Ero sivun ”Joutilaisuus” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 15:
Erityisesti Etelä-Pohjanmaalla mutta laajemminkin Suomessa tulivat viimeistään 1800-luvun alussa ongelmaksi palvelusväen tavallisesti maanantaipäiviin osuneet vapaapäivät, koska kaikki eivät kyenneet juopottelun tai muiden rientojen takia työhön. Siksi maakunnan eri pitäjien käräjillä rangaistiin palkollisia säännöllisesti vuoden 1805 palkollisasetuksen perusteella heidän vapaapäivistään, mistä ensikertalaiselle lankesi kolmen ruplan sakko.
Kolmessa Etelä-Pohjanmaan pitäjässä täydennettiin palkollisasetusta lisäsakoin, jolloin vapaapäivien vietosta voitiin tuomita myös talollis- ja torppariväestöä. Lapuan vuoden 1843 hallitusääntö ([[Lapuan laki]]) rankaisi jokaista talon omistajaa, joka hyväksyi lastensa ja palkollistensa olevan joutilaana, ja samaa periaatetta noudatettiin [[Laihia]]lla ja [[Mustasaari|Mustasaaressa]]
Vuoden 1805 palkollisasetus toistettiin useissa eteläpohjalaisissa järjestyssäännöissä, mikä korosti valtakunnallisen asetuksen merkitystä ja lisäsi sen tehoa. Jos ottaa huomioon myös palkollisasetuksen mukaiset sakot, jaettiin esimerkiksi Lapualla 1844–93 vapaapäivä- ja joutilaisuussakkoja kaikkiaan 225 kappaletta. Tällöin niiden osuus käsitti lähes viidenneksen kaikista kurisakoista. Joutilaisuusrangaistukset loppuivat kuitenkin muita pitäjäkurisääntöjä aiemmin – muutamia poikkeuksia lukuunottamatta jo 1860-luvulta alkaen.<ref>Kallio, Reino, Häiriköintiä ja henkirikoksia. Eteläpohjalaisnuoret paikallisen kurinpidon kohteena. Helsinki 2009, s. 79–80, 118, 122, Kallio, Reino, Pohjanmaan suomenkielisten kylien oltermannihallinto. Tutkimus vuoden 1742 kyläjärjestysohjeen toteuttamisesta. Jyväskylä 1982, s. 148–150, 243–245.</ref> Viimeistään 1880-luvulle tultaessa myös [[palvelupakko]]velvollisuus ja [[laillinen suojelu|laillinen suojelu]] olivat siirtyneet käsitteinä historiaan.
| |||