Ero sivun ”Yöpakkaset” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Kumottu muokkaus 12815557, jonka teki 88.192.115.222 (keskustelu) |
|||
Rivi 6:
Kriisi sai alkunsa elokuussa 1958 kun vastanimitetty Fagerholmin III hallitus ei saanut Neuvostoliiton hyväksyntää.<ref>Ahti Karjalainen - Jukka Tarkka: ''Presidentin ministeri - Ahti Karjalaisen ura Urho Kekkosen Suomessa''. Otava 1989 ISBN 951-1-08892-0, yöpakkaskriisistä ss. 63-77.</ref> Neuvostoliittoa ärsytti etenkin se, että hallitukseen tulivat [[Suomen Sosialidemokraattinen Puolue|sosialidemokraattien]] oikeaa laitaa eli ns. asevelisiipeä edustaneet [[Väinö Leskinen]] ja [[Olavi Lindblom]] Neuvostoliiton sotasyylliseksi leimaaman SDP:n puheenjohtajan [[Väinö Tanner]]in myötävaikutuksella. Lisäksi Moskova yhdisti [[kokoomus]]laisen maatalousministerin [[Niilo Kosola]]n nimen hänen isäänsä, 1930-luvun [[Lapuan liike|Lapuan liikkeen]] johtajaan [[Vihtori Kosola]]an.<ref> K.-A. Fagerholm: ''Puhemiehen ääni'', s. 316. Suomentanut Maija-Liisa Heini. Helsinki: Tammi, 1977.</ref> [[Suomen Kansan Demokraattinen Liitto]] oli ollut [[eduskuntavaalit 1958|eduskuntavaalien]] suurin voittaja, mutta puoluetta ei tästä huolimatta otettu hallitukseen.
Hallitusneuvotteluissa keskeisesti mukana ollut [[Maalaisliitto|Maalaisliiton]] [[Johannes Virolainen]], josta tuli uuden hallituksen [[ulkoministeri]], yritti vielä viime hetkellä vedota Väinö Tanneriin, jotta Väinö Leskistä ei otettaisi mukaan hallitukseen, mihin Tanner murahti: ”''Mitäs Te nuori mies puhutte, nythän muodostetaan Suomen eikä Neuvostoliiton hallitusta.''” Presidentti [[Urho Kekkonen]] oli jo etukäteen varoittanut Virolaista menemästä samaan hallitukseen Leskisen kanssa. Nimitettyään hallituksen 29. elokuuta Kekkonen lausui kuuluisat sanansa: ”''
Taustalla oli edellisen lisäksi elokuun lopulla pidetty [[Suomen Kommunistinen Puolue|Suomen Kommunistisen Puolueen]] 40-vuotisjuhla, johon kutsuttuun Neuvostoliiton valtuuskuntaan kuului alun perin myös [[Otto Ville Kuusinen]]. Suomalaisten maanpetturiksi leimaamalle [[Terijoen hallitus|Terijoen hallituksen]] päämiehelle ei kuitenkaan myönnetty [[viisumi]]a. Syy tapauksesta sysättiin Fagerholmin hallituksen ulkoministerin Johannes Virolaisen niskaan, vaikka päätöksen asiasta oli tehnyt jo edeltäjä, [[Kuuskosken hallitus]] yhdessä presidentti Urho Kekkosen kanssa. Myös Nikita Hruštšov oli ymmärtänyt Kuusisen viisumin hylkäämisen, mutta [[Neuvostoliiton kommunistinen puolue|NKP:n]] pää-äänenkannattaja [[Pravda]] käytti tapausta tästä huolimatta aseenaan Fagerholmin hallitusta vastaan.<ref> Max Jakobson: ''Pelon ja toivon aika − 20. vuosisadan tilinpäätös II'', s. 233−234. Otava 2001. </ref>
| |||