Ero sivun ”Rafael Erich” versioiden välillä

301 merkkiä poistettu ,  8 vuotta sitten
ei muokkausyhteenvetoa
p (Botti poisti 9 Wikidatan sivulle d:q959002 siirrettyä kielilinkkiä)
{{Valtionjohto
| nimi = Rafael Erich
| kuva = [[FileTiedosto:Rafael Erich.jpg|115px]]
| arvo = [[Suomen pääministeri]]
| virassa = [[Erichin hallitus]]<br>15.3.1920–9.4.1921
| virassa=[[Erichin hallitus]]<ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://www.valtioneuvosto.fi/tietoa-valtioneuvostosta/hallitukset/vuodesta-1917/tulokset/fi.jsp?report_id=M1&selectedCriterion.hallitus_id=6| Nimeke =Erichin hallitus|Julkaisija= www.valtioneuvosto.fi| Viitattu = 27.5.2010}}</ref><br>[[15. maaliskuuta|15.3.]][[1920]] – [[9. huhtikuuta|9.4.]][[1921]]
| edeltäjä = [[J. H. Vennola|Juho Vennola]] (I)
| edeltäjä=[[J. H. Vennola|Juho Vennola]] (I)<br><ref name="Hallitukset">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.valtioneuvosto.fi/tietoa-valtioneuvostosta/hallitukset/vuodesta-1917/tulokset/fi.jsp?report_id=M1&multivalue.selectedCriterion.hallitus_id=6| Nimeke =Suomen hallitukset|Julkaisija= www.valtioneuvosto.fi| Viitattu = 28.5.2010}}</ref>
| seuraaja = [[J. H. Vennola|Juho Vennola]] (II)<br><ref name="Hallitukset"/>
| kansanedustajana = 1.4.1919–30.4.1924
| arvo2=[[Kansanedustaja]]<ref name="Edustajamatrikkeli">{{Edustajamatrikkeli|nro=910342}}</ref>
| eduskuntaryhmä = [[Kansallisen kokoomuksen eduskuntaryhmä]]
| virassa2=[[1. huhtikuuta|1.4.]][[1919]] – [[30. huhtikuuta|30.4.]][[1924]]
| vaalipiiri = [[Mikkelin läänin vaalipiiri]]
| syntymäaika = [[10. kesäkuuta]] [[1879]]<ref name="Edustajamatrikkeli"/>
| syntymäpaikka = [[Turku]]<ref name="Edustajamatrikkeli"/>
| kuolinaika = {{Kuolinaika ja ikä|10|6|1879|19|2|1946}}<ref name="Edustajamatrikkeli"/>
| kuolinpaikka = [[Helsinki]]<ref name="Edustajamatrikkeli"/>
| puolue = [[Kansallinen Kokoomus|Kokoomus]]<ref name="Edustajamatrikkeli"/>
| ammatti = [[professori]]<br>[[diplomaatti]]
| koulutus = molempain oikeuksien tohtori (1907)
| arvonimet = [[kunniatohtori]] (1932)
}}
 
'''Rafael Waldemar Erich''' ([[10. kesäkuuta]] [[1879]] [[Turku]] &ndash; [[19. helmikuuta]] [[1946]] [[Helsinki]]) oli [[Kansallinen Kokoomus|kokoomuslainen]] [[poliitikko]], [[professori]], [[diplomaatti]] ja [[Suomen pääministeri]].
 
== Tausta ==
Rafael Erich oli rehtorin poika. Hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1898 ja eteni lakitieteen opinnoissaan nopeasti. Hän toimi [[Helsingin yliopisto]]n valtio-oikeuden ja kansainvälisen oikeuden professorina vuosina [[1910]]–[[1928]]. Jo nuorena hänestä muodostui yksi Suomen keskeisistä valtiosääntöopin auktoriteeteista ikäpolvea vanhemman [[Robert Hermanson]]in rinnalla. [[Sortovuodet|Sortokausien]] aikana nimenomaan valtiosääntöksysymyksiin liittyvä laintulkinta oli hyvin politisoitunutta. Hermanson ja muut vanhemman polven perustuslailliset kannattivat tiukkaa muotolegalismia, jossa pyhä laki oli todellisuuden yläpuolella; Erich suosi käytännöllisempää lähestymistapaa, jossa empiria saneli lain tulkinnan. Siksi hän ei tyytynytkään silkkaan passiiviseen vastarintaan, vaan ryhtyi [[Jääkäriliike|jääkäriliikkeen]] kannattajaksi, jota auttoi [[Ruotsi]]ssa ja [[Saksa]]ssa vuosina [[1915]]–[[1918]]. Pragmaattinen laintulkinta ilmeni siten, että kesällä 1917 hän antoi juridiset argumentit itsenäisyysliikkeen tukemalle [[Valtalaki|valtalaille]] julistaessaan, että [[Helmikuun vallankumous|helmikuun vallankumouksen]] jälkeen Venäjän keisarin valta Suomessa ei ollut siirtynyt [[Venäjän väliaikainen hallitus|väliaikaiselle hallitukselle]] vaan Suomen kansalle; kesällä 1918 hän taas todisteli ruotsinvallan aikaisen hallitusmuodon kuninkaanvaalipykälän olevan yhä voimassa, mikä sopi monarkistien sen hetkisiin tavoitteisiin (ks. [[Suomen kuningaskuntahanke]]) – ja myöhemmin, tasavallan voitettua, ilmoitti kuninkaanvaalin sittenkin olleen "lainsäädännön väärinkäyttöä".
Rafael Erichin vanhemmat olivat [[rehtori]] Teodor Valdemar Erich ja Berta Fredrika Mannelin.<ref name="ED">{{Edustajamatrikkeli|nro=910342|Viitattu=14.3.2013}}</ref> Hän kirjoitti [[Ylioppilastutkinto|ylioppilaaksi]] vuonna [[1898]] ja eteni lakitieteen opinnoissaan nopeasti.
 
Erich nimitettiin [[Uppsala]]n yliopiston kunniatohtoriksi vuonna [[1932]]. Vuonna [[1905]] hänErich avioitui Hellin Onerva Hedbergin ([[1880]]–[[1960]]) kanssa. Rafael Erichin veli oli lakimies ja poliitikko [[Mikko Erich]], jonka näyttävä loikkaaminen kokoomuksesta sosiaalidemokraatteihin 1920-luvulla muodostui hänelle [so. Rafaelille] poliittiseksi rasitteeksi. Suvussa oli lisäksi ollut juutalainen esi-isä, minkä vuoksi äärioikeisto 1930-luvulla pilkkasi toisinaan molempia veljeksiä "juutalaisiksi".
Vuoden 1918 alussa Erich oli Suomen viralliseksi Berliinin edustajaksi nimetyn [[Edvard Hjelt]]in apulaisena. [[Suomen sisällissota|Sisällissodan]] alettua he allekirjoittivat omavaltaisesti Suomen nimissä Saksan kanssa yhteistyösopimuksen, joka oikeutti saksalaisten maahantunkeutumisen ja sitoi Suomen talouden epäedullisella tavalla Saksan tarvikkeidentoimittajaksi. [[Nuorsuomalainen puolue|Nuorsuomalaisten]] oikeistoon lukeutunut Erich tuki vahvasti monarkiasuuntausta ja puolusteli eduskunnan vallan kaventamista kuninkaan hyväksi, mutta vältti pahimman kompromettoitumisen ollessaan kuitenkin sivussa Suomen tapahtumista. Vuonna 1919 hänet valittiin kokoomuksen kansanedustajaksi, jona hän toimi kaksi kautta, vuoteen 1924. Keväällä 1920 hänestä tuli Suomen pääministeri porvarilliseen kokoomushallitukseen. Keskustapolitiikan hallitsemalla vaalikaudella [[Erichin hallitus]] muodosti poikkeuksen, sillä oikeisto haluttiin sitoa [[Tarton rauha]]nneuvotteluihin. Erichiä poliittisesti lähimpänä olevien ryhmien avoin tyytymättömyys "häpeärauhaan" teki hänen asemansa hankalaksi, joten hänen hallituksensa tärkein saavutus saattoi pikemminkin olla pahin isku hänen poliittiselle uralleen. Hallitus löysi ratkaisun myös [[Ahvenanmaa]]n kysymykseen. Hallitus kaatui virkamiesten palkkakysymykseen istuttuaan runsaan vuoden, eikä Erich palannut enää ministeriksi vaan siirtyi diplomaattiuralle.
 
== Suomen itsenäistyminen ==
Rafael Erich oli rehtorin poika. Hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1898 ja eteni lakitieteen opinnoissaan nopeasti. Hän toimi [[Helsingin yliopisto]]n valtio-oikeuden ja kansainvälisen oikeuden professorina vuosina [[1910]]–[[1928]]. Jo nuorena hänestä muodostui yksi Suomen keskeisistä valtiosääntöopin auktoriteeteista ikäpolvea vanhemman [[Robert Hermanson]]in rinnalla. [[Sortovuodet|Sortokausien]] aikana nimenomaan valtiosääntöksysymyksiin liittyvä laintulkinta oli hyvin politisoitunutta. Hermanson ja muut vanhemman polven perustuslailliset kannattivat tiukkaa muotolegalismia, jossa pyhä laki oli todellisuuden yläpuolella; Erich suosi käytännöllisempää lähestymistapaa, jossa empiria saneli lain tulkinnan. Siksi hän ei tyytynytkään silkkaan passiiviseen vastarintaan, vaan ryhtyi [[Jääkäriliike|jääkäriliikkeen]] kannattajaksi, jota auttoi [[Ruotsi]]ssa ja [[Saksa]]ssa vuosina [[1915]]–[[1918]]. Pragmaattinen laintulkinta ilmeni siten, että kesällä 1917 hän antoi juridiset argumentit itsenäisyysliikkeen tukemalle [[Valtalaki|valtalaille]] julistaessaan, että [[Helmikuun vallankumous|helmikuun vallankumouksen]] jälkeen [[Venäjän keisarinkeisari]]n valta Suomessa ei ollut siirtynyt [[Venäjän väliaikainen hallitus|väliaikaiselle hallitukselle]] vaan Suomen kansalle; kesällä 1918 hän taas todisteli ruotsinvallan aikaisen hallitusmuodon kuninkaanvaalipykälän olevan yhä voimassa, mikä sopi monarkistien sen hetkisiin tavoitteisiin (ks. [[Suomen kuningaskuntahanke]]) – ja myöhemmin, tasavallan voitettua, ilmoitti kuninkaanvaalin sittenkin olleen "lainsäädännön väärinkäyttöä".
 
Vuoden 1918 alussa Erich oli Suomen viralliseksi Berliinin edustajaksi nimetyn [[Edvard Hjelt]]in apulaisena. [[Suomen sisällissota|Sisällissodan]] alettua he allekirjoittivat omavaltaisesti Suomen nimissä Saksan kanssa yhteistyösopimuksen, joka oikeutti saksalaisten maahantunkeutumisen ja sitoi Suomen talouden epäedullisella tavalla Saksan tarvikkeidentoimittajaksi. [[Nuorsuomalainen puolue|Nuorsuomalaisten]] oikeistoon lukeutunut Erich tuki vahvasti monarkiasuuntausta ja puolusteli eduskunnan vallan kaventamista kuninkaan hyväksi, mutta vältti pahimman kompromettoitumisen ollessaan kuitenkin sivussa Suomen tapahtumista.
 
== Pääministerinä ==
Vuoden 1918 alussa Erich oli Suomen viralliseksi Berliinin edustajaksi nimetyn [[Edvard Hjelt]]in apulaisena. [[Suomen sisällissota|Sisällissodan]] alettua he allekirjoittivat omavaltaisesti Suomen nimissä Saksan kanssa yhteistyösopimuksen, joka oikeutti saksalaisten maahantunkeutumisen ja sitoi Suomen talouden epäedullisella tavalla Saksan tarvikkeidentoimittajaksi. [[Nuorsuomalainen puolue|Nuorsuomalaisten]] oikeistoon lukeutunut Erich tuki vahvasti monarkiasuuntausta ja puolusteli eduskunnan vallan kaventamista kuninkaan hyväksi, mutta vältti pahimman kompromettoitumisen ollessaan kuitenkin sivussa Suomen tapahtumista. Vuonna 1919 hänetErich valittiin kokoomuksen kansanedustajaksi, jona hän toimi kaksi kautta, vuoteen 1924. Keväällä 1920 hänestä tuli Suomen pääministeri porvarilliseen kokoomushallitukseen. Keskustapolitiikan hallitsemalla vaalikaudella [[Erichin hallitus]] muodosti poikkeuksen, sillä oikeisto haluttiin sitoa [[Tarton rauha]]nneuvotteluihin. Erichiä poliittisesti lähimpänä olevien ryhmien avoin tyytymättömyys "häpeärauhaan" teki hänen asemansa hankalaksi, joten hänen hallituksensa tärkein saavutus saattoi pikemminkin olla pahin isku hänen poliittiselle uralleen. Hallitus löysi ratkaisun myös [[Ahvenanmaa]]n kysymykseen. Hallitus kaatui virkamiesten palkkakysymykseen istuttuaan runsaan vuoden, eikä Erich palannut enää ministeriksi vaan siirtyi diplomaattiuralle.
 
== Diplomaattina ==
Oltuaan jo useamman vuoden ulkoministeriön palkkalistoilla Erich nimitettiin 1926 Suomen lähettilääksi [[Bern]]iin ja pysyväksi edustajaksi [[Kansainliitto]]on. Hän uskoi tuolloin Kansainliittoon ja [[Locarnon sopimukset|Locarnon sopimuksiin]] rauhan takaajana ja kannatti Suomen turvaamiseksi "Pohjoisen Locarnon" (Pohjois- ja Itämerenmaiden rauhansopimus- ja välitystuomioistuinjärjestelmän) luomista, mikä ei kuitenkaan toteutunut. Erich siirtyi 1928 lähettilääksi [[Tukholma]]an ja 1936 [[Rooma]]an. Hän menetti 1930-luvulla uskonsa Kansainliittoon ja siirtyi kannattamaan ensin puolustusliittoa Ruotsin kanssa ja sitten vähä vähältä Saksaan nojaavaa ulkopolitiikkaa. Vuosina 1938–1939 hän oli [[Haag]]in pysyvän kansainvälisen tuomioistuimen vakinainen tuomari.
 
Erich nimitettiin [[Uppsalan yliopisto]]n kunniatohtoriksi vuonna [[1932]].<ref name="ED"/>
Erich nimitettiin [[Uppsala]]n yliopiston kunniatohtoriksi vuonna [[1932]]. Vuonna [[1905]] hän avioitui Hellin Onerva Hedbergin ([[1880]]–[[1960]]) kanssa. Rafael Erichin veli oli lakimies ja poliitikko [[Mikko Erich]], jonka näyttävä loikkaaminen kokoomuksesta sosiaalidemokraatteihin 1920-luvulla muodostui hänelle [so. Rafaelille] poliittiseksi rasitteeksi. Suvussa oli lisäksi ollut juutalainen esi-isä, minkä vuoksi äärioikeisto 1930-luvulla pilkkasi toisinaan molempia veljeksiä "juutalaisiksi".
 
== Lähteet ==
 
* {{Kansallisbiografia|nimi=Erich, Rafael|tekijä=Vesa Vares|id=238|ajankohta=7.3.1998|osa=2|sivu=617–619}}
 
{{viitteet}}
 
== Aiheesta muualla ==
* {{Edustajamatrikkeli|nro=910342}}
* {{Ministerikortisto|nro=191}}
 
{{Edeltäjä-seuraaja|Logo=
10 292

muokkausta