Ero sivun ”Bartholomew Roberts” versioiden välillä

9 052 merkkiä poistettu ,  8 vuotta sitten
kirjoitettu uusiksi, lähteitä ja kuva
p (Botti poisti 21 Wikidatan sivulle d:q313430 siirrettyä kielilinkkiä)
(kirjoitettu uusiksi, lähteitä ja kuva)
[[Kuva:Bartholomew Roberts.png|thumb|Bartholomew Roberts]]
{{korjattava|huono suomi; ei lähteitä; poikakirjamainen tyyli, perustelemattomia yleistyksiä ym jne etc}}
'''Bartholomew Roberts''' ([[17. toukokuuta]] [[1682]] – [[10. helmikuuta]] [[1722]]) eli '''Musta Bart''' oli [[wales]]iläissyntyinen merirosvo, joka ryösteli laivoja [[Brasilia]]n, [[Newfoundland]]in ja [[Afrikka|Afrikan]] rannikoilla. Hän joutui alalle, kun merirosvot hyökkäsivät vuonna [[1719]] afrikkalaiselle kauppa-asemalle, jossa hän toimi orjien laivaajana. He ottivat hänet mukaansa ja pian hänestä tuli heidän johtajansa. Hän valtasi urallaan kaikkiaan 400 laivaa. Hän oli siinä mielessä poikkeuksellinen piraatti, että hän joi ennemmin teetä kuin alkoholijuomia, sillä hänen mielestään juopumus heikensi miehistön suorituskykyä. Roberts sai surmansa tykillä laukaistun kartessiammuksen osuessa häntä kaulaan 10. helmikuuta 1722, kun hänen laivansa vallattiin [[Gabon]]in rannikolla.
 
==ElämäUra==
===Varhainen elämä===
John Roberts synty walesissä 1682. John lähti 13 vuoden iässä merille.
Roberts syntyi Newydd Bachin kylässä Walesissa 1680-luvun alussa. Hänen syntymänimensä oli John Robert, jonka hän vaihtoi viimeistään aloitettuaan merimiesuransa. Robertsin lempinimi "Musta Bart" tuli hänen ihonsa tummasta sävystä.<ref>Konstam 2008, s. 234</ref>
Hän yleni hitaasti ja 1710 hänet nimitettiin perämieheksi barbados nimisen proomulle. Tuossa vaiheessa aatelisarvoa omaavaton Roberts saattoi todeta olevansa uransa huipulla. 1719 Roberts oli kolmas perämies orjalaivalla nimeltä Annamaboa, kun kaksi Edgar Davisin johtamaa merirosvoalusta yllätti heidät. Kuten niin monesti oli annamaboan miehistön käännyttävä merirosvoiksi tai käveltävä mereen. Joten Roberts päätti jatkaa elämäänsä hiukan vaarallisemmalla, mutta myös jännittävämmällä puolella. Ainakin palkka, joka Robertsilla oli 3 puntaa vuodessa saattoi nousta moninkertaiseksi.
 
===Uran alkuvaiheet===
Merirosvo päällikkö Edgar Davis oli myös Walesistä ja tuli Robertsin kanssa hyvin toimeen alusta lähtien. Hän nimitti Robertsin päänavigoijaksi, tehtävään, jota Roberts oli tehnyt myös Annamaboalla. Roberts oli isokokoinen, miellyttävän näköinen niin ulkonäöltään kuin käytökseltäänkin. Hän oli merimieheksi jo varsin iäkäs lähes neljänkymmenen iässä ja heti alusta lähtien ansaitsi aluksella kaikkien luottamuksen ja kunnioituksen.
Merirosvo [[Howell Davis]] kaappasi vuonna 1719 orjalaivan, jonka perämiehenä Roberts oli. Roberts jatkoi Davisin merirosvolaivan miehistössä, ja hänet äänestettiin Davisin kuoltua laivansa kapteeniksi, 25 vuoden merimiesuran jälkeen. Roberts purjehti aluksi Länsi-Afrikan [[Cape Lopez]]in vesillä ja ryösti ensimmäisenä hollantilaisen orjalaivan 26. heinäkuuta. Seuraavana päivänä hän ryösti englantilaisen orjalaivan, jonka miehistön hän pakotti työskentelmään itselleen kuudeksi kuukaudeksi. Näiden jälkeen Roberts ryösti vielä kaksi laivaa ennen kuin lähti Länsi-Afrikan vesiltä Brasilian rannikolle.<ref>Konstam 2008, s. 233–235</ref>
 
===Brasilia===
Toinen merirosvojen aluksista kärsi madoista ja oli hylättävä ja toisella aluksista purjehdittiin portugalilaiseen prinssisaarten satamaan. Lähestyttäessä satamaa mustalippu oli tietysti vaihdettu brittien sotalaivan lippuun, eli miehistö olikin brittiläisiä merisotilaita(tosin hieman ylipalkattuja).
Brasiliassa Robertsilla kesti yhdeksän viikkoa löytää saalista. Saavuttuaan vihdoin [[Bahia]]n satamaan Roberts löysi sinne ankkuroituneen hyvin vartioidun portugalilaisen aarrelaivaston, jonka kimppuun hän lipui yön pimeydessä. Seuraanneessa taistelussa Robertsin onnistui kaapata rikkain laivoista, ''Sagrada Familia'', mutta hän sai samalla portugalilaiset sotalaivat peräänsä. Robertsin onnistui karistaa laivat kannoiltaan ja paeta saaliineen pohjoiseen [[Pirunsaari|Pirunsaarelle]] asti. Robertsin ajauduttua liian kauas rannikolta eräässä saaliinjahdissaan hänen liittolaisensa William Kennedy käytti tilaisuuden hyväkseen ja pakeni saarelta saalis mukanaan.<ref>Konstam 2008, s. 235–236</ref>
Laivalla oli paljon vankeja, joista voitiin saada hyvät lunnasrahat ja Davis kutsui saarten kuvernöörin alukseen syömään ja tekemään kauppoja. Nyt portugalilaisille selvisi, että alus onkin merirosvolaiva. Seuraavana päivänä Davis kutsuttiin vuorostaan Kuvernöörille kylään juomaan lasin viiniä kauppojen päälle. Mutta se olikin väijytys ja Davis seurueineen tapettiin.
 
===Länsi-Intia===
Uusi kapteeni piti valita ja Roberts huudettiin kapteeniksi vastoin hänen omaa tahtoaan. Lopulta Roberts sanoi: ” Koska kohtalo on pakottanut likaamaan käteni ja olemaan merirosvo, niin on parempi olla komentaja kuin tavallinen rivimies”. John vaihtoi nimekseen Bartholomew kuuluisan merirovo Bartholomew Sharpin mukaan ja niin alkoi ehkä yksi kaikkien aikojen menestyksekkäimmän merirosvokomentaja ura.
Robertsille oli jäänyt [[sluuppi]] ''Fortune'' ja 40 miestä. Varmistaakseen selustansa uuden petoksen varalta hän loi piraattisäännöstön, jonka hänen miehistönsä allekirjoitti lukuunottamatta irlantilaisia, joihin hän ei enää luottanut. Näin Roberts pyrki luomaan yhteenkuuluvuutta miehistössä ja loi samalla sitovan sopimuksen, johon hän saattoi vedota kurinpitovaikeuksissa. Helmikuussa 1720 Roberts purjehti [[Tobago]]on ja ryösti siellä [[barbados]]laisen sluupin. Hän sai samalla kuvernöörin lähettämät kaksi sotalaivaa ja 120 miestä peräänsä. Myös Roberts oli saanut lisävoimia tapaamansa merirosvo [[Montigny de Palisse]]n miehistöstä. Seuranneessa meritaistelussa de Palisse pakeni välittömästi, ja Roberts huomasi joutuneensa alakynteen ja pakeni itsekin kevennettyään laivaansa ensin heittämällä pois ylimääräiset kanuunansa. Roberts purjehti [[Dominica]]an ja suunnitteli siellä itselleen merirosvolipun.<ref name="konstam-237" />
[[Kuva:Bartholomew Roberts Flag1.svg|thumb|Robertsin [[merirosvolippu]], jossa hän itse seisoo kahden pääkallon päällä. Toisessa kallossa luki ''ABH'' ("A Barbadian's Head", barbadoslaisen pää) ja toisessa ''AMH'' ("A Martiniquan's Head", martiniquelaisen pää), millä hän viittasi uhmakkaasti vainoojiinsa.<ref name="konstam-237">Konstam 2008, s. 237–238</ref>]]
===Newfoundland===
Roberts päätti lähteä Länsi-Intian vaarallisilta vesiltä Newfoundlandille, minne hän saapui vuoden 1720 kesäkuussa. Siellä hän tuhosi Trepasseyn kalasataman ja veivät 22 laivaa. Samalla hän vaihtoi entisen lippulaivansa kaljuunaan, jossa oli 16 kanuunaa. Roberts lyöttäytyi uudelleen yhteen de Palissen kanssa ja kaappasi vielä 10 ranskalaislaivaa. Näistä yhden, 26-kanuunaisen kauppalaivan, Roberts otti omaan käyttöönsä ja antoi sille nimeksi ''Good Fortune''. Roberts jatkoi kaappauksia heinäkuun ajan menestyksekkäästi ja oli elokuun loppuun mennessä saanut saaliikseen yhteensä 40 laivaa. Hän palasi syksyksi de Palissen kanssa takaisin Karibialle ja ankkuroitui siellä [[Carriacou]]n saarelle [[Grenadiinit|Grenadiineilla]]. Ranskalainen kuvernööri joutui ylivoiman edessä varustamaan ja ruokkimaan merirosvot. Roberts antoi samalla lippulaivansa uudeksi nimeksi ''Royal Fortune'' ja itselleen arvonimen ''Leeward-saarten Amiraali''.<ref>Konstam 2008, s. 238–240</ref>
 
===Afrikkaan===
Ensimmäiseksi uusi kapteeni päätti kostaa Davisin kuoleman. Laivan miehistö laski maihin prinssisaarten lähellä ja hyökkäsi kaupunkiin yön pimeydessä. Kaikki kaupungin mies asukkaat tapettiin ja naiset raiskattiin suurissa määrin. Muutaman päivän jälkeen Roberts lähti kaupungista otettuaan kaikki saaliiksi kelpaavan mukaan. Kuitenkaan naisia ei saanut kuoleman rangaistuksen uhalla tuoda laivaan.
Roberts purjehti [[Neitsytsaaret|Neitsytsaarille]] ja ryösteli lisää laivoja, joista yhdestä hän teki itselleen uuden ''Royal Fortunen'' entisen tilalle. Dominicalla hän kaappasi hollantilaisen kauppalaivan, josta tuli jälleen uusi ''Royal Fortune'', nyt jo 42-kanuunainen. Juhlittuaan aikansa Roberts päätti paeta hyvän sään aikana takaisin Länsi-Afrikan rannikolle. He ajautuivat kuitenkin Tobagoon yritettyään kaapata matkalla portugalilaisen laivasaattueen. Robertsin miehistön mieliala oli matala koko seuraavan talven, ja myös de Palisse jätti hänet oman onnensa nojaan. Lopulta Robertsin laivasto kutistui enää yhteen alukseen, jolla Roberts lopulta pääsi Afrikkaan [[Cape Verde]]lle toukokuussa. Sieltä hän jatkoi [[Senegal]]iin, missä hän kaappasi kaksi ranskalaissluuppia, joilla hän vahvisti laivastoaan. Hän vietti kuusi viikkoa [[Sierra Leone]]ssa kunnostaen laivojaan ja antaen miehistönsä juhlia maissa. Roberts jatkoi ryöstelyä ja kasvatti laivastonsa ja miehistönsä kokoa. Erään yhteistyöstä kieltäytyneen orjalaivan hän poltti ihmislasteineen.<ref>Konstam 2008, s. 240–242</ref>
 
===Viimeinen taistelu===
Heti satamasta lähdön jälkeen saatiin hollantilainen kauppa-alus ja heti perään englantilainen kauppalaiva. Laivan miehistön kesken äänestettiin seuraavaksi kohteeksi Brasilia. Merirosvoalus olikin kaikkein demokraattisin yhteisö, mitä tuon ajan yhteiskunnassa oli. Esimerkiksi saaliinjaossa kapteeni osuus ei ollut kuin tuplasti suurempi tavallisen miehistön osuutta suurempi. Saadakseen aikaan edes jotain kuria aluksessa, laati Bartholomew alias black bart lait laivaan, joita jokaisen miehistön jäsenen oli allekirjoitettava.
11 kohtaa käsittivät yleisiä toimintoja ja mitä rangaistuksia niistä seurasi. Robertsin laissa on määrätty viinan käytöstä heti ensimmäisenä kohta 1.
1. Jokaisella on sama äänioikeus tietyin välein tapahtuvissa yhteisistä asioista. Jokainen omistaa osuuden väkijuomista joita saa käyttää mielin määrin.
Juoppous oli siis saanut kunnia-aseman Robertsin laivalla ja juomaa kyllä riitti. Jopa niin että kerran Robertsin miehistöltä loppui vesi kesken, liiallisten väkijuoma varastojen takia ylittäessään huonoilla tuulilla atlantia. Osa miehistöstä turvautui jopa oman virtsansa juomiseen, ennen kuin paluu matka amerikkaan toi pelastuksen. Alkoholi kun on kuitenkin varsin huono janojuomaksi.
 
5. helmikuuta 1722 brittiläinen sotalaiva ''HMS Swallow'' yllätti merirosvot teeskennellen olevansa kauppalaiva, ja yksi Robertsin aluksista upposi. 10. päivänä ''Swallow'' palasi hakemaan Robertsia. Parhaimpiinsa pukeutunut Roberts sai kanuunatulessa välittömästi surmansa ammuksen osuttua häntä kaulaan. Robertsin ruumis heitettiin toivomuksensa mukaisesti yli laidan, minkä jälkeen hänen miehistönsäkin pian lopetti vastarinnan. Robertsin myötä loppui myös niin sanottu "merirosvouksen kultakausi".<ref>Konstam 2008, s. 242–244</ref>
Saavuttuaan Brasiliaan Robertsin miehistö odotti 9 viikkoa ilman näköhavaintoa saaliista. Juuri kun he olivat jo lähdössä pois Roberts törmäsi 40 laivan saattueeseen. Roberts kaappasi saattueen laidalla olevan aluksen ja kiristi sen päälliköltä tiedon mikä olisi saattueen arvokkain alus. Koska saattue oli hajallaan, päätti Roberts hyökätä saman tien tuon aluksen kimppuun. Alus oli 170 miehen ja 40 tykin sota-alus jonka Roberts valtasi yllätyshyökkäyksellä. Koska 40 laivan saattueeseen ei varmasti kellään muulla olisi tullut mieleenkään ruveta ryöstelemään, oli alukset mahdollista vallata yllätyshyökkäyksellä. Lähelle päästiin käyttämällä portugalin lippua ja pitämällä ylisuuri miehistö kannen alla. Aluksen saalis oli 40000 kultakolikkoa ja paljon jalokiviä. Se teki jokaisesta miehistön jäsenestä miljonäärejä nykyrahassa mitaten. Roberts purjehti nyt pirunsaarilla Ranskan guianan rannikolle, missä se valtasi yhden proomun. Kun Brigantiina tuli näkyviin otti Roberts 40 miestä proomuun ja ryhtyi ajamaan takaa brigantiinaa. Loppu miehistö jäi Walther Kennedyn kanssa lippulaivalla Roverille odottamaan, sillä se oli liian hidas brigantiinan takaa-ajoon. Kun Roberts viimein palasi takaa-ajosta, oli Kennedy purjehtinut tiehensä saaliiden ja miehistön kanssa. Ilmeisesti jättiläissaalis oli aivan oikein saanut osan merirosvoista ajattelemaan vaarallisesta työstään eläkeelle siirtymistä. Mutta pohjattoman ahne Roberts ei ryöstellyt pelkästään rahan takia. Käyden vaaroista piittaamatta lähes jokaisen laivan kimppuun onnistui Roberts vain neljän vuoden rosvouransa aikana ryöstämään yli 400 alusta, mikä on maailman ennätys alallaan.
 
==Lähteet==
Tämän jälkeen miehistön runko koostui vain kaikkein luotettavimmista miehistön jäsenistä. Roberts, jonka tunnisti kultamedaljongistaan, sekä suuren suuresta punaisesta hatustaan tajusi, että ylpeys luo itsekunnioitusta, ja itsekunnioitus mahdollistaa rohkeuden. Niinpä hän teetti oman lipun jossa komeili hänen nimikirjaimensa. Miehistö sai tietää, ettei sen tarvinnut pelätä mitään vastaan tulevaa laivaa. Kun aikaa kului black bart oli pelätty missä siihen ikinä törmäsikään, ja useimmiten hänen uhrinsa antautuivat taisteluitta. Bart suosikin nimenomaan nopeita aluksi, joilla kyettiin tehokkaasti ajamaan vastustajia takaa.
* {{Kirjaviite | Tekijä = Konstam, Agnus | Nimeke = Piracy: The Complete History | Vuosi =2008| Sivu = | Julkaisupaikka =New York | Julkaisija =Osprey Publishing | Tunniste = ISBN 978-1-84603-240-0 }}
 
===Viitteet===
Karibianmerellä barbadoksella Roberts liittyi yhteen Ranskalaisen merirosvon La Palissen kanssa.
{{viitteet|sarakkeet|viitteet=
Yhteistyö päättyi kuitenkin lyhyeen, sillä Barbadoksella olevat kaksi sotalaivaa hyökkäsivät merirosvojen kimppuun. La Palissen alus lähti heti karkuun. Robertsin alus fortuna möi nahkansa kalliimmalla ja tehtyään vähän aikaa vastarinta se lähti pakoon. Perääntymismatkalla 12 hänen miestään kuoli haavoihin. Myös kaksi martiquen alusta lähti Robertsin perään mutta turhaan. Roberts veti silloin uuden lipun salkoon vannoen kostoa barbadoksen ja martiquen väestölle. Olivathan paikat olleet ennen merirosvojen levähdyspaikkoja. Uudella lipulla bartholomew seisoo kahden kallon päällä jotka kuuluvat barbadokselle ja martiqualle.
ABH= martiquen kallo
AMH = barbadoksen kallo
 
Pakoreissusta selviydyttyään Roberts suuntasi Newfoundlandin kylmille vesille. Roberts kaappasi nopealla aluksellaan useita aluksia, herättäen pelkoa alueella sekä kasvattaen samalla miehistöään. Tapana nimittäin oli lisätä miehistöä kauppalaivojen miehistön avulla. Tämän jälkeen Roberts hyökkäsi ferrylandin satamaan missä valtasi 12 alusta. Kesällä 1720 Roberts hyökkäsi laajempaan Tropassyn satamaan. Lähestyessään satamaa Roberts nosti oman lippunsa salkoon jolloin kaikki kaupungin puolustajat lähtivät karkuun. Kaupunki ja 22 alusta oli näin täysin Robertsin hallussa. Uhkaamalla polttaa alukset Roberts pystyi kiristämään kapteeneja tulemaan joka aamu luokseen aamupalalle. Merirosvot juhlivat koko kesäkuun kaupungissa eikä minkäänlaista vastarintaa syntynyt. Kaupungin naiset olivat koko tuon ajan merirosvojen omaisuutta, samoin kaikki muu arvotavara. Heinäkuun lopulla Bartholomew lähti sytytettyään alukset palamaan. Yhden prikin ja yhden kaljuunan Roberts piti itsellään. Priki oli nopea, kaljuuna taas tulivoimainen. Näillä kahdella aluksella Roberts kaappasi vielä monta alusta, ennen kuin siirtyi talveksi länsi-intian saaristoon. Matkalla häneen liittyi La Palisse, joka oli tosin pelkurimaisesti paennut Barbadoksella.
 
}}
Länsi - intian saaristossa useimmat saarten satamat olivat nyt auki Robertsin merirosvolaivastolle. Näin tuottoisan kesän aikana Roberts kaappasi mm. 15 englantilaista ja ranskalaista alusta kolmessa päivässä Ranskalaisen carousen saaren lähellä. Saaren ranskalaisen kuvernöörin oli luvattava täysi tuki ja huolto merirosvoille kun he saapuivat. Tosin saaren liike-elämällä täydessä lastissa saapuvan merirosvolaiva oli kuin lottovoitto, sillä merirosvot olivat sangen tuhlailevaista porukkaa.
Erään kuuluisan merirosvon James Skyrneen ura alkoi kuten Robertsinkin. Skyrne toimi yhden Robertsin ryöstämän laivan perämiehenä, jolloin Roberts taivutteli siirtymään pimeämmälle puolelle samaan asemaan ja hiukan myöhemmin oman laivan kapteeniksi.
 
Huhtikuussa 1721 Roberts kaappasi ranskalaisen sotalaivan, jonka matkustajien joukossa oli martiquen kuvernööri. Roberts hirtätti hänet laivan keulamastoon kidutuksen jälkeen. 1721 Kesällä oli Roberts käytännössä kalastanut koko länsi-intian kaupan sammuksiin, joten Roberts siirtyi länsi afrikkaan. Lähdön yönä, kapteeni Anstis, joka komensi toista merirosvolaivaa häipyi omille teilleen.
Näin Roberts joutui matkustamaan afrikkaan hieman heikentynein voimin vain La Palissen kanssa.
Loppu huhtikuusta 1721 Roberts oli Kap verden saarilla lähellä afrikan rannikkoa. Siellä Hänen lippulaivansa oli hylättävä ilmeisesti laivamatojen takia. Merirosvot eivät pahemmin jaksaneet kunnostaa ja huoltaa aluksiaan, minkä takia alus oli lunastuskunnossa suhteellisen nopeasti. Kaikki miehet siirtivät sitten La Palissen alukseen Meri kuninkaaseen, ja näin Roberts korvasi La Palissen kapteenina.
Lähellä Senegal joen suuta Roberts kaappasi kaksi Ranskalaista alusta joista tehtiin merirosvoaluksia. Näin Laivastossa oli jälleen kolme alusta joita komensivat Roberts, Thomas Sutton ja James Skyrne. Näin Ranskalainen La Palisse joutui tyytymään vähäisempään tehtävään brittien johtaessa toimintaa. Lähellä Liberiaa Roberts kaappasi kaksi isoa alusta joista toinen kuljetti portugalilaisia sotilaita Cape corson linnaan. Sotilaat halusivat liittyä merirosvoihin ja pyyntöön suostuttiin, mutta heille annettiin vain neljänneksen osuus saaliista. Näin alusten määrää lisättiin neljään laivaan. Talven merirosvot lepäsivät Cape Lopezin annobotion saarella. Tamikuussa Roberts kaappasi useita orjan kuljetusaluksia jotka maksettuaan huomattavan summan laskettiin menemään. Eräs kapteeni ei suostunut maksamaan vaadittua summaa, jolloin Roberts poltti aluksen ja kaikki sisällä olleet 80 orjaa hukkuivat. Tammikuun lopulla Roberts purjehti mustat liput liehuen Ouidahin satamaan, jonka 11 alusta antautuivat taisteluitta. Roberts oli menestyksen huipulla, mutta ahneuksissaan hän oli unohtanut, että sekä länsi-intian kaupan katkaiseminen sekä Itä-Intiaan johtavan kaupan katkaiseminen oli nostanut raivon pintaan koko länsi Euroopassa. Valtiot olivat lähettäneet suurimmat sotalaivansa matkaan tuhotakseen Black Bartin. Sotalaivojen miehistöä kiinnosti myös valtava aarre. joka Robertsilla varmasti odotti ottajaansa.
 
5.2.1722 Brittiläinen sotalaiva HMS Swallow sai näkyviin Cape Lopezissa kolme Robertsin merirosvolaivaa. Teeskennellen olevansa kauppalaiva ja lähtevänsä pakoon, Swallou sai peräänsä vain James Skyrneen johtaman merirosvolaivan. Avomerellä eli kuulonkantaman päässä muista merirosvoista Swallow kääntyi ja avasi tykkiporttinsa ja iski tuhoisasti kannella oleviin merirosvoihin. Isku vei mukanaan kymmenen rosvoa ja James Skyrneen jalan. Tulitaistelussa Merirosvoalus Rangerin oli laskettava lippunsa ja miehistö antautui vangiksi.
 
Viisi päivää myöhemmin Swallou palasi Cape Lopez, jossa Roberts loput alukset olivat vielä autuaan huolettomana. Edellisenä päivänä Roberts oli kaapannut Neptunen ja miehistö oli nukkumassa humalaansa pois, kun Swallou saapui paikalle. Aluksi tähystäjät luulivat aluksen olevan palaava Rangeri, mutta kun totuus paljastui, oli Swallou todella lähellä. Roberts oli juuri syömässä aamiaista Neptunen kapteenin kanssa kun hän sai tiedon. Kuten aina saatuaan tiedon, Roberts ei hätäillyt vaan pukeutui hienoimpiin vaatteisiinsa. Robertsin taktiikka oli paeta hyvin läheltä swallouta, vaikka yksi laidallinen tykin kuulia sataisikin alukseen. Silti mahdollisuudet pakenemiseen olivat hyvät. Mutta laiva ei pysynyt oikealla kurssilla ja Swallou kykeni ampumaan myös toisen laidallisen Robertsin alukseen Royal fortuneen. Koska Kapteeni Roberts oli uhkarohkeasti pysynyt kannella sai hän heti surmansa tykin täysosumasta kaulaan. Robertsin ruumis heitettiin hänen toivomuksensa mukaisesti saman tien yli laidan.
 
Tämän jälkeen taistelu jatkui. Swallou keskitti tykki tulensa merirosvoaluksen purjeisiin ja mastoihin, kun taas merirosvot ampuivat tykeillään Swalloun vesirajaa. Paksu sotalaiva oli kuitenkin hyvin rakennettu ja lopulta kahden tunnin taistelu jälkeen Royal fortunen päämasto katkesi. Nyt Fortune oli lähes liikantakyvytön. Kun Swallou sai tuulen tuoman edun se pystyi ampumaan täyslaidallisia fortunan kykenemättä ampumaan takaisin. Merirosvot olivat menettäneet vasta kaksi miestä, mutta kapteenin kuolema, hirmuinen krapula sekä mahdollinen uppoamisen pelko veivät taistelutahdon. Eräs miehistön jäsen yritti räjäyttää laivan ammusvarastonsa, mutta se estettiin mies voimin. Yhteensä 272 miestä antautui merivoimille, heistä suurin royal fortunella. Näin merirosvot olivat tottuneet taistelemaan aseettomia tai huonosti koulutettuja merimiehiä vastaan, mutta tosipaikan tullen heiltä meni sisu kaulaan. Tämä varsinkin, kun vain 2 heistä sai surmansa taistelussa. Yli neljän sadan laivan ryöstöissä mukana olleelle miehistölle ei armoa annettu. 75 mustaa miehistön jäsentä odotti paluu orjuuteen, 54 hirttopuu. Loput miehistön jäsenet saivat lievempiä tuomioita. 54 hirttäminen Cape Coast Castle:ssä 1722 samalla päätti
merirosvojen kultaisen aikakauden. Sen jälkeen merirosvoja on tietysti ollut, mutta samalla tavalla he eivät ole kyenneet katkaisemaan kauppaa, vaan ovat toimineet hetken, tehneet iskun ja hävinneet sen jälkeen. Bartholmew Robertsin rikkaudet olisivat tehneet hänestä yhden maailman rikkaimmista miehistä. Silti hän halusi vain jatkaa ryöstelyä elämän tapana. Tulevaisuus ei enää antanut merirosvoilla samaa liikkumatilaa.
Swalloun Kapteeni Chaloner Ogle sai paljon mainetta voitostaan. Paitsi huomattavan saaliin tuomista rikkauksista, hänen uransa johti pikaiseen ylennykseen ja lopulta amiraalin arvoon.
 
[[Luokka:Merirosvot ja kaapparit]]
78 574

muokkausta