Ero sivun ”Theobald von Bethmann Hollweg” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
käännetty en.wikistä, lisää joskus myöhemmin |
loput käännetty en.wikistä |
||
Rivi 12:
Suhteissa Britanniaan Bethmann kannatti [[liennytys|liennytystä]] toivoen jonkinlaista sopimusta, joka olisi lopettanut maiden laivastojen välisen kilpavarustelun. Tässä hän kuitenkin epäonnistui, joka johtui pääosin Saksan laivastoministeri [[Alfred von Tirpitz]]in voimakkaasta vastustuksesta. Huolimatta [[Toinen Marokon kriisi|Toisen Marokon kriisin]] vuonna 1911 aiheuttamista jännitteistä Bethmann onnistui parantamaan suhteita Britanniaan jossain määrin. Bethmann Hollweg työskenteli Britannian ulkoministerin [[Edward Grey]]n kanssa suhteiden liennyttämiseksi Balkanin 1912-1913 kriisin aikana ja neuvotteluissa jotka koskivat Portugalin siirtomaiden osittamista ja Berliini-Baghdad-radan rakentamista. Kotimaan politiikassa Bethmannin saavutukset olivat ristiriitaisia. Hänen "diagonaalipolitiikkansa", jossa hän yritti taiteilla vasemmiston sosialistien ja liberaalien ja oikeiston nationalistien välillä, ainoastaan vieraannutti hänet suurimmasta osasta Saksan poliittista eliittiä.
[[Tiedosto:Theobald von Bethmann-Hollweg in uniform, 1915.jpg|thumb|250px|Bethmann-Hollweg pukeutuneena uniformuun. Hän ei koskaan palvellut armeijassa, mutta sodan sytyttyä hänelle myönnettiin kunnia-arvo, jonka ansiosta hän saattoi pukeutua kenraalin uniformuun.]]
Kun arkkiherttua [[Franz Ferdinand]] salamurhattiin Sarajevossa 28. kesäkuuta 1914, Bethmann ja ulkoministeri [[Gottlieb von Jagow]] olivat tärkeimmässä roolissa, kun Saksa vakuutti antavansa Itävallalle kaiken tukensa riippumatta maan toimista Serbiaa vastaan. Kun Sir Edward Gray ehdotti neuvotteluja Itävallan ja Serbian välille, Bethmann-Hollwegin tiedetään käsitelleen brittien viestiä ehkäistäkseen kaikki seikat, jotkat saattaisivat estää Itävallan hyökkäyksen Serbiaan. Bethmann poisti viestin viimeisen rivin joka kuului:
Rivi 21 ⟶ 22:
Bethmann, jonka ulkopolitiikkaa ennen sotaa oli pitkälti ohjannut hänen halunsa luoda hyvät suhteet Britanniaan, oli erityisesti harmissaan Britannian sodanjulistuksesta. Tämä oli seurausta Ranskan valloituksesta johtuneesta puuttumisesta Belgian puolueettomaan asemaan, joka oli vahvistettu [[Lontoon rauha (1839)|Lontoon vuoden 1839 rauhassa]]. Hän oli väitetysti kysynyt Britannian suurlähettiläs [[Edward Goschen]]ilta miten britit voivat lähteä sotaan "pelkän paperinpalan vuoksi". On kuitenkin yleisesti hyväksytty väiteet, että Bethmann oli sekaantunut läheisesti hankkeisiin, jotka tähtäsivät Britannian siirtomaiden aseman horjuttamiseen. Näistä tunnetuin oli [[Hindu-saksalainen salaliitto]].
Sodan aikana Bethmann yritti noudattaa suhteellisen sovittelevaa politiikkaa, mutta hyvin usein sotilasjohtajat ohittivat hänet ja ottivat kasvavassa määrin merkittävämmän roolin Saksan politiikan suunnassa. Tämä näkemys on kuitenkin osittain syrjäytetty, sillä historoitsija [[Fritz Fischer]]in tutkimukset 1960-luvulla osoittivat, että Bethmann teki kansalliselle oikeistolle paljon enemmän myönnytyksiä kuin aiemmin oli luultu. Hän kannatti Puolan rajavyöhykkeen [[etninen puhdistus|etnisiä puhdistuksia]] ja puolalaisten alueiden saksalaistamista asuttamalla niitä saksalaisilla siirtokunnilla. Hän esitteli [[Syyskuu-suunnitelma]]n, joka hahmotteli sodan aggressiiviseen laajenemiseen tähtäävät tavoitteet. Kun [[Paul von Hindenburg]] ja [[Erich Ludendorff]] korvasivat saamattoman [[Erich von Falkenhayn]]in kenraalikunnan johdossa kesällä 1916, valtakunnankanslerin toiveet Yhdysvaltain presidentin [[Woodrow Wilson]]in sovintoesityksestä haihtuivat vuoden 1916 loppuun mennessä. Bethmannin vastustuksesta huolimatta Hindenburg ja Ludendorff aloittivat rajoittamattoman sukellusvenesodankäynnin maaliskuussa 1917, joka johti Yhdysvaltain liittymisestä sotaan seuraavassa kuussa. Bethmann-Hollweg pysyi virassaan kaiken merkityksensä ja vaikutusvaltansa menettäneenä heinäkuuhun saakka, jolloin Reichstag pakotti hänet eroamaan ja nimitti tilalle [[Georg Michaelis|Georg Michaeliksen]].
== Myöhemmät elämänvaiheet ==
Bethmann saavutti suurta huomiota maailmalla kesäkuussa 1919, jolloin hän virallisesti pyysi liitoutuneita asettamaan hänet oikeuteen keisari Vilhelm II:n sijasta. Liittoutuneiden valtain sotaoikeus päätti hylätä hänen pyyntönsä. Bethmann vietti viimeiset vuotensa eläkkeellä kirjoittaen muistelmiaan. Joulun 1920 jälkeen hän vilustui, josta kehittyi akuutti keuhkokuume. Bethmann kuoli sairauteen 1. tammikuuta 1921. Hänen vaimonsa oli kuollut vuonna 1914 ja heidän vanhin poikansa kuoli sodassa. Hänen tyttärensä kreivitär Zeech oli Venäjän Münchenin lähetystösihteerin puoliso.
{{Edeltäjä-seuraaja|Titteli=[[valtakunnankansleri|Saksan valtakunnankansleri]]|Edeltäjä=[[Bernhard von Bülow]]|Seuraaja=[[Georg Michaelis]]|Logo=[[Kuva:Flag of the German Empire.svg|50px|Saksan keisarikunnan lippu]]|Kommentti=[[1909]]–[[1917]]}}
{{Commons|Theobald von Bethmann-Hollweg}}
{{DEFAULTSORT:Bethmann Hollweg, Theobald von}}
| |||