Ero sivun ”Itävallan vapauspuolue” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
kh, tarkemmin lähteen mukaan
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 4:
Itävallan vapauspuolueen puheenjohtajana toimii vuodesta 2005 [[Heinz-Christian Strache]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.parlament.gv.at/WWER/PAD_35518/ | Nimeke = Heinz-Christian Strache | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Österreich Parlament | Viitattu = 14.3.2013 | Kieli = {{de}} }}</ref>
 
Puolueen kansallismielinen linja teki siitä epätyypillisen liberaalipuolueen. Se nousi näyttävään asemaan Itävallan politiikassa sen jälkeen, kun kansallismielisen siiven edustaja [[Jörg Haider]] kaappasi vallan puolueessa 1986. Samalla puolue kääntyi selvästi oikeistolaisemmaksi, ja Haider esitti kärkeviä lausuntoja ulkomaalaisia vastaan.<ref name="VVN">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.virtualvienna.net/main/modules.php?name=News&file=print&sid=48 | Nimeke = The Freedom Party of Austria (FPÖ) | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Virtual Vienna Net| Viitattu = 14.3.2013 | Kieli = }}</ref>
 
== Itävallan vapauspuolue ==
Rivi 33:
Vapauspuolue esiintyi 1950-luvulta 1970-luvulla perinteisten puolueiden vastustajana ja kansan tukijana<ref>http://www.valt.helsinki.fi/staff/aunesluo/htyoesim3.htm</ref>. Jörg Haiderista tuli puolueen nuoriso-osaston johtaja vuonna 1970. 1970-luvun lopulla puoluetta johti Alexander Götz. Kun puolueen liberaaleihin kuuluva [[Norbert Steger]] nousi puolueen johtaja, puolue pääsi hallitukseen sosialistisen SPÖ:n kanssa<ref>http://www.valt.helsinki.fi/staff/aunesluo/htyoesim3.htm</ref>. Puolueessa esiintyi hänen aikanaan linjaerimielisyyksiä ja puolue menetti kannattajiaan. Vuonna 1986 puolueen johoon siirtyi [[Jörg Haider]], joka syrjäytti puolueen aikaisemman linjan pangermanistien, konservatiivien ja muiden puolueen linjaa vastustavian ryhmien kanssa. Haiderin linja onkin nostanut puolueen kannatusta. Puolue on puhunut vaalikampanjoissaan muun muassa verorahojen tuhlauksesta, työttömyydestä, korruptiosta, skandaaleista ja yhteiskunnan harjoittamasta holhouksesta. Puolue näyttää haluavan yrittäjille toimintavapautta, verojen alentamista ja lisää yksilönvapautta<ref>http://www.valt.helsinki.fi/staff/aunesluo/htyoesim3.htm</ref>. Haiderin aikana puolue on entistä ankarammin vastustanut ulkomaalaisten tuloa Itävaltaan. Haiderista tuli vuonna 1989 [[Kärnten]]in kuvernööri. Vuonna 1992 puolue julisti ”Itävalta ensin” -ohjelmaa, johon olis liittynyt ulkomaalaisten tulon rajoittaminen ja rikoksia tehneiden ulkomaalaisten ajaminen maasta pois. Ohjelma ajoi puoluejohdon riitoihin, jonka takia puolueen liberaalit erosivat ja perustivat oman puolueen<ref>http://www.valt.helsinki.fi/staff/aunesluo/htyoesim3.htm</ref>. silti Vapauspuolue säilytti monia kannattajiaan. Puolueen menestys 1990-luvulla perustui osaksi Jörg Haiderin karismaattiseen ja taitavaan esiintymiseen. Haider puhui korruptiota ja tehottomuutta vastaan, esiintyi shokeeraavasti, mutta toisaalta kannatti turvallisuutta ja yhteisön perusarvoja<ref>http://www.valt.helsinki.fi/staff/aunesluo/htyoesim3.htm</ref>.
 
Vuonna 1983 vapauspuolue muodosti hallituskoalition Sosiaalidemokraattien kanssa.<ref name="BBCTL"/>
Puolue menestyi hyvin Itävallan parlamenttivaaleissa 1999 saaden 26.9&nbsp;% äänistä, ja pääsi hallitukseen toiseksi puolueeksi Wolfgang Schûsselin Kansanpuolueen ÖVP:n kanssa. Tällöin neljätoista Euroopan maata julisti itävallan boikottiin EU:n perusarvojen rikkomisen takia. Syynä oli Itävallan vapauspuolueen edustajien antamat avoimet natseja myötäilevät ja ulkomaalaisvastaiset lausunnot. Haiderin ministerikausi loppui jo helmikuussa 2000. Vuoden 2000 huippukokouksessa Ranskan silloinen presidenttio Jacques Chirac kieltäytyi seisomasta Itävallan ei-FPÖ:läisen liittokansleri Wolfgang Schüsselin vieressä. Boikotti Itävaltaa vastaan kesti seitsemän kuukautta. Se häiritsi EU:n toimintaa. EU asetti tapausta tutkimaan komitean, johon kuului muun muassa Martti Ahtisaari. Komitea kehui Schlusselin hallituksen toimia rasismia vastaan, vaika arvosteli eräitä FPÖ:n jäseniä. Sen sosituksesta boikotti purettiin.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://yle.fi/uutiset/vapauspuolueen_hallitusvastuu_pani_itavallan_eu-boikottiin/6114596 | Nimeke = Vapauspuolueen hallitusvastuu pani Itävallan EU-boikottiin | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = 2008 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = YLE | Viitattu = 14.3.2013 | Kieli = }}</ref>
 
[[Jörg Haider]] kaappasi vallan puolueessa 1986. Puolueen kannatus ja näkyvyys kasvoivat. Se nousi Kärntenin aluevaaleissa toiseksi suurimmaksi puolueeksi, ja Haiderista tuli kuvernööri. Samalla puolue kääntyi selvästi oikeistolaisemmaksi, ja Haider esitti kärkeviä lausuntoja ulkomaalaisia vastaan.<ref name="VVN"/>
Vuoden 2002 vaaleissa FPÖ sai vain 10&nbsp;% äänistä, mutta hallituskoalitio Kansanpuolueen kanssa säilyi. 2000-luvulla puolueen johtaja vaihtui tiheään. Vuonna 2005 populistien ja nationalistisen ryhmittymän kiistat hajoittivat puolueen. Niinpä puolueen pitkäaikainen johtaja erosi monien muiden merkittävien johtohahmojen kanssa ja perusti [[BZÖ|BZÖ:n]] eli [[Itävallan tulevaisuuden liitto|Itävallan tulevaisuuden liiton]], josta tuli FPÖ:n sijasta Kansanpuolueen hallituskumppani. BZÖ oli ulkomaalaisvastaisempi. [[Itävallan parlamenttivaalit 2008|Vuoden 2008 parlamenttivaaleissa]] vapauspuolue sai 18&nbsp;% ja 34 paikkaa. Puolue nousi kolmanneksi suurimmaksi Itävallan parlamentissa.
 
Puolue menestyi hyvin Itävallan vapauspuolueparlamenttivaaleissa 1999 saaden 26.9&nbsp;% äänistä, ja Itävallanpääsi tuleveisuudenhallitukseen liittotoiseksi menestyivätpuolueeksi näissäWolfgang vaaleissaSchûsselin hyvin,Kansanpuolueen ÖVP:n kanssa. Tällöin neljätoista Euroopan maata julisti itävallan boikottiin EU:n perusarvojen rikkomisen takia. Syynä oli Itävallan vapauspuolueen koskaedustajien Itävallassaantamat onavoimet inflaationatseja kasvanutmyötäilevät ja talouskasvuulkomaalaisvastaiset heikentuynytlausunnot. UlkomaalaisiinHaiderin suhtaudutaanministerikausi vainloppui Isossajo helmikuussa 2000. Vuoden 2000 huippukokouksessa Ranskan silloinen presidenttio Jacques Chirac kieltäytyi seisomasta Itävallan ei-BritanniassaFPÖ:läisen liittokansleri epäluuloisemminWolfgang kuinSchüsselin Itävallassavieressä. PääpuolueitaBoikotti epäilläänItävaltaa syyttävastaan jakesti seitsemän kuukautta. Se häiritsi EU:n toimintaa. EU asetti joskustapausta syystäkintutkimaan korruptiostakomitean, vaikkajohon Itävaltakuului on maailmanmuun vähitenmuassa korruptoituneitaMartti maitaAhtisaari. Komitea kehui Schlusselin hallituksen toimia rasismia vastaan, vaika arvosteli eräitä FPÖ:n jäseniä. Sen suosituksesta boikotti purettiin.<ref name="YLE2">{{Verkkoviite | Osoite = http://yle.fi/uutiset/itavallan_aarioikeisto_sai_ison_siivun_valtaavapauspuolueen_hallitusvastuu_pani_itavallan_eu-boikottiin/61141276114596 | Nimeke = ItävallanVapauspuolueen äärioikeistohallitusvastuu saipani isonItävallan siivun valtaaEU-boikottiin | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = 2008 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = YLE | Viitattu = 14.3.2013 | Kieli = }}</ref>
 
Vuoden 2002 vaaleissa FPÖ sai vain 10&nbsp;% äänistä, mutta hallituskoalitio Kansanpuolueen kanssa säilyi. 2000-luvulla puolueen johtaja vaihtui tiheään. Vuonna 2005 populistien ja nationalistisen ryhmittymän kiistat hajoittivat puolueen. Niinpä puolueen pitkäaikainen johtaja erosi monien muiden merkittävien johtohahmojen kanssa ja perusti [[BZÖ|BZÖ:n]] eli [[Itävallan tulevaisuuden liitto|Itävallan tulevaisuuden liiton]], josta tuli FPÖ:n sijasta Kansanpuolueen hallituskumppani.<ref BZÖ oli ulkomaalaisvastaisempi. [[Itävallan parlamenttivaalit 2008|Vuoden 2008 parlamenttivaaleissa]] vapauspuolue sai 18&nbsp;% ja 34 paikkaa. Puolue nousi kolmanneksi suurimmaksi Itävallan parlamentissa.name="BBCTL"/>
 
[[Itävallan parlamenttivaalit 2008|Vuoden 2008 parlamenttivaaleissa]] vapauspuolue sai 18&nbsp;% ja 34 paikkaa. Puolue nousi kolmanneksi suurimmaksi Itävallan parlamentissa. Itävallan vapauspuolue ja Itävallan tuleveisuuden liitto menestyivät näissä vaaleissa hyvin, koska Itävallassa on inflaatio kasvanut ja talouskasvu heikentuynyt. Ulkomaalaisiin suhtaudutaan vain Isossa-Britanniassa epäluuloisemmin kuin Itävallassa. Pääpuolueita epäillään syyttä ja joskus syystäkin korruptiosta, vaikka Itävalta on maailman vähiten korruptoituneita maita.<ref name="YLE2">{{Verkkoviite | Osoite = http://yle.fi/uutiset/itavallan_aarioikeisto_sai_ison_siivun_valtaa/6114127 | Nimeke = Itävallan äärioikeisto sai ison siivun valtaa | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = 2008 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = YLE | Viitattu = 14.3.2013 | Kieli = }}</ref>
 
Itävallan vapauspuolueen puheenjohtaja vuodesta 2005 on [[Heinz-Christian Strache]], joka ei pehmentänyt puheitaan tosin kuin edeltäjänsä Haider.<ref name="YLE2"/>