies ja armeijan ylipäällikkö, kunnes Stalin otti aseman. [[10. heinäkuuta]] hän lähetti Timošenkon ottamaan komentoonsa läntisen rintaman ja viisi reserviarmeijaa [[Dnepr]]in sektorilla Moskovan länsipuolella. Hän pystyi viivyttämään saksalaisten etenemistä [[Smolensk]]in seudulla menettäen lähes kaikki miehensä ja kalustonsa. Syyskuussa hänet siirrettiin Ukrainaan, jossa [[Semjon Budjonnyi|Budjonnyi]] oli menettänyt 1,5 miljoonaa miestä Umanin ja Kiovan [[motti|moteissa]]. Timošenko pystyi kokoamaan joukot Itä-Ukrainassa ja vastahyökkäykseen, joka ajoi kaksi [[SS]]-panssaridivisioonaa perääntymään 65 kmkilometriä [[Rostov-na-Donu]]sta. Ensimmäisellä Neuvostoliiton etenemisellä sodassa oli tärkeä psykologinen merkitys.
 
Toukokuussa [[1942]] Stalinin vaadittua ennalta ehkäisevää iskua Saksan kesäoffensiivia vastaan, Timošenko menetti neljännesmiljoonaa miestä kalustoineen Harkovassa saksalaisten iskettyä takaisin hänen eteläistä sivustaansa vastaan. Menetyksiä ei saatu korvattua ennen kesäoffensiivin alkua kesäkuussa. Vetäytyminen muuttui hallitsemattomaksi ja Stalin kutsui [[23. heinäkuuta]] Timošenkon Moskovaan, luultavasti säilyttääkseen hänen maineensa, koska häntä pidettiin pätevimpänä Neuvostoliiton kenraalina.
 
[[Georgi Žukov]]in menestys Moskovan puolustuksessa joulukuussa 1941 vakuutti Stalinin hänen olevan parempi upseeri. Timošenko vedettiin etulinjasta, ja hän sai aseman [[Stalingradin taistelu|Stalingrad]]in ylikomentajana (heinäkuu 1942), luoteisrintaman (lokakuu 1942), [[Pietari (kaupunki)|Leningradin]] (kesäkuu 1943), Kaukasian (kesäkuu 1944) ja Baltian (elokuu 1944). Elokuusta 1944 toukokuuhun 1945 Timošenko koordinoi ensimmäistä, toista ja kolmatta ukrainalaista rintamaa hyökkäyksessä Tonavalta kohti [[Wien]]iä. Hyökkäys pysähtyi lopulta [[Budapest]]iin. Tämä jälkeen Timošenko otti Wienin [[13. huhtikuuta]] ja saavutti amerikkalaiset[[Yhdysvallat|yhdysvaltalaiset]] [[Linz]]issä [[6. toukokuuta]].
 
Sodan jälkeen Timošenko oli armeijan komentaja Valko-Venäjällä, Etelä-[[Ural (vuoristo)|Uralilla]] ja jälleen Valko-Venäjällä. Vuonna [[1960]] hänet nimitettiin puolustusministeriön ylitarkastajaksi ja 1961 hän johti sotaveteraanien komiteaa. Hän kuoli Moskovassa 1970 ja hänet haudattiin Kremlin muuriin.<ref>Raunio,Kilin, Talvisota 2005, s. 228</ref>
{{Viitteet}}
 
{{DEFAULTSORTAAKKOSTUS:Timosenko, Semjon}}
 
[[Luokka:Toisen maailmansodan henkilöt]]
22 934

muokkausta