Ero sivun ”Eila Peitsalo” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 14:
| kotisivu =
}}
'''Eila Peitsalo''' (s. [[17. huhtikuuta]] [[1931]] [[Turku]] — [[7. joulukuuta]] [[1997]] [[Helsinki]]) oli [[Suomi|suomalainen]] [[näyttelijä]], joka tuli tunnetuksi [[Suomen Kansallisteatteri]]n ihasteltuna näyttelijänä sekä monista merkittävistä elokuvaosistaan.
==Perhetausta ja ura==
Eila Peitsalo opiskeli näyttelemistä muun muassa Ruotsissa [[Göteborgin kaupunginteatteri]]n oppilaskoulussa. Hän esiintyi [[Turun kaupunginteatteri]]ssa kunnes kiinnitettiin 1. heinäkuuta 1951 [[Suomen Kansallisteatteri]]n näyttelijäkuntaan <ref name="Virkkunen">{{Kirjaviite | Tekijä = Virkkunen, Urpo (toim.) | Nimeke = Kuka on kuka TV:ssä| Suomentaja = | Vuosi = 1970| Luku = | Sivu = |▼
Eila Peitsalon vanhemmat olivat turkulainen talonhoitaja Ilmari Peitsalo ja teatterissa kuiskaajana toiminut Ida Miettinen. Eila suoritti kansakoulun ja keskikoulun Turussa. Valmistuttuaan ylioppilaaksi vuonna [[1948]] hän sai jo ensimmäisen elokuvaosansa. Elokuvan ''[[Irmeli, seitsentoistavuotias]]'' naispääosaan Peitsalo löydettiin lehti-ilmoitusten kautta, kun ohjaaja-tuottaja [[Toivo Särkkä]] oli aikaisemmin ihastunut hänen roolisuoritukseensa elokuvassa ''[[Laulava sydän]]'', jossa Peitsalo teki filmidebyyttinsä. Turkulaiseen teatteriin Peitsalo löysi tien äitinsä kautta.
Tunnetuimmat roolinsa Peitsalo teki naispääosissa elokuvissa ''[[Irmeli, seitsentoistavuotias]]'', ''[[Tanssi yli hautojen]]'', ''[[Isäpappa ja keltanokka]]'' ja ''[[Yhden yön hinta]]''. Mainituissa elokuvissa hän näytteli yleensä herkkää ja rakastuvaa nuorta kaunotarta tai pirteää ja vaaleaa seurapiirityttöä, mutta jälkimmäisessä hän teki poikkeuksellisen osan tummahiuksisena vamppina. Ensimmäisen elokuvaroolinsa Peitsalo teki 17-vuotiaana elokuvassa ''Laulava sydän'' (1948), ja viimeiseksi jäi [[Edvin Laine]]en ohjaama ''[[Akallinen mies]]'' (1986).
▲Eila Peitsalo opiskeli näyttelemistä muun muassa Ruotsissa [[Göteborgin kaupunginteatteri]]n oppilaskoulussa vuosina 1948-49. Hän esiintyi [[Turun kaupunginteatteri]]ssa kunnes kiinnitettiin [[1. heinäkuuta]] [[1951]] [[Suomen Kansallisteatteri]]n näyttelijäkuntaan <ref name="Virkkunen">{{Kirjaviite | Tekijä = Virkkunen, Urpo (toim.) | Nimeke = Kuka on kuka TV:ssä| Suomentaja = | Vuosi = 1970| Luku = | Sivu = |
Selite = | Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Otava| Tunniste = | www = | www-teksti = |
Tiedostomuoto = | Viitattu = | Kieli = }}</ref>. [[1950-luku|1950-]] ja [[1960-luku|60-]]luvuilla Peitsalo teki useita opintomatkoja muun muassa [[Saksa]]an, [[Itävalta]]an, [[Puola]]an ja [[Kreikka]]an. Teatteriuransa aikana hänen rooliluettelonsa oli hyvin monipuolinen aina [[Prinsessa Ruusunen|Prinsessa Ruususesta]] piikaan asti ja ''[[Kirsikkapuisto]]''n Anjaan ja kaikkea siltä väliltä. Kansallisteatterin kaikkien aikojen kauneimmaksi näyttelijäksi tituleeratun Eila Peitsalon viimeiseksi teatterityöksi jäi hoitajatar Porterin rooli näytelmässä ''Käärmeennahkatakki'', jonka ensi-ilta oli Kansallisteatterissa [[14. tammikuuta]] [[1987]].
==Yksityiselämä==
Eila Peitsalo oli naimisissa kuvaaja Pentti Unhon kanssa, jonka vanhemmat olivat elokuvaohjaaja [[Ilmari Unho]] sekä näyttelijä [[Kaisu Leppänen]]. Pariskunta avioitui vuonna [[1952]] ja saivat kaksi lasta: Jaana (1954) ja Juha (1957). Liitto päättyi eroon vuonna [[1966]].
Eila Peitsalo kuoli 66-vuotiaana vuonna [[1997]].
== Filmografia ==
| |||