Ero sivun ”Dionysos” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
synti-artikkelista materiaalia tänne, mihin se sopii paremmin |
|||
Rivi 16:
[[Taide|Taiteessa]] Dionysos kuvataan usein pitkähiuksiseksi nuorukaiseksi tai pieneksi sylilapseksi. Toisinaan Dionysos kuvataan naismaiseksi, pulleaksi nuorukaiseksi, jonka yllä on pantterin talja.
== Dionysos ja traaginen erehdys ==
Kreikkalaisella tragedialla oli tärkeä uskonnollinen rooli. Tragedia sai alkunsa [[Dionysos|Dionysoksen]] palvontaan liittyvistä tanssi- ja lauluesityksistä. Tragedia kuvaa ihmisiä, jotka kohtaavat jonkin murheellisen tapahtuman. [[Aristoteles|Aristoteleen]] ''[[Runousoppi]]'' on länsimaisen kirjallisuuden tärkein kreikkalaista tragediaa käsittelevä teos. Kreikan kielen sana ''[[hamartia]]'', joka Uudessa ja Vanhassa testamentissa on käännetty sanalla "synti", tarkoittaa kreikkalaisen tragediakirjallisuuden yhteydessä "traagista erehdysta". Aristoteleen Runousopin suomennos noudattaa tätä käännöstraditiota.
Aristoteleen mukaan traaginen erehdys on teko, jonka seurauksena tragediasankari ajautuu kertomuksessa surulliseen kohtaloon. Kyseessä teko, jonka sankari suorittaa täysin vapaaehtoisesti. Teko on traaginen sen vuoksi, että vapaaehtoisuudesta huolimatta sankari on olosuhteiden tai oman tietämättömyytensä armoilla. Aristoteleen mukaan traaginen erehdys on teko, joka toisinaan ansaitsee muilta ihmisiltä moittimista ja toisinaan ei ansaitse. Traaginen erehdys ei johdu pelkästään sankarin luonteen huonoudesta vaan myös olosuhteiden pakosta.
Dionysoksen palvonta liittyi kiinteästi Ateenan kaupungissa suoritettuun Farmakos-riittiin, joka oli yksi muinaisista puhdistautumiskäytännöistä. Mikäli kaupunkia kohtasi jokin onnettomuus, kaupunkilaiset veivät joukostaan yhden miehen uhrattavaksi. Uhratun oli määrä kantaa syntipukin tavoin kaupunkilaisten jumalia kohtaan suorittamat rikokset ja puhdistaa kaupunki. Syntipukkiriitti ja tragedia ovat kiinteästi sidoksissa toisiinsa. Sanalla tragedia tarkoitettiin alun perin "pukkilaulua".
Aristoteleen mukaan tragedian päämäärä on [[katharsis]], emotionaalinen puhdistuminen. Tragedian kautta katsojat saattoivat puhdistua kielteisistä tunteista. Seuratessaan tragedian hahmoja ihmiset pystyivät samaistumaan heihin. Nähdessään näytelmän henkilöiden kärsivän ihmiset käsittelivät omaa suruaan ja kokivat tunteensa jalostuneemmalla tavalla. [[Uusi testamentti]] käyttää samaa puhdistautumista tarkoittavaa sanaa kuin Aristoteles viitatessaan "synneistä puhdistautumiseen".
[[Friedrich Nietzsche]] on painottanut filosofiassaan tragedian merkitystä. Nietzschen mukaan ihmiselämään liittyy perustavalla tavalla traagisuus. Myös psykologi [[Sigmund Freud]] tutki ihmisen psyykeä lähtökohtanaan kreikkalainen tragediakirjallisuus.
== Lähteet ==
| |||