'''Henri Charles Ferdinand Marie Dieudonné d’Artois, Chambordin kreivi''' ([[29. syyskuuta]] [[1820]] [[Pariisi]] – [[24. elokuuta]] [[1884]] [[Frohsdorf]], [[Itävalta]])<ref name="brit">[http://www.britannica.com/EBchecked/topic/105021/Henri-Dieudonne-dArtois-count-de-Chambord/ Henri Dieudonné d’Artois, count de Chambord] {{en}} ''Encyclopædia Britannica Online Academic Edition''. Viitattu 31.3.2013.</ref> oli [[Ranska]]a hallinneen [[Bourbon (suku)|Bourbon-suvun]] viimeinen päämies ja erään tulkinnan mukaan Ranskan kuningas nimellä '''Henrik V''' viikon ajan elokuussa 1830. Myöhemmin hän oli [[Legitimistit|legitimistien]] tukema kruununtavoittelija kuolemaansa asti.
HenrikinChambordin isä oli salamurhan uhriksi joutunut [[Kaarle Ferdinand|Berryn herttua Kaarle Ferdinand]], kuningas [[Kaarle X (Ranska)|Kaarle X:n]] poika. Hän syntyi isänsä kuoleman jälkeen.<ref name="brit" /> Nuori kruununperillinen sai aluksi tittelin Bordeaux’n herttua. Kaarle ja hänen vanhempi poikansa [[Ludvig XIX|Ludvig]] luopuivat kruunusta [[Heinäkuun vallankumous|heinäkuun vallankumouksen]] seurauksena 2. elokuuta 1830, jolloin seuraavana kruununperimysjärjestyksessä oli 9-vuotias HenrikBordeaux’n herttua. Hän joutui pian pakenemaan edeltäjiensä tavoin ulkomaille ja kansalliskokous julisti 9. elokuuta kuninkaaksi Orléansin herttua [[Ludvig Filip]]in. Lähinnä legitimistit tunnustivat HenrikinChambordin seitsemän päivää hallineeksi kuninkaaksi.
HenrikChambord vietti lapsuutensa pääosin Itävallassa. Hän ei aktiivisesti tavoitellut Ranskan kruunua [[heinäkuun monarkia]]n (1830–1848), [[Ranskan toinen tasavalta|toisen tasavallan]] (1848–1852) eikä [[Ranskan toinen keisarikunta|toisen keisarikunnan]] (1852–1870) aikana. [[Napoleon III|Napoleon III:n]] kukistuttua lokakuussa 1870 hän kuitenkin ilmoitti halukkuudestaan palata valtaistuimelle. [[Rojalistit|Rojalistien]] saatua enemmistön [[Ranskan kolmas tasavalta|kolmannen tasavallan]] ensimmäisissä parlamenttivaaleissa monarkian palauttaminen vaikutti mahdolliselta. Ongelmaksi muodostui HenrikinChambordin vanhoillisuus ja jyrkän kielteinen suhtautuminen aiempien vallankumousten perintöön, minkä hän teki julkisesti tiettäväksi julkaisemissaan kirjoissa.<ref name="brit" /> Hän asetti mahdollisen kuninkuutensa ehdoksi muun muassa [[Ranskan lippu|trikolorilipusta]] luopumisen. Jyrkkyys alensi hänen kannatustaan myös rojalistien keskuudessa.
Ehdotus Bourbon-monarkian palauttamisesta hävisi Ranskan kansalliskokouksen äänestyksessä kesäkuussa 1874 ja seuraavassa tammikuussa tasavaltalainen valtiosääntö hyväksyttiin yhden äänen enemmistöllä. Tämän jälkeen HenrikinChambordin kuninkuus muuttui epätodennäköiseksi ja hän eli loppuikänsä vapaaehtoisessa maanpaossa.<ref name="brit" /> Koska hänellä ei ollut lapsia, kruununtavoittelijan asema siirtyi hänen kuoltuaan vuonna 1883 Ludvig Filipin pojanpojalle [[Philippe d’Orleans]]ille, joka oli mielipiteiltään vapaamielisempi. Tässä vaiheessa tasavallan kannatus oli kuitenkin jo ehtinyt vakiintua Ranskassa.
