Ero sivun ”Hanna Taini” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 9:
===Näyttelijän ura===
 
Hanna Taini tunsi omien sanojensa mukaan kutsumusta elokuvaan jo hyvin nuorena, mutta vanhemmat sisarukset eivät halunneet päästää häntä alalle liian varhaisessa iässä. Tainin elokuvaura alkoi 18-vuotiaana vuonna [[1929]] Valentin Vaalan mykkäfilmissä ''[[Mustalaishurmaaja]]''. Elokuvan toinen kuvaaja, insinööri [[Heikki Aho]] oli huomioinut Tainin lahjakkuuden jo pari vuotta aiemmin [[Ruotsalainen teatteri|Ruotsalaisen Teatterin]] oppilaskoulun näytännössä, jossa tämä oli esittänyt vaikuttavan tanssikohtauksen. Alunperin Taini oli herättänyt Ahon näkemäkiinnostuksen jo 14-vuotiaana kauniilta ja kypsältä vaikuttavavaikuttavana koulutyttökoulutyttönä [[Fazer]]in kahvilassa.<ref>[http://muistot.hs.fi/muistokirjoitus/105/hanna-taini-lefko Hanna Tainin muistokirjoitus Helsingin Sanomissa]</ref> ''Mustalaishurmaajassa'' Taini näytteli Akrisia ja lumosi kriitikot. Keväällä [[1931]] Taini sai hyvät arvostelut sivuosastaan elokuvassa ''[[Laveata tietä]]''. Samana vuonna hän tulkitsi Sabinan osan äänielokuvassa ''[[Jääkärin morsian]]''. Kriitikot kehuivat hänen näyttelijänkykyjään ja ulkoisia avujaan.<ref>Ihanat naiset kankaalla, sivut 26–28</ref>
 
Hanna Tainin uran merkkipaalu oli marraskuussa [[1934]] ensi-iltansa saanut ''[[Siltalan pehtoori]]''. Taini näytteli elokuvan naispääosan, Siltalan valtiattaren Lilli Lindin roolin. Miesvastanäyttelijä, itse Siltalan pehtoori oli [[Jalmari Rinne]]. [[Risto Orko]]n ohjaama kartano[[komedia]] oli yleisömenestys: lähes miljoona katsojaa. Tainista tuli elokuvayleisön suosikki, vaikka hänen suorituksensa taiteellinen taso jäi vaatimattomaksi.<ref>Ihanat naiset kankaalla, sivut 29 ja 31</ref>
 
Hanna Tainista tuli yleisön ohella kansikuvien suosikki. 1930-luvun kuluessa hänet nähtiin muun muassa [[Suomen Kuvalehti|Suomen Kuvalehden]] kannessa ja kolmeen otteeseen [[Eeva (lehti)|Eeva-lehden]] kannessa. Elokuva-lehden Benyol luonnehti Tainia: "Jokainen, joka rakastuu Hanna Tainiin, unelmoi ensi kädessä mustalaisromantiikasta ja metsän reunaan pystytetyistä teltoista, joiden äärellä nuotiot palavat ja silmät iskevät tulta [[tamburiini]]en tahdissa. Ja ainakin jo joka toinen on ehtinyt häneen rakastua ja joka kolmas on rakastumaisillaan." Tainista kehittyikin 1930-luvun suomalaisten elokuvien tumma ja eksoottinen kaunotar, josta jopa [[Greta Garbo]]n löytänyt ohjaaja [[Mauritz Stiller]] kiinnostui. Stillerin aikomuksena oli tehdä Tainista kansainvälinen tähti, mutta ohjaaja ehti kuolla sitä ennen.<ref>[http://muistot.hs.fi/muistokirjoitus/105/hanna-taini-lefko Hanna Tainin muistokirjoitus Helsingin Sanomissa]</ref>
 
Hanna Taini jatkoi opiskeluaan Ruotsalaisen Teatterin oppilaskoulussa ja sai vähitellen yhä merkittävämpiä näyttämörooleja. Hänen mainekkaimpia töitään Ruotsalaisessa Teatterissa olivat muun muassa ''Vanhan Heidelbergin'' Käthie ja ''Casanovan'' keisarinna Maria Theresia.
Rivi 23:
[[Talvisota|Talvisodan]] aikana Taini siirtyi tyttärensä kanssa Helsingistä [[Kokkola]]an. Lisäksi hän vieraili [[Tukholma]]ssa ''Vihreän kullan'' [[Ruotsi]]n ensi-illassa. Samassa yhteydessä hän antoi runonlausuntaesityksiä.<ref>Ihanat naiset kankaalla, sivut 37 ja 38</ref>
 
Elokuvassa ''[[Morsian yllättää]]'' vuonna [[1941]] Taini teki onnistuneen sivuosan vamppina. Rooli oli hänelle mieluinen, sillä se ei toistanut aiempien elokuvatehtävien hienostorouva-asetelmia.<ref>Ihanat naiset kankaalla, sivut 38 ja 39</ref> Taini päätti valkokangasuransa kolmikymppisenä, hänen viimeinen roolinsa oli sivuosa [[Toivo Särkkä|Toivo Särkän]] elokuvassa ''[[Onni pyörii]]'' (1942). Vuonna [[1943]] Taini oli mukana elokuvassa ''[[Ballaadi]]'', jossa hänellä oli sivuosa Aurora Karamzinina. Elokuvaa lyhennettiin leikkausvaiheessa melkoisesti, ja myös Tainin osuus leikattiin pois. Samoihin aikoihin Taini päätti lopettaa elokuvatyöt ja poistua julkisuudesta.

Taini esiintyi filmiuransa aikana kaikkiaan 10 elokuvassa. Tulevina vuosikymmeninä hänen julkiset esiintymisensä rajoittuivat esiintymisiin hyväntekeväisyysgaaloissa ja [[novelli]]en lukemiseen radiossa. Lehtihaastatteluja hän antoi silloin tällöin.<ref>Ihanat naiset kankaalla, sivut 40 ja 41</ref>
 
Taiteilijan uransa päätyttyä Hanna Taini työskenteli parikymmentä vuotta eräässä hattuliikkeessä Helsingin [[Aleksanterinkatu (Helsinki)|Aleksanterinkadulla]]. Seniorivuosinaan hän opetti puhetekniikkaa ja järjesti [[Ruotsin kieli|ruotsinkielen]] keskustelutunteja. Hän pyrki opettamaan tyylipuhdasta ruotsia ja piti riikinruotsia osin jopa rappeutuneena.<ref>Ihanat naiset kankaalla, sivu 43</ref>