Ero sivun ”Niskavuori (elokuva)” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Luokka |
DVD-kansi, uusia kappaleita, arvosteluja, ennakkojulkisuus. |
||
Rivi 2:
| nimi-suomi = Niskavuori
| nimi-alkuperäinen =
| kuva = Niskavuori_1984.jpg
| kuvateksti = DVD-julkaisun kansi
| ohjaaja = [[Matti Kassila]]
| käsikirjoittaja = Matti Kassila
Rivi 10:
| kuvaaja = [[Pertti Mutanen]]
| leikkaaja = [[Tepi Salokari]]
| pääosat = [[Rauni Luoma]]<br>[[Esko Salminen]]<br>[[Maija-Liisa
| maa = Suomi
| tuotantoyhtiö = [[Skandia-Filmi]]
| ensi-ilta = [[21. joulukuuta]] [[1984]]
| kesto =
| kieli = suomi
| ikäraja = 7
Rivi 25:
}}
[[Tiedosto:Salminen_Silvo_Niskavuori_1984.jpg|thumb|250px|Aarne (Esko Salminen) ja Ilona (Satu Silvo) elämänsä käännekohdassa.]]
[[Tiedosto:Luoma_Marton_Pehkonen_Niskavuori_1984.jpg|thumb|250px|Loviisa (Rauni Luoma) makuuhuoneessaan. Martta (Maija-Liisa Marton) ja Sentraali-Santra (Eila Pehkonen) selvittävät kylän asioita puhelimitse.]]▼
'''Niskavuori''' on [[Matti Kassila]]n ohjaama [[Suomalaiset|suomalainen]] [[draama]]elokuva vuodelta [[1984]]. Käsikirjoituksen elokuvaan laati Kassila [[Hella Wuolijoki
==Näyttelijät==
===Pääosat===
{{Näyttelijä-rooli
|[[Rauni Luoma]]|[[Loviisa Niskavuori|Loviisa]], Niskavuoren vanha emäntä
|[[Esko Salminen]]|[[Aarne Niskavuori]]
|[[Maija-Liisa
|[[Satu Silvo]]|[[Ilona Ahlgren]]
}}
Rivi 63 ⟶ 62:
==Juoni==
===Synopsis===
Elokuvan tarina perustuu näytelmiin ''[[Niskavuoren naiset]]'' ja ''[[Niskavuoren leipä]]''. ''Niskavuori''-elokuvassa juonen kulkua on jtiivistetty, mutta siihen tehdyt muutokset ovat vähäisiä. ''Niskavuoressa'' korostetaan poliittisia vastakkaisuuksia rohkeammin kuin näytelmien varhaisemmissa filmatisoinneissa. [[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] uhka on ''Niskavuoren'' jälkipuoliskossa näkyvämmin esillä kuin vuoden 1954 ''[[Niskavuoren Aarne]]ssa''. Pintapuolisia eroja on muun muassa esineissä, joista Loviisa huomaa jonkun vierailleen öiseen aikaan Ilona Ahlgrenin luona.▼
Elokuvan tarina perustuu näytelmiin ''[[Niskavuoren naiset]]'' ja ''[[Niskavuoren leipä]]''. Hämäläiskylään saapuu nuori [[kansakoulu]]nopettaja Ilona. Hän ja avioliittoonsa turhautunut Niskavuoren isäntä Aarne rakastuvat toisiinsa. Suhteesta tulee julkinen salaisuus. Aarnen vaimo Martta, joka omistaa puolet Niskavuoresta, haluaa viimeiseen asti pitää kiinni miehestään. Niskavuoren matriarkalle Loviisalle tärkeintä on suvun maine ja kunnia. Aarne ehdottaa tilan jakamista, jolloin Martta saataisiin ostettua pois Niskavuorelta. Loviisa ei hyväksy moista ratkaisua. Entiseen elämäänsä kyllästynyt Aarne päättää lähteä Ilonan mukana [[Helsinki]]in. Päätös on järkytys paitsi Martalle, myös Loviisalle, joka ei uskonut Aarnen ja Ilonan suhteen kestävyyteen. Loviisa ja Martta jäävät emännöimään Niskavuorta. Viiden vuoden päästä Aarne palaa Niskavuorelle Loviisan pyynnöstä. Mahtitilan kohtaloa aletaan setviä koko suvun voimin. Loppuratkaisussa Ilona päätyy osittain vastentahtoisesti Niskavuoren uudeksi emännäksi.
===Erot aiempiin Niskavuori-filmatisointeihin===
▲
==Ennakkojulkisuus==
{{Sitaatti2|right|”Kun yhdistetään ''Niskavuoren naiset'' ja ''Niskavuoren leipä'' nähdään selvästi, miten Suomi muuttui [19]30-luvulla. Agraari-Suomi alkoi muuttua teolliseksi, kansallinen Suomi sosiaaliseksi, autoritäärinen demokraattiseksi. Tällä hetkellä lienemme yhtä suurten muutosten alussa.”|Elokuvan ohjaaja Matti Kassila lehdistötiedotteessa 2. maaliskuuta 1984''<ref name="SKFG405"/>}}
''Niskavuori'' sai runsaasti ennakkojulkisuutta. Elokuvan tuottajat viittasivat kansakunnan yhteiseen menneisyyteen. Lisäksi ''Niskavuori'' haluttiin assosioida suomalaisen elokuvan kultakauteen, 1930- ja 1940-lukuihin. Myös [[Toivo Särkkä|särkkäläistä]] [[retoriikka]]a käytettiin, kun puhuttiin "kansallisesta elokuvasta". ''Niskavuoren'' mainosjulisteessa pääpaino on perheellä - tosin ei elokuvan alun Martta–Aarne-akselille perustuvalla ydinperheellä. Julisteessa poseeraavat Loviisa, Aarne ja Ilona perinteisessä perhekuvassa. Värit ovat hillityt ja kaikki katsovat suoraan kameraan.<ref name="SKFG405">Suomen kansallisfilmografia 9, s. 405</ref>
Yleisradion vuonna 2013 julkaisemassa ''Niskavuori''-DVD:n kannessa on käytetty [[Erotiikka|eroottissävytteistä]] kuvaa, jossa Aarne painautuu Ilonan povea vasten silmät suljettuina. Ilonan käsi hyväilee Aarnen hiuksia, hänen sormenpäänsä vaeltavat miehen ohimolla. Kuva on kohtauksesta, jossa Aarne joutuu lähtemään talviyön syliin Ilonan lakanoiden välistä. Taustana on kesäistä maalaismaisemaa viljoineen ja puineen. ''Niskavuoren'' ennakkomainosten iskulauseissa puhuteltiin potentiaalista katsojaa yksikön toisessa persoonassa: "Täällä olet syntynyt ja tänne kuulut". Toinen teema oli yhteisöllisyys ja suomalainen kulttuuriperintö: "Niskavuori - pala kotimaamme historiaa".<ref name="SKFG406"/>
==Arviot==
▲[[Tiedosto:Luoma_Marton_Pehkonen_Niskavuori_1984.jpg|thumb|250px|Loviisa (Rauni Luoma) makuuhuoneessaan. Martta (Maija-Liisa
Katso-lehden Antti Lindqvist kutsuu kritiikissään elokuvaa pirttidraamaksi, jonka kantaviksi voimiksi osoittautuvat "Wuolijoen selkeiden vastavoimien varaan rakentama dramaturgia" sekä "Rauni Luoman yhtä aikaa herkkä ja luja roolisuoritus". Lindqvist tuo esiin [[dialogi]]n vanhahtavan mahtipontisuuden ja ulkokuvien niukkuuden. Hyvinä puolina hän mainitsee eräät vahvatunnelmaiset jaksot.{{Lähde tarkemmin}}▼
Kriitikot käsittelivät ''Niskavuorta'' "[[Suomalainen mytologia|suomalaiskansallisena mytologiana]]". 1980-luvun nykyisyyttä verrattiin menneisyyteen, osa kriitikoista repi suomalaisten [[talonpoika]]iset juuret näkyville. Puolen vuosisadan takainen menneisyys asetettiin vastakkain 1980-luvun kanssa. Menneisyydessä nähtiin paitsi [[Maatalousyhteiskunta|agraarikulttuuri]], myös "yhteisöllisyys" ja "aitous", joita tosin varjosti "ahdasmielisyys". 1980-luku edusti oman aikansa kriitikoille "arvottomuutta" ja "tyhjyyttä".<ref name="SKFG406">Suomen kansallisfilmografia 9, s. 406</ref> Eräät arvioijat pitivät teosta melko turhana uudelleenlämmityksenä vailla omaperäistä tulkintaa. ''Niskavuoren'' [[dialogi]]n vanhanaikaisuuttakin kavahdettiin ja teosta pidettiin turhan perinteisenä.<ref>Suomen kansallisfilmografia 9, s. 407 ja 408</ref> Toisia kriitikoita teoksen vanhanaikaisuus viehätti. Elokuvaa luonnehdittiin "hyvinhoidetuksi museoksi", jossa kaikki olennainen on oikealla paikallaan.<ref name="SKFG410">Suomen kansallisfilmografia 9, s. 410</ref> ''Niskavuoren'' kuvallista ilmaisua pidettiin tyypillisen 1980-lukulaisena: kellertävää sivuvaloa, pitkää optiikkaa ja zoomauksia. Lavastus sai kiitosta yksityiskohtien tarkkuudesta ja näyttävistä miljöistä.<ref>Suomen kansallisfilmografia 9, s. 409</ref>
▲Heinäkuun 1992 televisioesityksen yhteydessä [[Katso]]-lehden kriitikko Antti Lindqvist
Pääosasuorituksia on kiitetty muidenkin kuin Jussilla palkittujen osalta. Esko Salmisen roolisuoritus on erään kriitikon mukaan "lämpimän luja", Satu Silvon "luonnonraikas".<ref name=paju/>
==Huomioita==
1980-luvun puolivälissä Wuolijoen Niskavuori-näytelmistä oli tullut muoti-ilmiö. Niitä esitettiin teattereissa kautta [[Suomi|Suomen]], ja osa produktioista sai jopa kansallista huomiota. Wuolijoen syntymästä tuli kuluneeksi sata vuotta, hänen elämäntarinastaan tehtiin muun muassa [[baletti]] nimeltään ''Tulilintu'' ja hänen muistelmansa julkaistiin uusintapainoksena.<ref name="SKFG410"/> Vuonna 1987 Yleisradio valmisti kaksi Niskavuori-aiheista televisioelokuvaa.
Kassilan ''Niskavuori'' toistaa perinteistä Niskavuori-kuvastoa viljapelloilla kulkevine isäntineen, piikoineen, puhelinkeskusneiteineen, kahvitteluineen ja rovasteineen. Elokuvan alussa ollaan heinäpellolla, kuten ''[[Loviisa – Niskavuoren nuori emäntä|Loviisa]]ssa'' (1946) ja ''[[Niskavuoren Aarne]]ssa'' (1954). Kertaustyylistä kerrontaa käytettiin myös elokuvan still-kuvissa.<ref>Suomen kansallisfilmografia 9, s. 409</ref>
''Niskavuoren'' yleisömenestys oli suhteellisen hyvä, noin 147 000 katsojaa.<ref>Suomen kansallisfilmografia 9, artikkeli ''Niskavuori''</ref>
==Katso myös==
*[[Niskavuori]], käsittelee Niskavuori-kokonaisuutta ja sisältää luettelon
==Lähteet==
*Suomen kansallisfilmografia 9, (1981–1985), Edita, 2000, ISBN 951-37-2677-0
{{Viitteet}}
|