Ero sivun ”Celesta” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
täyd. |
|||
Rivi 5:
Heikkoäänisenä soittimena celesta peittyy helposti suureen orkesteritekstuurin alle. Ääntä voidaan kuitenkin vahvistaa sähköisesti. Celestan ääniala on useimmiten 4–5 oktaavia, ja matalin ääni on usein [[keski-C|c<sup>1</sup>]]. Celesta nuotinnetaan [[basso]]- ja [[diskantti]]avaimille, mutta se soi [[oktaavi]]n kirjoitettua korkeammalta.
Muiden muassa [[Giacomo Puccini]] ja [[Richard Strauss]] käyttivät celestaa oopperoissaan ja [[Gustav Mahler]] sinfonioissaan. [[Pjotr Tšaikovski]]n säveltämä ''[[Pähkinänsärkijä]]'' ([[1892]]) kuuluu varhaisimpiin teoksiin, joissa on käytetty celestaa. Soitin on kuultavissa varsinkin kuuluisassa ''Makeishaltijattaren tanssissa''. [[Béla Bartók]]in tuotantoon kuuluu ''[[Musiikkia jousille, lyömäsoittimille ja celestalle]]'' ([[1936]]).
Celestaa ovat käyttäneet myös monet [[jazz]]muusikot [[1920-luku|1920-luvulta]] lähtien. Heidän joukossaan ovat olleet [[McCoy Tyner]], [[Fats Waller]], [[Spud Murphy]] ja [[Johnny Costa]].<ref>[http://ezinearticles.com/?The-Twinkling-Sound-of-the-Celesta&id=1231211 The Twinkling Sound of the Celesta]</ref>
| |||