Ero sivun ”Eila Pennanen” versioiden välillä

Eila Pennasen vanhemmat olivat tehtaanisännöitsijä Hugo Henrik Pennanen ja Hilma Maria Pennanen (o.s. Enegrén). Pennanen pääsi [[ylioppilastutkinto|ylioppilaaksi]] [[1936]], valmistui [[filosofian kandidaatti|filosofian kandidaatiksi]] [[Helsingin yliopisto]]sta [[1940]] ja suoritti [[kirjasto]]tutkinnon [[1947]]. Pennanen oli naimisissa mainostoimittaja Alpo Vammelvuon kanssa [[1945]]–[[1953]]1945–1953. Avioliitosta syntyivät lapset Ale ([[1945]]) ja Hanno (1947). Vuonna 1961 Pennanen solmi [[1961]] [[avioliitto|avioliiton]] [[toimittaja]], suomentaja [[Juhani JaskarinJaskari]]n kanssa. Pennanen ja Jaskari suomensivat yhdessä useita teoksia.

Pennanen osallistui [[talvisota|talvi-]] ja [[jatkosota|jatkosodan]] aikana [[Karjala]]ssa työpalveluun. Sieltä palattuaan hän kirjoitti esikoisteoksensa, ylioppilasromaanin ''Ennen sotaa oli nuoruus''. Romanttiset [[1940-luku|1940-luvun]] kirjat saivat [[1950-luku|1950-luvulla]] jatkokseen historiallisen suurromaanin ''[[Pyhä Birgitta]]'', joka kertoo [[Ruotsi|ruotsalaisen]] [[1300-luku|1300-luvulla]] eläneen pyhimyksen ja näkyjennäkijän [[Birgitta (pyhimys)|pyhimyksenpyhän Birgittan]] ja näkyjennäkijän elämäntarinan. [[1960-luku|1960-luvulla]] Pennanen tutustui vasemmistolaisiin aatteisiin mm.muun muassa serkkunsa, kirjailija [[Jarno Pennanen|Jarno Pennasen]] kautta. Kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin alkoi heijastua keskiluokan kuvaajaksi luonnehditun Pennasen teoksista. Monet kriitikot ovat nimenneet Pennasen päätyöksi [[Tampere]]-trilogian, johon kuuluvat teokset ''Himmun rakkaudet'', ''Koreuden tähden'' ja ''Ruusuköynnös''.

Pennanen oli tuottelias romaanikirjailija ja novellisti sekä maineikas suomentaja. Hän kirjoitti myös näytelmiä, radiokuunnelmia, esseitä ja nuortenkirjoja. Hän oli arvostettu kulttuurivaikuttaja ja oli jäsenenä muun muassa valtion kirjallisuuslautakunnassa ja [[Suomen Kirjailijaliitto|Suomen Kirjailijaliiton]] johtokunnassa. Pennanen opetti 1960- ja [[1970-luku|1970-luvulla]]luvuilla Helsingin yliopistossa. Kirjailijantyönsä ohella hän toimi 1940- ja 1950-luvuilla arkistonhoitajana, [[WSOY]]|WSOY:n]] kirjastonhoitajana, mainostoimittajana sekä kulttuurilehti ''[[Parnasso]]n'' toimitussihteerinä.

* Ennen sotaa oli nuoruus (romaani, [[1942]])

* Kaadetut pihlajat (romaani, [[1944]])

* Proomu lähtee yöllä (romaani, [[1945]])

* Pilvet vyöryvät (romaani, [[1947]])

* Leda ja joutsen (romaani, [[1948]])

* Kattoparveke (romaani, [[1950]])

* Tornitalo (novellikokoelma, [[1952]])

* Pyhä Birgitta (romaani, [[1954]])

* Tunnussana ystävyys (nuortenromaani, [[1956]])

* Pasianssi (novellikokoelma, [[1957]])

* Valon lapset (romaani, [[1958]])

* Kylmät kasvot (radiokuunnelma, [[1960]])

* Kaksin (novellikokoelma, [[1961]])

* Mutta (romaani [[1963]])

* Tunnustelua (esseitä, [[1965]])

* Mongolit (romaani, [[1966]])

* Tilapää (romaani, [[1968]])

* Pientä rakkautta (novellikokoelma, [[1969]])

* Aurinkomatka (näytelmä, [[1970]])

* Himmun rakkaudet (romaani [[1971]])

* Koreuden tähden (romaani [[1972]])

* Ruusuköynnös (romaani, [[1973]])

* Naisen kunnia (romaani, [[1975]])

* Kapakoitten maa (romaani, [[1977]])

* Mies ja hänen kolme vaimoaan (radiokuunnelma, [[1978]])

* [[Äiti ja poika ja muita kuunnelmia]] (kuunnelmakokoelma, [[1979]])

* Lapsuuden lupaus (romaani, [[1979]])

* Se pieni ääni (romaani, [[1980]])

* Naivistit (romaani, [[1982]])

* Santalahden aika (romaani, [[1986]])

* Kulmatalon perhe (romaani, [[1988]])

* Luettuja, läheistä (esseitä, [[1990]])

* Tyttölapsi (romaani, [[1992]])

{{DEFAULTSORTAAKKOSTUS:Pennanen, Eila}}