Ero sivun ”North American P-51 Mustang” versioiden välillä

 

Saattotehtävissä Mustangeihin lisättiin pudotettavat lisäpolttoainesäiliöt riittävän toimintasäteen saavuttamiseksi. Mikäli saattohävittäjät joutuivat viholliskosketukseen suunniteltua aikaisemmin oli lisäpolttoainesäiliöistä luovuttava ennen niiden tyhjenemistä, mikä puolestaan lyhensi koneen jäljelläolevaa lentoaikaa. Tästä syystä Mustangin toimintasäteen pidentämiseksi suunniteltiin siihen B-versiosta alkaen ylimääräinen, ohjaamon taakse sijoitettu 85 gallonan (322 litraa) lisäpolttoainesäiliö. Täynnä ollessaan se muutti koneen painopistettä tehden siitä kömpelön ja aiheuttaen taipumuksen [[lattakierre|lattakierteeseen]]. Ohjeena olikin käyttää tämä polttoaine ensin.<ref>Astor 1998, s. 246</ref> Muutoin kone kaartoi selkeästi Messerschmitt Bf 109 G -versiota tiukemmin ja vähän paremmin kuin [[Focke-Wulf Fw 190]]: A- tai D -versiot ollen molempia tyyppejä nopeampi. Mustang myös syöksyi nopeammin tehden tästä [[Supermarine Spitfire]]ä ja kevytrakenteisia [[Neuvostoliitto|neuvostoliitto]]laisia hävittäjiä vastaan soveltuneesta irrottautumiskeinosta vaarallisen. [[Focke-Wulf Fw 190|Fw 190 D-9 ja Ta 152]] C/H, joka oli suurten korkeuksien muunnos, olivat erityisesti nousunopeudeltaan parempia kuin P 51 D, mutta myös syöksykyky ja kiihtyvyys olivat samanveroisia.<ref>Spick 1999, s. 151 ja 175</ref> Yhdysvaltain sotasaaliskoneena koelentämä japanilainen [[Nakajima Ki-84 Hayate]] voitti P-51 D:n sekä nousunopeudessa, kaarto-ominaisuuksissa että käsittelyn helppoudessa. Viimeisessä tuotantomallissa eli H-mallissa tunnetut virheet oli poistettu ja huippunopeus oli lähes 100 km/h aiempaa parempi (P-51H-mallia käytettiin vain Yhdysvalloissa.)

 

[[Kuva:North American P-51D Mustang line drawing.png|right|300px|thumb|P-51D]]