Ero sivun ”Lääkärit Suomessa” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
lyhenne lähde |
|||
Rivi 1:
'''[[Lääkäri]]''' on Suomessa '''lääketieteen lisensiaatin''' (lyhenne LL tai lääket. lis.<ref name=kotus>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.kotus.fi/index.phtml?s=2149 | Nimeke = Lyhenneluettelo | Tekijä = KOTUS | Ajankohta = 10.04.2013 | Julkaisija = Kotimaisten kielten keskus | Viitattu = 10.4.2013}}</ref>) tai ulkomailla vastaavan koulutuksen saanut terveydenhuollon ammattilainen, laillistettu ammattihenkilö. Suomessa terveydenhuoltoa valvoo ja lääkärinoikeudet antaa [[Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto|Valvira]]. Kunnallisella tai julkisella sektorilla toimiessa lääkärit ovat useimmiten viranhaltijoita, joilla on virkavelvollisuuksia. Lääkärin ammatti on perinteisesti ollut hyvin arvostettu [[Suomi|Suomessa]], jopa niin että yhdessä [[Suomen Kuvalehti|Suomen Kuvalehden]] julkaisemassa ammattien arvostusta käsitelleessä haastattelututkimuksessa kymmenen kärjessä oli seitsemän ammattia, joissa sana lääkäri oli mukana.
Lainsäädännön mukaan lääkäri vastaa lääketieteellisestä tutkimuksesta ja hoidosta. Hoidosta päättää potilas yhteistyössä hoidosta vastaavan lääkärin kanssa. Lääkäri toimii hoitotiimin johtajana ja vastaa antamastaan ja tiimin antamasta hoidosta. Lääkäri on vastuussa tekemisistään ensisijaisesti potilaalle.
Rivi 7:
Lääkärikoulutusta annetaan Suomessa [[Helsingin yliopisto|Helsingin]], [[Turun yliopisto|Turun]], [[Tampereen yliopisto|Tampereen]], [[Itä-Suomen yliopisto|Itä-Suomen]] (Kuopion kampus) ja [[Oulun yliopisto|Oulun]] [[yliopisto]]jen [[lääketiede|lääketieteellisissä tiedekunnissa]]. Koulutus kestää kuusi vuotta ja sen tavoitteena on lääketieteen lisensiaatin (LL) tutkinto. Peruskoulutuksen jälkeen lääkäri anoo [http://www.valvira.fi/ Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolta (Valvira)] laillistamista eli oikeutta harjoittaa ammattia laillistettuna lääkärinä toisen johdon ja valvonnan alaisena. Jotta lääkäri voisi harjoittaa ammattiaan itsenäisesti, hänen tulee [[Euroopan unioni|EU]]-säännösten mukaan suorittaa peruskoulutuksen lisäksi kolmivuotinen perusterveydenhuollon lisäkoulutus (ns. eurovaihe). Lisäkoulutukseen kuuluu käytännön lääkärinä työskentelyä sairaalassa ja terveyskeskuksessa sekä pieni määrä terveydenhuollon hallinnon koulutusta. [[Suomi|Suomessa]] tai [[Belgia]]ssa valmistunut lääketieteen lisensiaatti saa vuoden perusterveydenhuollon lisäkoulutuksesta korvattua lisensiaatin perustutkintoon kuuluvalla yleislääketieteen oppimäärällä.
Suuri osa lääkäreistä jatkaa kouluttautumista [[Erikoislääkäri|erikoislääkäriksi]]. Erikoisaloja on Suomessa tällä hetkellä 49, ja niiden pituus on viisi tai kuusi vuotta. Erikoistumiskoulutus sisältää lähinnä käytännön työntekoa sairaalalääkärinä, esitelmiä ja teoriakoulutusta. Erikoistumisen lisäksi lääkäri voi suorittaa lisäansiona erityispätevyyden (noin kaksi vuotta), jonka tarkoituksena on täydentää lääkärin koulutusta suppealla osa-alueella. [[Suomen Lääkäriliitto]] valvoo ja koordinoi erityispätevyysjärjestelmää. Ammatillisen jatkokoulutuksen ohella lääkäri voi suorittaa tieteellisen jatkotutkinnon väittelemällä [[Lääketieteelliset_yliopistotutkinnot#Suomi|lääketieteen tohtoriksi]] (LT tai lääket. toht.<ref name=kotus />). Helsingin yliopiston vanhempi tutkintonimitys on ''lääketieteen ja kirurgian tohtori'' (LKT), joka on viimeksi myönnetty [[Helsingin yliopisto]]n lääketieteellisen tiedekunnan promootiossa 1999. Lääkärikouluttautumisen aloittamisesta erikoislääkärin oikeuksien saamiseen menee vähintään 13 vuotta.
Lääketieteen lisensiaatti on lääkärin peruskoulutus. Laajuutta tutkinnolla on vähintään 360 opintopistettä (250 opintoviikkoa), joka on käytännössä lähes kokonaisuudessaan pakollista opetusta. Valinnaisia opintoja on tiedekunnasta riippuen enimmillään muutamia kymmeniä opintopisteitä. Koulutuksen kahden ensimmäisen vuoden aikana (nk. prekliininen vaihe) opiskellaan muun muassa terveen ihmiskehon rakennetta ja toimintaa, farmakologiaa, biokemiaa, kehitysbiologiaa, histologiaa sekä solu- ja molekyylibiologiaa. Prekliininen vaihe on luonteeltaan melko teoreettista ja tapahtuu pitkälti irrallaan potilaskontakteista. Ensimmäisten kahden tai kahden ja puolen vuoden jälkeen opiskelija saa arvonimen ''lääketieteen kandidaatti'' (LK), vaikkei tutkintoa. Opintojen toisessa vaiheessa (nk. kliininen vaihe) opiskellaan käytännön lääkärin työssä tarvittavia taitoja, potilastyötä ja sairauksien diagnosointia ja hoitoa käytännössä. Kliininen koulutus ja harjoittelu tapahtuu lähinnä opetussairaalassa.
| |||