Ero sivun ”Sadi Carnot (Ranskan presidentti)” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
malline ym.
täyd., korj.
Rivi 2:
'''Marie François Sadi Carnot''' ([[11. elokuuta]] [[1837]] [[Limoges]] – [[25. heinäkuuta]] [[1894]] [[Lyon]])<ref name="struct">[http://en.structurae.de/persons/data/index.cfm?ID=d001266 Sadi Carnot] Structurae. Viitattu 25.3.2013.</ref> oli ranskalainen [[insinööri]] ja valtiomies, joka toimi [[Ranska]]n [[Ranskan kolmas tasavalta|kolmannen tasavallan]] presidenttinä vuosina 1887–1894. Hän kuoli italialaisen anarkistin puukotettua häntä.
 
Sadi Carnot oli vasemmistolaisena poliitikkona tunnetun [[Hippolyte Carnot|Hippolyte Carnot'n]] poika ja [[Ranskan suuri vallankumous|Ranskan suuressa vallankumouksessa]] ansioituneen [[Lazare Carnot|Lazare Carnot'n]] pojanpoika.<ref name="brit">[http://www.britannica.com/EBchecked/topic/96411/Sadi-Carnot Sadi Carnot] ''Encyclopædia Britannica Online Academic Edition''. Viitattu 25.3.2013.</ref> Hänen setänsä oli tunnettu fyysikko [[Sadi Carnot]].<ref name="struct" /> Carnot opiskeli [[École Polytechnique]]ssa sekä sillan- ja tienrakennuskoulu [[École des Ponts et Chaussées]]issa.<ref name="brit" /> Hän valmistui inrinööriksiinsinööriksi vuonna 1863 ja sai valtion viran [[Annecy]]n kaupungista. Tuona aikana hän suunnitteli muun muassa [[Rhône]]-joen ylittävän niin sanotun Carnot'n sillan [[Collonges (Ain)|Collongesissa]].<ref name="struct" />

[[Ranskan–Saksan sota|Ranskan–Saksan sodan]] alettua 1870 Carnot siirtyi politiikkaan.<ref name="struct" /> Hän sai muun muassa hallitukselta tehtäväkseen organisoida sotilaallista vastarintaa [[Normandia]]ssa. Hän toimi hetken aikaa [[Seine-Inférieure]]n prefektinä, kunnes hänet valittiin uuden tasavallan [[Ranskan kansalliskokous|kansalliskokoukseen]] [[Côte-d'Or]]in departementista. Hän kuului tasavaltalaisten vasempaan siipeen ja erikoistui julkisia töitä ja rautateiden kehittämistä koskeneisiin kysymyksiin.<ref name="brit" />
 
Carnot toimi vuodesta 1878 yleisten töiden ministeriön alivaltiosihteerinä ja vuodesta 1880 itse ministerinä. Vuonna 1885 hänestä tuli kansalliskokouksen varapuhemies sekä kauppa- ja valtiovarainministeri.<ref name="brit" /> Carnot valittiin presidentiksi joulukuussa 1887.<ref name="struct" /> Presidenttikaudellaan hän joutui vastaamaan muun muassa kenraali [[Georges Boulanger (kenraali)|Georges Boulangerin]] sekä radikaalin työväenliikkeen aiheuttamiin haasteisiin. Presidenttiä koetteli myös vuoden 1892 [[Panama-skandaali]]. Carnot onnistui kuitenkin säilyttämään suosionsa.<ref name="brit" /> Hänen kautensa myönteisiä symbolisia tapahtumia olivat vallankumouksen satavuotisjuhla ja [[Pariisin maailmannäyttely (1889)|Pariisin maailmannäyttely]] vuonna 1889.
 
Carnot'n ollessapidettyä pitämässäpuheen puhettanäyttelyssä Lyonissa 24. heinäkuuta 1894 italialainen anarkisti [[Sante Geronimo Caserio]] puukotti ylättäen häntä. Hän kuoli vammoihinsa seuraavana yönä. Hänetja hänet haudattiin [[Pariisi]]n [[Panthéon]]iin.<ref name="brit" /><ref name="struct" /> Caserio tuomittiin myöhemmin kuolemaan ja teloitettiin.
 
==Lähteet==