Ero sivun ”Henrik V (Ranska)” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
tännekin Nimi korjattava -plakaatti
p kh, fix
Rivi 5:
Henrikin isä oli salamurhan uhriksi joutunut Berryn herttua Charles Ferdinand, kuningas [[Kaarle X|Kaarle X:n]] poika. Hän syntyi isänsä kuoleman jälkeen.<ref name="brit" /> Kaarle ja hänen vanhempi poikansa [[Ludvig XIX|Ludvig]] luopuivat kruunusta [[Heinäkuun vallankumous|heinäkuun vallankumouksen]] seurauksena 2. elokuuta 1830, jolloin seuraavana kruununperimysjärjestyksessä oli 9-vuotias Henrik. Hän joutui pian pakenemaan edeltäjiensä tavoin ulkomaille ja kansalliskokous julisti 9. elokuuta kuninkaaksi hänen serkkunsa, Orléansin herttua [[Ludvig Filip]]in. Lähinnä legitimistit tunnustivat Henrikin seitsemän päivää hallineeksi kuninkaaksi.
 
Henrik vietti lapsuutensa pääosin Itävallassa. Hän ei aktiivisesti tavoitellut Ranskan kruunua [[heinäkuun monarkia]]n (1830–1848), [[Ranskan toinen tasavalta|toisen tasavallan]] (1848–1852) eikä [[Ranskan toinen keisarikunta|toisen keisarikunnan]] (1852–1870) aikana. [[Napoleon III|Napoleon III:n]] kukistuttua lokakuussa 1870 hän kuitenkin ilmoitti halukkuudestaan palata valtaistuimelle. [[RojalistiRojalistit|Rojalistien]]t saatua enemmistön [[Ranskan kolmas tasavalta|kolmannen tasavallan]] ensimmäisissä parlamenttivaaleissa monarkian palauttaminen vaikutti mahdolliselta. Ongelmaksi muodostui Henrikin vanhoillisuus ja jyrkän kielteinen suhtautuminen aiempien vallankumousten perintöön, minkä hän teki julkisesti tiettäväksi julkaisemissaan kirjoissa.<ref name="brit" /> Hän asetti mahdollisen kuninkuutensa ehdoksi muun muassa [[trikoloriRanskan lippu|trikolorilipusta]]lipusta luopumisen. Jyrkkyys alensi hänen kannatustaan myös rojalistien keskuudessa.
 
Ehdotus Bourbon-monarkian palauttamisesta hävisi Ranskan kansalliskokouksen äänestyksessä vuonna 1874, minkä jälkeen hankkeen totetuminen muuttui epätodennäköiseksi. Henrik eli loppuikänsä vapaaehtoisessa maanpaossa.<ref name="brit" /> Koska Henrikillähänellä ei ollut lapsia, kruununtavoittelijan asema siirtyi hänen kuoltuaan vuonna 1883 Ludvig Filipin pojanpojalle Philippe d’Orleansille, joka oli mielipiteiltään vapaamielisempi. Tässä vaiheessa tasavallan kannatus oli kuitenkin jo ehtinyt vakiintua Ranskassa.
 
==Lähteet==