Ero sivun ”Joutilaisuus” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Työvoimapulasta palkollissääntöihin: säänöin -> säännöin |
|||
Rivi 5:
Joutilaisuus oli esiteollisena aikakautena lainsäädännöllisesti tuntematon käsite, koska ihmisten ajasta valtaosa kului jokapäiväisen elannon hankkimiseen eikä vapaa-aikaa juuri ollut. Kuitenkin jo 1600-luvulla oli väestölle työvoimapulan takia määrätty palveluspakko: jokaisen oli työllistettävä itsensä joko omalla työllään tai toisen palveluksessa. Vuoden 1739 palkollissäännössä joutenolo kriminalisoitiin ja samoin työtä vailla olevan auttaminen. Astumalla toisen palvelukseen työntekijä alistui isäntävallan alle. Isännällä oli oikeus ja jopa velvollisuus kurittaa ruumiillisesti palkollistaan, jos tämä rikkoi kotikuria.<ref>Jutikkala, Eino, Suomen talonpojan historia. Porvoo 1942, s. 440–443.</ref>
Elintason asteittainen nousu, [[viina]]n käytön ja huvittelukultturin kuten [[tanssi]]n, [[yöjuoksu]]n, [[korttipeli]]en tai [[kuokkavierailu]]n yleistyminen rahvaan keskuudessa lisäsivät 1700-luvulla työtä tekevä väestön poissaoloja arkisesta aherruksesta, mikä koettiin epäkohtana. Siksi erilaisin
Varsinaiset joutilaisuussäädökset ja -rangaistukset perustuivat vuoden 1805 palkollisasetukseen, joka sääteli isäntäväen ja palkollisten välisiä palvelussuhteita. Asetus velvoitti palvelusväen olemaan kaikkina arkipäivänä työssä sekä kiinnitti huomiota irtolaiskysymykseen, koska kukaan ei saanut kirjoittaa hengille palkollista, joka ei ollut hänen palveluksessaan. Asetus edellytti siten edelleen laillisen suojeluperiaatteen sekä palvelupakkovelvollisuuden noudattamista.
| |||