Ero sivun ”Tornator” versioiden välillä

58 merkkiä poistettu ,  7 vuotta sitten
p
w
p (w)
==Historia==
 
Yhtiön perustaja [[Wolter Ramsay]] oli perinyt [[Taalintehdas|Taalintehtaan]] rautaruukin isältään [[Karl August Ramsay|Carl August Ramsay]]lta [[1855]], mutta hän joutui luopumaan ruukista 1870-luvulla. Sen jälkeen Ramsay johti [[Mäntsälä]]ssä toiminutta ''Kaukaankosken lankarullatehdasta'' vuoteen [[1887]] saakka. Uuden Tornator-yhtiön osakkaina olivat Ramsay ja ''Wolffin'' perhe. Yhtiöllä oli Lahdessa lankarullatehdas, jonka tuotteita vietiin [[Englanti]]in, [[Venäjä]]lle, [[Ranska]]an ja [[Espanja]]an.
 
Ramsayn kuoltua [[1891]] yhtiön toimitusjohtajaksi nousi sen suurin osakkeenomistaja [[Reguel Wolff]]. Tornator yritti ostaa [[1894]] [[Kaukas|Kaukaan]] tehtaat, mutta suunnitelma ei onnistunut. Samana vuonna Reguel Wolffin veli [[Eugen Wolff]] (''Carl Oskar Eugène Wolff'') hankki [[Vuoksi|Vuoksen]] rannalla sijainneen Tainionkosken tilan. Tornator rakensi Tainionkoskelle vuosina [[1895]]-[[1898]] lankarulla-, puumassa- ja paperitehtaat, jotka saattoivat käyttää Vuoksen vesivoimaa. Reguel ja Eugen Wolff olivat vuorotellen yhtiön johdossa, mutta ensimmäisen sortokauden aikana 1900-luvun alussa he joutuivat lähtemään Suomesta vastustettuaan julkisesti Venäjän hallituksen toimia Suomen itsehallinnon rajoittamiseksi. Yhtiön johtoon tuli nyt ensin ''[[J. Th. Lindroos'']] ja hänen jälkeensä Eugen Wolffin vävy ''Waldemar Björkstén''.
 
Vuoden [[1905]] jälkeen Wolffin veljekset pääsivät palaamaan takaisin Suomeen, ja Eugen Wolffista tuli yhtiön todellinen johtohahmo, vaikka Waldemar Björkstén säilyttikin toimistusjohtajan asemansa. Tornator laajensi nyt Tainionkosken puumassa- ja paperitehtaita ja perusti uuden paperipussitehtaan [[Pietari (kaupunki)|Pietari]]in. Tainionkoskelle perustettiin myös [[sulfiittimenetelmä|sulfiittisellulosatehdas]] ja [[pergamiini]]tehdas. Vuonna [[1908]], jolloin tämä laajennusohjelma oli saatu päätökseen, ryhtyi Eugen Wolff itse yhtiön toimitusjohtajaksi. Yhtiön suurimmiksi osakkaiksi olivat tässä vaiheessa nousseet norjalaiset sijoittajat, joilta oli saatu pääomat yhtiön laajennusohjelman toteuttamiseksi. 1910-luvun alussa norjalaiset omistivat 60% yhtiöstä, mutta myöhemmin Wolffit onnistuivat taas kasvattamaan osuuttaan saaden osake-enemmistön haltuunsa. Vuonna [[1912]] yhtiön tuotanto oli arvoltaan 6 miljoonaa markkaa sisältäen 9 000 t selluloosaa, 12 000 t paperia sekä sahatavaraa ja lankarullia. Yhtiö omisti tuolloin 45 000 ha metsää.
 
[[Ensimmäinen maailmansota]] hyödytti aluksi Tornatoria, koska se saattoi lisätä vientiään Venäjälle voimakkaasti. [[Helmikuun vallankumous|Vuoden 1917 maaliskuun vallankumous]] ja sitä seuranneet tapahtumat tekivät kuitenkin yhtiön asioiden hoidosta yhä vaikeampaa ja niinpä Eugen Wolff myi yhtiön osakkeista 53% Suomen valtiolle lokakuussa [[1918]]. Hän luopui myös toimitusjohtajan paikasta ja hänen tilalleen johtajaksi tuli ''Aleks. Lampén''. Yhtiön Lahden lankarullatehdas, joka oli tuhoutunut tulipalossa [[1917]], saatiin rakennettua uudelleen [[1919]], mutta Pietarissa ollut paperipussitehdas menetettiin lopullisesti. 1920-luvulla Tornator laajensi selluloosan ja sahatavaran tuotantoaan. Yhtiö rakensi sahalaitoksen [[Immola]]an ja investoi myös Vuoksen vesivoiman kehittämiseen.
6 557

muokkausta