139 052
muokkausta
Anr (keskustelu | muokkaukset) (Hylättiin viimeisimmät 5 tekstimuutosta (käyttäjältä 82.128.129.174 ja 82.128.129.42) ja palautettiin versio 12787715 käyttäjältä Addbot) |
|||
== Sodan syyt ==
Orjuutta merkittävämpi tekijä sodan syitä etsittäessä on kuitenkin etelä- ja pohjoisvaltioiden taloudellisen ja yhteiskunnallisen järjestelmän erilaisuus ja siitä aiheutuneet eturistiriidat. Etelä halusi myydä puuvillaa suoraan Eurooppaan, mutta pohjoisvaltioiden teollisuus halusi, että mahdollisimman suuri osa puuvillasta jalostettiin ensin pohjoisvaltioiden tehtaissa. Liittovaltio tuki tätä tullipolitiikallaan. Etelälle jäi vain raaka-aineiden tuottajan asema pohjoisen rikastuessa kehittyneemmän teollisuutensa ansiosta. Federalistit eli [[liittovaltio]]n kannattajat, joita oli pohjoisvaltioissa, halusivat [[Yhdysvaltain presidentti|Yhdysvaltain presidentille]] vahvan aseman ja [[kongressi]]n johtamaan koko liittotasavaltaa, kun taas etelävaltiot korostivat [[valtioliitto|valtioliittoa]] eli osavaltioiden perustuslaillista riippumattomuutta liittovaltion keskushallinnosta.
Länsi-Virginia ei halunnut liittyä konfederaatioon, joten se erosi Virginiasta ja liittyi pohjoisvaltioihin uutena osavaltiona [[31. joulukuuta]] [[1862]].
Konfederaation muodostivat aluksi seitsemän syvän etelän valtiota: Etelä-Carolina, Mississippi, Florida, Alabama, Georgia, Louisiana ja aivan viime hetkellä mukaan liittynyt Teksas, jotka julistivat uuden valtion perustetuksi [[4. helmikuuta]] [[1861]] ja valitsivat presidentikseen Jefferson Davisin. Kuukautta myöhemmin Yhdysvaltain presidentinvirkaan astui siihen edellisenä syksynä valittu [[Abraham Lincoln]], tunnettu orjuuden vastustaja.
Aluksi elettiin pitkään sotaa, jossa ei ollut taisteluita. Liittovaltion hallitus Washingtonissa julisti, että se piti laittomana Etelävaltioiden hanketta, mutta pidättäytyi toimenpiteistä. Etelävallat takavarikoivat alueelleen jääneen liittovaltion omaisuuden, paitsi kahta tärkeää poikkeusta: armeijan linnoitukset Fort Pickens Floridan ja [[Fort Sumter]] Etelä-Carolinan rannikoilla.
[[12. huhtikuuta]] kuljetus saapui ja Etelä-Carolinan joukot [[Fort Sumterin taistelu|hyökkäsivät]] Fort Sumteriin, joka antautui seuraavana päivänä. Lincoln katsoi tämän sodanjulistukseksi ja kehotti kaikkia Yhdysvaltoihin vielä kuuluvia osavaltioita lähettämään joukkoja tueksi valtaamaan takaisin etelävaltioiden alueella olevat liittovaltion sotilastukikohdat. Vastalauseena tälle liittovaltiosta erosi vielä neljä pohjoisempaa osavaltiota, nimittäin Virginia, Arkansas, Pohjois-Carolina ja Tennessee, ja ne liittyivät konfederatioon. Runsasväestöisen Virginian pääkaupunki [[Richmond (Virginia)|Richmond]] tuli koko uuden valtioliiton pääkaupungiksi. Vain vapaita valtioita lähimpänä olevat orjavaltiot [[Kentucky]], [[Missouri]], [[Delaware]] ja [[Maryland]] jäivät osaksi pohjoisvaltioita. Lisäksi Unioniin liittyi 20. kesäkuuta 1863 [[Virginia]]sta eronnut [[Länsi-Virginia]], jossa orjuus oli vielä sallittua.
== Sodan kulku ==
[[Kuva:Abraham Lincoln head on shoulders photo portrait.jpg|thumb|Sisällissodan aikainen Yhdysvaltain presidentti Abraham Lincoln]]
[[Kuva:President-Jefferson-Davis.jpg|thumb|left|Sisällissodan aikainen Konfederaation presidentti Jefferson Davis]]
Pohjoisvaltiot
Pohjoisvaltioiden joukoissa oli kaikkiaan ollut sodan kuluessa 2–3 miljoonaa sotilasta, joista yli 350 000 kaatui. Etelävaltioiden joukoissa arvioidaan olleen noin 750 000 sotilasta, joista kaatui yli 250 000.
* [[Vakoilu Yhdysvaltain sisällissodassa]]
* [[Yhdysvaltain sisällissodan tekniikka]]
== Lähteet ==
|