Ero sivun ”Eine Laine” versioiden välillä

'''Eine Lahja Laine''' ([[13. joulukuuta]] [[1892]] [[Helsinki]] – [[5. heinäkuuta]] [[1970]] Helsinki) oli [[Suomi|suomalainen]] [[näyttelijä]], teatteriohjaaja ja sanoittaja. Hän työskenteli näyttelijänä [[Oulu]]n, [[Viipuri]]n ja [[Tampere]]en teattereissa vuosina 1916–1922 ja näyttelijä-ohjaajana [[Helsingin kaupunginteatteri|Helsingin Kansanteatterissa]] vuodesta 1922 vuoteen 1955. Hän tulkitsi päärooleja useissa [[Operetti|opereteissa]]. Laineen pitkä ura sijoittui teatteritaiteen ja populaarin viihteen alueille. Elokuvarooleja hänelle kertyi vuosina 1925–1959 useita kymmeniä. Monelle on jäänyt mieleen Sofia-mummon eli ruustinna Suomisen rooli [[Suomisen perhe]]estä kertovissa elokuvissa. Hän sanoitti myös useita lauluja, joista on sittemmin tullut ikivihreitä iskelmiä.

Eine Laine syntyi kotonaan ”kosteaan ja vuotavaan huoneen ja keittiön asuntoon” [[Kasarmikatu (Helsinki)|Kasarmikatu]] 4:ssä Helsingissä talousvaikeuksissa elävän perheen kolmanneksi lapseksi. Hänellä oli kaksi vanhempaa sisarusta, veli Yrjö Laine ja sisko [[Laina Laine|Impi Laina Laine]], josta tuli myös näyttelijä. Hänen äitinsä, liikkeenharjoittaja Maria Sofia Paaso oli kotoisin [[Ii]]stä. IsäHän tuli alunperin Helsinkiin piiaksi, muurarija avioiduttuaan hankki tuloja perheelle omeplijana. Hän kuului raittiusyhdistykseen sekä työväenyhdistykseen, ja loistavana puhujana eteni naisosaston puheenjohtajaksi. Isä Filip Laine oli muurari ja lähtöjään [[Hartola]]sta. Perhe joutui vaihtamaan usein asuntoa maksamattomien vuokrien takia. Maria Laine vastusti kiivaasti [[Venäjän keisarikunta|Venäjä]]n [[imperialismi]]a Suomessa ja joutui sen takia poistumaan maasta vuonna [[1913]]. Filip Laineen työ muurarina rakennuksilla oli kausiluontoista ja hänen [[alkoholismi|alkoholistinen]] elämäntyylinsä varjosti perheen elämää. Filip Laine oli musikaalisesti lahjakas, kun taas Maria Laine oli teatterin ystävä. Eine Laine koki myöhemmin elämässään vastenmielisyyttä sekä politiikkaa että alkoholia kohtaan. Vuoden vanhana Eine sairasti [[Tuhkarokko|tuhkarokon]] ja sen jälkitautina vaikean silmätulehduksen. Myöhemmällä iällä hän oli vaarassa menettää näkönsä, mutta toinen silmä onnistuttiin pelastamaan.

Eine Laine oli nuorena kiinnostunut säveltaiteesta. Lapsena hän kävi ystävineen salaa kuuntelemassa kuuluisan [[Aino Ackté]]en laulua. 15-vuotiaana hän esitti ystävänsä Kaija Oleniuksen kanssa duettoja [[Raittiusyhdistys Koitto|raittiusyhdistys Koitossa]]. Laine opiskeli [[Helsingin suomalainen tyttökoulu|Helsingin Suomalaisessa tyttökoulussa]].<ref name="TM187JA188">''Teatterin maailma'', s. 187–188.</ref> Hän jätti koulun kesken, mistä hänen äitinsä ei pitänyt. Toimistotöiden ohessa Laine näytteli [[Helsingin Kansanteatteri|Koiton näytelmäseura]]ssa. [[Helsingin kaupunginteatteri|Kansan Näyttämöllä]] hän säesti laulunäytelmiä, joissa esiintyi hänen isosiskonsa [[Laina Laine]]. Siskokset kiertelivät Suomea:; Eine säesti ja Laina lauloi. Eine Laine muutti vuonna 1913 [[Kotka (kaupunki)|Kotkaan]], josta hän sai töitä konttoristina. Isoveli Yrjö Laine oli saanut Kotkasta työtä [[kansakoulu]]nopettajan työnnopettajana, ja sisarukset asuivat yhdessä [[Tiutinen|Tiutisen saarella]]. Kotkassa Eine Laine alkoi vähitellen orientoitua näyttelijän ammattiin, vaikka pitikin toimistotyötä taloudellisesti turvallisempana vaihtoehtona.

Laine sai ensimmäisen ammattinäyttelijän paikkansa Oulun Työväen Teatterista, jossa hän aloitti 1. tammikuuta 1916. Hänen kuukausipalkkansa oli aluksi 125 [[Suomen markka|markkaa]]. Uran alku oli hankala. Maria Laine kehotti tytärtään pysymään konttorityössä, mutta palattuaan maanpaosta [[Ruotsi]]sta Oulun kautta hän näki tyttärensä esiintyvän ja totesi: ”No, kyllä sinä oikealla alalla nyt olet”. Oulusta Laine siirtyi suurempiin kuvioihin Viipuriin, jossa hän näytteli muun muassa ''[[Elinan surma]]n'' nimiosan. [[Suomen sisällissota|Sisällissodan]] aikana vuonna 1918 Laine oli kahden tulen välissä: - oma perhe oli [[Punakaarti|punaisella]] puolella, suurin osa näyttelijätovereista valkoisella vastapuolella. Hän oli huolissaan äitinsä ja Yrjö-veljensä asioista. Maria Laine päätyi [[Hämeenlinna]]an vankilaan. Myös Filip Laine pidätettiin, mutta hänet vapautettiin pian. Kuulusteluissa häntä tosin oli ruoskittu. Yrjö Laine katosi [[Venäjän sosialistinen federatiivinen neuvostotasavalta|Venäjä]]lle, mutta palasi Suomeen muutaman vuoden päästä vaimoineen ja tyttärineen vapaana kansalaisena.

Eine Laine kehitti ammattitaitoaan ottaen roolianalyysi-, laulu-, puhetekniikka- ja plastiikkatunteja. Lokakuussa [[1919]] hän huomasi olevansa raskaana. [[Operetti]]diivalle oli tärkeää säilyttää illuusio ”tavoiteltavasta päiväperhosesta”, lapsi ja avioliitto eivät sopineet kuvaan. Hän meni kuitenkin naimisiin lapsen isän [[Einari Rinne|Einar Rinteen]] kanssa ja esikoistytär [[Eila Rinne|Eila]] syntyi 18. kesäkuuta 1920. Viipurista Laine siirtyi [[Tampereen Teatteri]]in, ilman aviomiestään, joka oli jo ennen tyttären syntymää siirtynyt Helsinkiin. Tampereella Laine näytteli useita päärooleja – hän oli paitsi operettiprimadonna, myös koomisten tyyppiroolien tulkitsija. Hän alkoi seurustella kollegansa [[Yrjö Tuominen|Yrjö Tuomisen]] kanssa ja palasi Helsinkiin samaan aikaan kun odotti jo lasta Tuomiselle. Avioliitto Rinteen kanssa oli muodollisesti voimassa, mutta Laineen ja Tuomisen seurustelua ei paheksunut edes näyttelijä [[Jalmari Rinne]], Einarin veli. Laine ja Yrjö Tuominen avioituivat vuonna 1921.<ref name="TM187JA188"/>

Laine sanoitti elokuviin myös erinäisiä lauluja, joista ei ole tehty levytyksiä. Näitä ovat muun muassa ”Tyttöni pienoinen” ja ”Öitteni haave” elokuvasta ''Kyökin puolella'', ”Bula Bula Bula” elokuvasta ''[[Vaimoke]]'' sekä ”Miehet varokaa” elokuvasta ''[[Poikani pääkonsuli]]''. Alla olevassa luettelossa on puolestaan mainittu eräitä Laineen sanoittamia sävelteoksia, joista on tehty useitakin levytyksiä vuosikymmenien aikana.