Ero sivun ”Edwin Linkomies” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
siistitty |
|||
Rivi 1:
{{Valtionjohto
| nimi= Edwin Linkomies
| kuva= [[Tiedosto:Edwin Linkomies.jpg|220px]]
| kuvateksti= Edwin Linkomies | arvo= [[Suomen pääministeri]]
| virassa= [[Linkomiehen hallitus]]
| edeltäjä= [[Johan Wilhelm Rangell]]
| seuraaja= [[Antti Hackzell]]
| kansanedustajana= 1.9.1933–5.4.1945
| eduskuntaryhmä= [[Kansallisen kokoomuksen eduskuntaryhmä]]
| vaalipiiri= [[Uudenmaan läänin vaalipiiri]]
| syntymäaika= [[22. joulukuuta]] [[1894]]
| syntymäpaikka= [[Viipuri]]
| kuolinaika= {{Kuolinaika ja ikä|22|12|1894|8|9|1963}}
| kuolinpaikka= [[Helsinki]]
| puolue= [[Kansallinen Kokoomus]]
| koulutus= filosofian tohtori (1923)
| arvonimet= [[kunniatohtori]] (1963)
}}
Rivi 19 ⟶ 23:
== Varhempi akateeminen ura ==
Akateemisella urallaan Linkomies oli monessa suhteessa ennätyksellinen. Hän kirjoitti [[Ylioppilastutkinto|ylioppilaaksi]] [[Rauman
Linkomies toimi historiallis-kielitieteellisen osaston (nykyinen humanistinen tiedekunta) [[dekaani]]na 1931–1932 ja yliopiston vararehtorina 1932–1943. [[Satakuntalainen
== Poliittinen ura ==
Edwin Linkomies oli kannattanut koulupoikana [[Risto Ryti]]n nuorsuomalaisia, mutta hallitusmuototaistelun yhteydessä hän liittyi [[monarkismi]]a kannattaneeseen kokoomuspuolueeseen ja liukui sen [[oikeisto]]siipeen.
[[Jatkosota|Jatkosodan]] vuosina Edwin Linkomiehen ja presidentiksi nousseen Risto Rytin välit paranivat uudelleen. Keväällä 1943 Ryti nimitti Linkomiehen pääministeriksi kokoomushallitukseen. Hän toimi pääministerinä jatkosodan aikana [[5. maaliskuuta]] [[1943]] – [[8. elokuuta]] [[1944]].<ref name="v1"/> Linkomiehen muodostama hallitus Maalaisliiton [[Tyko Reinikka]]a lukuun ottamatta kannatti rauhanpolitiikkaa, ja hallitus tiedustelikin Neuvostoliiton ehtoja useaan otteeseen 1943–1944. Hallitus totesi kuitenkin Neuvostoliiton ehdot liian koviksi, jotta niihin silloisessa tilanteessa armeijan seisoessa lyömättömänä [[Syväri]]llä asti ja saksalaisten yhä piirittäessä
Neuvostoliiton aloitettua suurhyökkäyksen Linkomiehen hallitus suunnitteli Mannerheimin valintaa presidentiksi ja sen jälkeistä hallituksen vaihtoa, jotta rauhanneuvotteluihin päästäisiin uudestaan. Linkomies taivutteli presidentti Rytin väistymään 'terveydellisiin syihin' vedoten. Koska Rytin ero virastaan astui voimaan heti [[1. elokuuta]] [[1944]] ja eduskunta valitsi Mannerheimin hänen seuraajakseen vasta [[4. elokuuta]] toimi Linkomies pääministerin ominaisuudessa myös tasavallan presidenttinä kolmen päivän ajan.
Sodan jälkeen Linkomies joutui 1946 muun sodanaikaisen valtiojohdon kanssa [[sotasyyllisyysoikeudenkäynti]]in ja sai viiden ja puolen vuoden vankeusrangaistuksen. Hän vapautui [[ehdonalainen vapaus|ehdonalaiseen]] marraskuussa 1948 suoritettuaan tuomiosta puolet eli 2 v 9 kk.<ref name = KKO54 /> Lopullisesti presidentti Paasikivi armahti hänet ja neljä muuta jäljellä olevaa sotasyyllistä toukokuussa 1949. Vankilavuosinaan Linkomies kirjoitti muistelmateoksen ''Vaikea aika'', joka julkaistiin vasta hänen kuolemansa jälkeen. Linkomies ei enää palannut varsinaiseen päivänpolitiikkaan vaan keskittyi yliopistouraansa. Hänen suhteensa sotasyyllisyysoikeudenkäynnin aikaiseen oikeusministeri Urho Kekkoseen normalisoituivat tämän ensimmäisen presidenttikauden aikana, ja Linkomies tuki Kekkosta vuoden 1962 presidentinvaaleissa.▼
▲Sodan jälkeen Linkomies joutui [[1946]] muun sodanaikaisen valtiojohdon kanssa [[sotasyyllisyysoikeudenkäynti]]in ja sai viiden ja puolen vuoden vankeusrangaistuksen. Hän vapautui [[ehdonalainen vapaus|ehdonalaiseen]] marraskuussa [[1948]] suoritettuaan tuomiosta puolet eli 2 v 9 kk.<ref name = KKO54 /> Lopullisesti presidentti [[J. K. Paasikivi|Paasikivi]] armahti hänet ja neljä muuta jäljellä olevaa sotasyyllistä toukokuussa [[1949]]. Vankilavuosinaan Linkomies kirjoitti muistelmateoksen ''Vaikea aika'', joka julkaistiin vasta hänen kuolemansa jälkeen. Linkomies ei enää palannut varsinaiseen päivänpolitiikkaan vaan keskittyi yliopistouraansa. Hänen suhteensa sotasyyllisyysoikeudenkäynnin aikaiseen oikeusministeri Urho Kekkoseen normalisoituivat tämän ensimmäisen presidenttikauden aikana, ja Linkomies tuki Kekkosta [[Suomen presidentinvaali 1962|vuoden 1962 presidentinvaaleissa]].
== Myöhempi akateeminen ura ==
Vapauduttuaan sotasyyllisyysvankeudesta 1948 Edwin Linkomies jätti politiikan ja siirtyi pysyvästi tieteen pariin. Hän palasi paitsi Rooman kirjallisuuden professorin virkaansa myös moniin muihin sotaa edeltäneisiin tehtäviinsä. Satakuntalainen
Linkomies oli yksi 1950- ja 1960-lukujen merkittävimmistä tiedepoliittisista vaikuttajista ja toimi useiden yliopistolaitoksen toimintaa merkittävällä tavalla linjanneiden komiteoiden jäsenenä. Helsingin yliopisto promovoi Linkomiehen vuonna [[1963]] oikeustieteen kunniatohtoriksi.<ref name="v1"/>
== Teoksia ==
Rivi 54 ⟶ 62:
{{viitteet|viitteet=
*<ref name="v1">{{Edustajamatrikkeli|Nro=910983|Edustaja=Edwin Linkomies}}</ref>
}}
|