Ero sivun ”Kaniini” versioiden välillä

2 572 merkkiä lisätty ,  7 vuotta sitten
ei muokkausyhteenvetoa
| commonscat = Oryctolagus cuniculus
}}
'''KaniiniEurooppalainen kaniini''' eli '''villikaniini''',<ref>{{Verkkoviite | Tekijä= Nisäkäsnimistötoimikunta | Nimeke= Kaniini eli villikaniini (''Oryctolagus cuniculus'')|Julkaisu= Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet | Osoite= http://www.luomus.fi/nisakkaat/index.php?name=Oryctolagus_cuniculus | Ajankohta= 2008 | Julkaisija= Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsingin yliopisto | Luettu= 12.7.2010}}</ref> joskus myös '''villikani''',<ref name="metsästyslaki">[http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1993/19930615#P5 Metsästyslaki 28.6.1993/615 §5]</ref> (''Oryctolagus cuniculus'') on [[jäniseläimet|jäniseläinten]] lahkoon kuuluva [[Nisäkkäät|nisäkäs]]. Se on [[Suku (biologia)|sukunsa]] ('''kaniinit''', ''Oryctolagus'') ainoa laji. KaniiniEurooppalaista kaniinia on levinnytistutettu [[vieraslaji]]ksi monin paikoin ja se on pantujoutunut ISSG:n (Invasive Species Specialist Group of the IUCN Species Survival Commission) listalle yhtenä maailman [[Luettelo sadasta haitallisimmasta vieraslajista|sadasta haitallisimmista vieraslajista]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite= http://www.issg.org/database/species/search.asp?st=100ss&fr=1&str=&lang=EN| Nimeke= 100 of the World's Worst Invasive Alien Species| Selite= | Julkaisu= Issg.org| Julkaisija= Global Invasive Species Database| Viitattu= 26.10.2010| Kieli= {{en}} }}
</ref> Toisaalta villikania ei ole laskettu Euroopan sadan haitallisimman vieraslajin joukkoon.<ref>{{Verkkoviite | Osoite= http://www.europe-aliens.org/speciesTheWorst.do| Nimeke= 100 of The Worst | Selite= | Julkaisu=| Julkaisija= Delivering Alien Invasive Species Inventories for Europe| Kieli= {{en}} }}
</ref> VillikaniKaniini on Iberian niemimaan ekosysteemin avainlaji.<ref name="www.ymparisto.fi"/>
 
== Tuntomerkit ==
 
VillikaniiniEurooppalainen villikaniini on noin 34-50 senttimetriä pitkä ja hännän pituus on 4-8 senttimetriä. Se painaa 1,3–2,2 kilogrammaa. Kaniini on jänikseen verrattuna pieni, pyylevä ja lyhytkorvainen. Tummat (melanistiset) villikanit ovat tavallisia, mutta kaikki poikkeavan väriset kaniinit ovat villiintyneitä kesykaneja tai niiden jälkeläisiä. <ref name="Suuri Pohjolan nisäkäskirja"/> [[Lemmikkikani|Kesykaniinien]] väri ja koko vaihtelevat huomattavasti. Eurooppalainen villikaniini kesytettiin varhain, jo muinaiset roomalaiset ja foinikialaiset pitivät kaneja. Yleistä kaninkasvatus oli luostareissa ja monet kanirodut ovat saaneet alkunsa luostarikasvatuksesta.<ref name="Kaniinit">{{Kirjaviite | Tekijä = Monika Wegler | Nimeke = Kaniinit | Sivu = 42| Julkaisija = Tammi| Vuosi = 1991 | Tunniste = ISBN 951-30-9445-6}}</ref>
 
== Elintavat ==
 
Kaniinit elävät yleensä [[Yhdyskunta (biologia)|yhdyskunnissa]] kuivilla hiekka- tai hiekkasavimailla aukeassa tai pensaikkoisessa maastossa. Ne rakentavat mutkittelevia koloverkostoja. Pesä pehmustetaan heinillä ja emon vatsavillalla. Kaniineilla on vuodessa säännön mukaan 3–4 pesuetta (enimmillään kuusi), joissa on 2–10 poikasta kerralla, syntymäpaino 30-40 g. Poikaset ovat syntyessään sokeita ja karvattomia. Elinikä pisimmillään noin yhdeksän vuotta, tavallisesti paljon lyhyempi. <ref name="Suuri Pohjolan nisäkäskirja">{{Kirjaviite | Tekijä = Torkel ja Elisabeth Hagström, Bo Lundvall | Nimeke = Suuri Pohjolan nisäkäskirja | Julkaisija = Kustannus-Mäkelä | Vuosi = 2011 | Tunniste = ISBN 978-951-883-232-7}}</ref> Toisin kuin monissa oppikirjoissa kerrotaan, poikaset eivät voi Keski- ja Pohjois-Euroopan oloissa lisääntyä vielä syntymävuotenaan, vaan vasta seuraavana keväänä.<ref>{{Lehtiviite | Osoite = http://www.federaciongalegadecaza.com/biblioteca/coello/CIENTIFICAS_033.pdf | Nimeke = Social rank, fecundity and lifetime reproductive success in wild European rabbits (Oryctolagus cuniculus) | Tekijä = D. von Holst, H. Hutzelmeyer, P. Kaetzke, M. Khaschei, H. G. Rödel, H. Schrutka | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Behavioral Ecology and Sociobiology 51: 245-254 | Ajankohta = 2002 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = |Kieli = eng}}</ref> Muiden jänislajien tavoin kaniini on [[kasvinsyöjä]] ja se syö luonnossa erittäin monipuolista ravintoa kuten erilaisia ruohovartisia kasveja, vihanneksia, oraita, havupuiden silmuja ja puun kuorta.
 
== Saalistajat ==
Kaniinin on havaittu olevan avainlaji sitä saalistaville pedoille. Nelisenkymmentä eläinlajia, joihin kuuluu sekä nisäkkäitä, lintuja että matelijoita, käyttää kaneja ravintonaan Iberian niemimaalla. Se on tärkeää ravintoa mm. ketulle, hillerille, genetille ja iberiankeisarikotkalle Kannan romahtaminen on osaltaan johtamassa uhanalaisen [[espanjanilves|espanjanilvesten]] sukupuuttoon.<ref name="www.ymparisto.fi"/>.
 
KaniininIberian niemimaalla on havaittu, olevanettä kaniini on avainlaji sitä saalistaville pedoille. Nelisenkymmentä eläinlajia, joihin kuuluu sekä nisäkkäitä, lintuja että matelijoita, käyttää kaneja ravintonaan Iberian niemimaalla. SeNe onovat tärkeää ravintoa mm. ketulle, hillerille, genetille ja iberiankeisarikotkalle. Kannan romahtaminen on osaltaan johtamassa uhanalaisen [[espanjanilves|espanjanilvesten]] sukupuuttoon.<ref name="www.ymparisto.fi"/>.
== Levinneisyys ==
 
== Levinneisyys Euroopassa ==
 
Villikanit olivat muinoin levinneet laajalle Euroopassa, kuten pleistoseenikauden fossiililöydöt todistavat. Jääkausi työnsi eläimet Espanjaan ja Afrikan luoteisosiin, ja vasta ihminen vaikutti osaltaan niiden uuteen leviämiseen. <ref name="Kaniinit">{{Kirjaviite | Tekijä = Monika Wegler | Nimeke = Kaniinit | Sivu = 42| Julkaisija = Tammi| Vuosi = 1991 | Tunniste = ISBN 951-30-9445-6}}</ref> <ref>{{Lehtiviite | Osoite = http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/j.1365-2907.2008.00116.x/full | Nimeke = A conservation paradox for the 21st century: the European wild rabbit Oryctolagus cuniculus, an invasive alien and an endangered native species| Tekijä = A. C. Lees, D. J. Bell | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Mammal Review 38 (4): 304–320| Ajankohta = 2008 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = |Kieli = eng}}</ref> Kanta on romahtanut Iberian niemimaalla virustautien, elinalueiden tuhoutumisen ja voimaperäisen metsästyksen johdosta. Portugalissa se on luokiteltu silmälläpidettäväksi ja Espanjassa vaarantuneeksi lajiksi.<ref name="www.ymparisto.fi"/>
 
Kaniini on kuulunut mm. Brittein saarten eläimistöön ainakin yhtenä jääkausien välisenä aikana, mutta laji hävisi mannerjään peitettyä alueen. [[BritteinsaaretBrittein saaret|BritteinsaarilleBrittein saarille]] se levisi uudelleen Ranskasta [[normannit|normannien]] hallitsijoiden ajalta lähtien (1000–1100-luku).<ref name="treknature">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.treknature.com/gallery/Europe/United_Kingdom/photo70411.htm | Nimeke = Rabbits | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 10.9.2010 | Kieli = }}</ref> Englannissa on havaittu, että villikanit tuottavat merkittäviä ekosysteemipalveluja. Kun laitumilla ei laidunneta lehmiä eikä muitakaan eläimiä, kaniinista on tullut luonnon monimuotoisuuden kannalta avainlaji. Useat niittyjen selkärangattomat ovat täysin riippuvaisia kaniinien esiintymisestä. <ref>{{Lehtiviite | Osoite = http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/j.1365-2907.2008.00116.x/full | Nimeke = A conservation paradox for the 21st century: the European wild rabbit Oryctolagus cuniculus, an invasive alien and an endangered native species| Tekijä = A. C. Lees, D. J. Bell | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Mammal Review 38 (4): 304–320| Ajankohta = 2008 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = |Kieli = eng}}</ref>
=== Kaniini vieraslajina ===
 
Samanlaisiin tuloksiin on päädytty Ruotsissa, jossa kaniineja on ollut jo sata vuotta. Sielläkin on laiduntaminen loppunut luonnonmaisemissa, ja monet aiemmin avoimet alueet ovat kasvaneet umpeen ja ruohottuneet. Kaniinien laiduntaminen ja jatkuva kaivuutyö on tuonut esille paljasta maata, jossa monet harvinaiset kasvit ovat pystyneet itämään maan siemenpankista ja leviämään. MonetUseat harvinaiset kasvit ja jotkut sienetkin ovat säilyneet HallannninHallannin hiekkadyyneillä ja nummialueilla kaniinien ansiosta. <ref>{{Lehtiviite | Nimeke = Kaniinit ovat mainettaan parempia| Tekijä = Pentti Alanko | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Maatiainen 2/2011| Sivu = 43 | Ajankohta= 2011 |Julkaisija = Maatiainen ry}}</ref> [[Ruotsi]]ssa kaniineja elää muun muassa [[Gotlanti|Gotlannissa]] ja [[Skåne]]ssa. Myös Norjaan kaniini tuotiin 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa. Lisäksi kaniineja on monilla Norjan ja Tanskan rannikoiden saarilla.<ref name="Suuri Pohjolan nisäkäskirja">{{Kirjaviite | Tekijä = Torkel ja Elisabeth Hagström, Bo Lundvall | Nimeke = Suuri Pohjolan nisäkäskirja | Julkaisija = Kustannus-Mäkelä | Vuosi = 2011 | Tunniste = ISBN 978-951-883-232-7}}</ref>
Kaniini on kuulunut mm. Brittein saarten eläimistöön ainakin yhtenä jääkausien välisenä aikana, mutta laji hävisi mannerjään peitettyä alueen. [[Britteinsaaret|Britteinsaarille]] se levisi uudelleen Ranskasta [[normannit|normannien]] hallitsijoiden ajalta lähtien (1000–1100-luku).<ref name="treknature">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.treknature.com/gallery/Europe/United_Kingdom/photo70411.htm | Nimeke = Rabbits | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 10.9.2010 | Kieli = }}</ref> Englannissa on havaittu, että villikanit tuottavat merkittäviä ekosysteemipalveluja. Kun laitumilla ei laidunneta lehmiä eikä muitakaan eläimiä, kaniinista on tullut luonnon monimuotoisuuden kannalta avainlaji. Useat niittyjen selkärangattomat ovat täysin riippuvaisia kaniinien esiintymisestä. <ref>{{Lehtiviite | Osoite = http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/j.1365-2907.2008.00116.x/full | Nimeke = A conservation paradox for the 21st century: the European wild rabbit Oryctolagus cuniculus, an invasive alien and an endangered native species| Tekijä = A. C. Lees, D. J. Bell | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Mammal Review 38 (4): 304–320| Ajankohta = 2008 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = |Kieli = eng}}</ref>
 
[[Suomi|Suomessa]] vakiintuneita, villiintyneistä [[Lemmikkikani|lemmikkikaneista]] polveutuvia kaniinikantoja esiintyy ainakin [[pääkaupunkiseutu|pääkaupunkiseudulla]] ([[Helsingin villikanit]]) ja [[Turku|Turussa]]<ref name="Turku">{{Verkkoviite | Osoite= http://www.iltalehti.fi/turku/200902149090077_tu.shtml| Nimeke= Kanilaumat piinaavat myös Turkua| Julkaisu= Iltalehti.fi|Ajankohta= 14.2.2009| Julkaisija= Iltalehti| Viitattu= 24.10.2010}}</ref>, jossa ne ovat selvinneet jo useasta talvesta. Pääkaupunkiseudulla kannan arvellaan syntyneen vuodesta 1985 lähtien. Kannat ovat saaneet alkunsa villiintyneistä lemmikkikaneista.<ref>[http://www.demari.fi/Article.jsp?article=5412&category=3&main=3 Aamutuimaan kaupungissa kuhisee]. ''Uutispäivä Demari'' 10.5.2006.</ref><ref name="www.ymparisto.fi">[http://www.environment.fi/default.asp?contentid=332876&lan=fi&clan=fi www.ymparisto.fi]</ref> Lisäksi [[Mäntyharju]]lla eleli parin vuoden ajan pieni, kolmesta karanneesta lemmikkiyksilöstä alkunsa saanut kanikanta.<ref>[http://www.lansi-savo.fi/Uutiset/m%C3%A4ntyharjun_villikanit_levisiv%C3%A4t_lemmikeist%C3%A4_9649074.html Mäntyharjun villikanit levisivät lemmikeistä] ''Etelä-Savo'' 6.11.2009</ref> Se saatiin kuitenkin hävitettyähävitettiin vuoden 2010 alussa [[Metsästys|metsästäjien]] ja alueella saalistaneen [[Ilves|ilveksen]] avulla.<ref>Kouvolan Sanomat 31.3.2010: Villikanikanta saatiin aisoihin Mäntyharjussa</ref> Ruotsiin ja Norjaan kaniini tuotiin 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa.[[Ruotsi]]ssa kaniineja elää muun muassa [[Gotlanti|Gotlannissa]] ja [[Skåne]]ssa. Kaniineja on myös monilla Norjan ja Tanskan rannikoiden saarilla.<ref name="Suuri Pohjolan nisäkäskirja">{{Kirjaviite | Tekijä = Torkel ja Elisabeth Hagström, Bo Lundvall | Nimeke = Suuri Pohjolan nisäkäskirja | Julkaisija = Kustannus-Mäkelä | Vuosi = 2011 | Tunniste = ISBN 978-951-883-232-7}}</ref>
Samanlaisiin tuloksiin on päädytty Ruotsissa, jossa kaniineja on ollut jo sata vuotta. Sielläkin on laiduntaminen loppunut luonnonmaisemissa, ja monet aiemmin avoimet alueet ovat kasvaneet umpeen ja ruohottuneet. Kaniinien laiduntaminen ja jatkuva kaivuutyö on tuonut esille paljasta maata, jossa monet harvinaiset kasvit ovat pystyneet itämään maan siemenpankista ja leviämään. Monet kasvit ja jotkut sienetkin ovat säilyneet Hallannnin hiekkadyyneillä ja nummialueilla kaniinien ansiosta. <ref>{{Lehtiviite | Nimeke = Kaniinit ovat mainettaan parempia| Tekijä = Pentti Alanko | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Maatiainen 2/2011| Sivu = 43 | Ajankohta= 2011 |Julkaisija = Maatiainen ry}}</ref>
 
== Eurooppalainen kaniini muissa maanosissa ==
[[Australia]]an kaniini tuotiin vuonna 1859 [[riista]]eläimeksi. Suotuisan ympäristön ja ilmaston sekä luonnollisten petojen puuttuessa kanta lisääntyi arviolta 600 miljoonaan yksilöön vuoteen 1950 mennessä. Kaniinit aiheuttivat merkittäviä taloudellisia menetyksiä Australian villa- ja lihateollisuudelle. Kantaa rajoitettiin [[biologinen torjunta|biologisella torjunnalla]] levittämällä ''Myxoma''-virusta, joka aiheuttaa kaniineille myksomatoosi-sairautta. Kanta vähentyi 99 prosenttia muutamassa vuodessa, mutta sairaudelle vastustuskykyisiä kantoja alkoi kehittyä ja virus menetti tehoaan. Kaniinikanta alkoi kasvaa, mutta ei kuitenkaan noussut enää 1950-lukua edeltävälle tasolle. Vuodesta 1995 lähtien kaniineja on torjuttu ''Caliciviruksella'', joka on ollut tehokkain kuumimmilla alueilla.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = Osoite = http://www.csiro.au/science/Myxomatosis-History.html| Nimeke = The virus that stunned Australia's rabbits | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Commonwealth Scientific and Industrial Research Organisation | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 6.9.2010 | Kieli = eng }}</ref> Kaniinit ovat Australiassa aiheuttaneet alkuperäislajistoon kuuluvan [[isopussikaniini]]n kannan vähenemistä, kilpailemalla sen kanssa elintilasta ja ravinnosta.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.koalalounge.com/the-bilby/ | Nimeke = The Easter Bunny is killing our Bilby | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 6.9.2010 | Kieli = }}</ref> Eräs viljelijä levitti ''Myxoma''-virusta myös Ranskaan 1950-luvun puolessavälissä, josta tauti levisi muualle Eurooppaan. Kaniinikannan romahtaminen on vaikuttanut sitä ravinnoksi käyttävien eläinten kantoihin. <ref>{{verkkoviite = http://www.iucnredlist.org/details/41291/0 }}</ref>
 
Eurooppalainen kaniini on levinnyt ihmisen mukana ympäri maailmaa. Usein sitä on istutettu tietoisesti riistaksi, esimerkiksi merimiehet istuttivat kaniineita saariin matkansa varrella, saadakseen seuraavallakin purjehduksella muonaa. Kun puhutaan kaniiniongelmasta, tarkoitetaan juuri eurooppalaisperäisten villikaniinien runsautta. Monilla alueilla kotoperäiset kaniinilajit ovat käymässä harvinaisiksi, ja jotkut ovat suorastaan uhanalaisia. <ref>{{Verkkoviite | Osoite= http://www.angelfire.com/folk/kanikani/artikkelit/janiselaimet.html| Nimeke= Jyrsijöitä, jäniksiä, kaniineita | Selite= | Julkaisu=| Julkaisija= | Kieli= }}</ref> <ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.iucnredlist.org/details/41296/0 | Nimeke = Sylvilagus aquaticus| Tekijä = Smith, A.T. & Boyer, A.F. | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = IUCN 2012. IUCN Red List of Threatened Species. Version 2012.2.| Ajankohta = 2012 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = International Union for Conservation of Nature and Natural Resources |Kieli = eng}}</ref> <ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.iucnredlist.org/details/21206/0 | Nimeke = Sylvilagus graysoni | Tekijä = Romero Malpica, F.J. & Rangel Cordero | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = IUCN 2012. IUCN Red List of Threatened Species. Version 2012.2.| Ajankohta = 2012 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = International Union for Conservation of Nature and Natural Resources |Kieli = eng}}</ref>
[[Tiedosto:Oryctolagus cuniculus Tasmania 2.jpg|vasen|thumb|200px|Kaniini [[Tasmania]]ssa.]]
<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.iucnredlist.org/details/2963/0 | Nimeke = Brachylagus idahoensis | Tekijä = Beauvais, G.P., Sequin, E., Rachlow, J., Dixon, R., Bosworth, B., Kozlowski, A., Carey, C., Bartels, P., Obradovitch, M., Forbes, T. & Hays, D. | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = IUCN 2012. IUCN Red List of Threatened Species. Version 2012.2.| Ajankohta = 2012 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = International Union for Conservation of Nature and Natural Resources |Kieli = eng}}</ref>
[[Suomi|Suomessa]] vakiintuneita, villiintyneistä [[Lemmikkikani|lemmikkikaneista]] polveutuvia kaniinikantoja esiintyy ainakin [[pääkaupunkiseutu|pääkaupunkiseudulla]] ([[Helsingin villikanit]]) ja [[Turku|Turussa]]<ref name="Turku">{{Verkkoviite | Osoite= http://www.iltalehti.fi/turku/200902149090077_tu.shtml| Nimeke= Kanilaumat piinaavat myös Turkua| Julkaisu= Iltalehti.fi|Ajankohta= 14.2.2009| Julkaisija= Iltalehti| Viitattu= 24.10.2010}}</ref>, jossa ne ovat selvinneet jo useasta talvesta. Pääkaupunkiseudulla kannan arvellaan syntyneen vuodesta 1985 lähtien. Kannat ovat saaneet alkunsa villiintyneistä lemmikkikaneista.<ref>[http://www.demari.fi/Article.jsp?article=5412&category=3&main=3 Aamutuimaan kaupungissa kuhisee]. ''Uutispäivä Demari'' 10.5.2006.</ref><ref name="www.ymparisto.fi">[http://www.environment.fi/default.asp?contentid=332876&lan=fi&clan=fi www.ymparisto.fi]</ref> Lisäksi [[Mäntyharju]]lla eleli parin vuoden ajan pieni, kolmesta karanneesta lemmikkiyksilöstä alkunsa saanut kanikanta.<ref>[http://www.lansi-savo.fi/Uutiset/m%C3%A4ntyharjun_villikanit_levisiv%C3%A4t_lemmikeist%C3%A4_9649074.html Mäntyharjun villikanit levisivät lemmikeistä] ''Etelä-Savo'' 6.11.2009</ref> Se saatiin kuitenkin hävitettyä vuoden 2010 alussa [[Metsästys|metsästäjien]] ja alueella saalistaneen [[Ilves|ilveksen]] avulla.<ref>Kouvolan Sanomat 31.3.2010: Villikanikanta saatiin aisoihin Mäntyharjussa</ref> Ruotsiin ja Norjaan kaniini tuotiin 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa.[[Ruotsi]]ssa kaniineja elää muun muassa [[Gotlanti|Gotlannissa]] ja [[Skåne]]ssa. Kaniineja on myös monilla Norjan ja Tanskan rannikoiden saarilla.<ref name="Suuri Pohjolan nisäkäskirja">{{Kirjaviite | Tekijä = Torkel ja Elisabeth Hagström, Bo Lundvall | Nimeke = Suuri Pohjolan nisäkäskirja | Julkaisija = Kustannus-Mäkelä | Vuosi = 2011 | Tunniste = ISBN 978-951-883-232-7}}</ref>
 
[[Australia]]an kaniini tuotiin vuonna 1859 [[riista]]eläimeksi. Suotuisan ympäristön ja ilmaston sekä luonnollisten petojen puuttuessa kanta lisääntyi arviolta 600 miljoonaan yksilöön vuoteen 1950 mennessä. Kaniinit aiheuttivat merkittäviä taloudellisia menetyksiä Australian villa- ja lihateollisuudelle. Kantaa rajoitettiin [[biologinen torjunta|biologisella torjunnalla]] levittämällä ''Myxoma''-virusta, joka aiheuttaa kaniineille myksomatoosi-sairautta. Kanta vähentyi 99 prosenttia muutamassa vuodessa, mutta sairaudelle vastustuskykyisiä kantoja alkoi kehittyä ja virus menetti tehoaan. Kaniinikanta alkoi kasvaa, mutta ei kuitenkaan noussut enää 1950-lukua edeltävälle tasolle. Vuodesta 1995 lähtien kaniineja on torjuttu ''Caliciviruksella'', joka on ollut tehokkain kuumimmilla alueilla.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = Osoite = http://www.csiro.au/science/Myxomatosis-History.html| Nimeke = The virus that stunned Australia's rabbits | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Commonwealth Scientific and Industrial Research Organisation | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 6.9.2010 | Kieli = eng }}</ref> Kaniinit ovat Australiassa aiheuttaneet alkuperäislajistoon kuuluvan [[isopussikaniini]]n kannan vähenemistä, kilpailemalla sen kanssa elintilasta ja ravinnosta.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.koalalounge.com/the-bilby/ | Nimeke = The Easter Bunny is killing our Bilby | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 6.9.2010 | Kieli = }}</ref> Eräs viljelijä levitti ''Myxoma''-virusta myös Ranskaan 1950-luvun puolessavälissä, josta tauti levisi muualle Eurooppaan. Kaniinikannan romahtaminen on vaikuttanut sitä ravinnoksi käyttävien eläinten kantoihin. <ref>{{verkkoviiteVerkkoviite | Osoite = http://www.iucnredlist.org/details/41291/0 | Nimeke = Oryctolagus cuniculus| Tekijä = Smith, A.T. & Boyer, A.F. | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = IUCN 2012. IUCN Red List of Threatened Species. Version 2012.2.| Ajankohta = 2012 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = International Union for Conservation of Nature and Natural Resources |Kieli = eng}}</ref>
 
[[Tiedosto:Oryctolagus cuniculus Tasmania 2.jpg|vasen|thumb|200px|Kaniini [[Tasmania]]ssa.]]
== Lähteet ==
{{Viitteet|sarakkeet}}
24

muokkausta