Ero sivun ”Jean-de-Dieu Soult” versioiden välillä

Kun Soult sitten siirrettiin Saksaan 1813 IV armeijakunnan johtoon, hän siirsi ne välittömästi Etelä-Ranskaan ja sieltä Espanjaan korjatakseen vahingot, joita Wellesleyn suuri [[Vitorian taistelu]] oli aiheuttanut. Hän toteutti uutta taktiikkaa, vetäytyi jatkuvasti Wellingtonin tieltä, kunnes hän [[Toulousen taistelu]]ssa karkotti Wellesleym Ranskasta.

 

Soult ei yleisestikkään ollut Napoleonille uskollinen, sillä kun Napoleon ensimmäisen kerran (1814) karkotettiin [[Leipzigin taistelu]]n jälkeen [[Elba]]lle, oli Soult sanonut Ludwig XVII:lle olevansa [[rojalisti]], mutta kun Napoleon palasi Ranskaan [[Satapäiväinen keisarikunta|satapäiväisen keisarikunnan]] ajaksi, Soult tunnustautui Napoleonille "todelliseksi [[bonapartisti]]ksi". Kun Napoleon toisen kerran karkotettiin (1815), tällä kertaa pysyvästi, karkotettiin Soultkin, vaan ei kovin pitkäksi aikaa, sillä Ludvig XVIII kutsui Soultin takaisin vuonna 1819. Vuonna 1830 hän ryhtyi [[Ludvig Filip I]]:n palvelukseen, ja hän toimi sotaministerinä vuodesta 1830 vuoteen 1834 sekä pääministerinä 1832–1834. Hän osallistui kuningatar [[Viktoria (Iso-Britannia)|Viktorian]] kruunajaisiin vuonna 1838, ja tilaisuudessa hänen vanha vihollisensa Wellesley tarttui tätä kädellä olkapäähän ja sanoi: "Viimeinkin sain sinut kiinni". Sitten hän toimi taas pääministerinä 1839–1840, ja taas vuosina 1840–1847 hän oli yhä pääministerinä sekä uudelleen sotaministerinä 1840–1844. Kun Ludvig Filip I syöstiin vallasta, tasavallan hyväksi hän julisti itsensä tasavallan kannattajaksi. Hän kuoli linnassaan Soultbergissä, lähellä synnyinkotiaan.