Ero sivun ”Kornél Pajor” versioiden välillä

Vuosi 1949 oli Pajorille uran paras vuosi. Hän saavutti Davosin EM-kisoissa pronssia tehden 5 000 metrillä uuden ME:n. Samoissa kilpailuissa hän alitti 10 000 metrillä [[Charles Mathiesen]]in ME:n ja samalla ensimmäisenä 17 minuuttia, mutta Norjan [[Hjalmar Andersen]] teki kisassa vielä paremman tuloksen ja otti näin ME:n nimiinsä. Kaksi viikkoa myöhemmin MM-kisat Oslossa olivat hänen uransa huipentuma, sillä hän saavutti yhteispisteissä mestaruuden. <ref name="AP">Aftenposten</ref>

Kisojen päätyttyä Pajor ei kotimaansa poliittisen mullistuksen vuoksi palannut enää takaisin Unkariin, vaan jäi pakolaiseksi. [[Kansainvälinen luisteluliitto]] (ISU) antoi hänelle osallistumisoikeuden "riippumattomana kilpailijana" kausiksi 1950 ja 1951. Vuonna 1952 hän sai asuinmaansa Ruotsin edustusoikeuden ja saavutti silloisessa kotikaupungissaan [[Östersund]]isa järjestetyissä EM-kisoissa yhteispisteissä pronssia. Valitettavasti säännöt eivät sallineet olympialaisiin osallistumista. Niinpä [[Talviolympialaiset 1952|Oslon talviolympialaiset 1952]] jäivät väliin, vaikka Pajorilla olisi ollut pisimmillä luistelumatkoilla menestymisen mahdollisuus. <ref name="SpeedSkating">SpeedSkatingStats</ref>

Valmentajana Pajorilla oli Itävallan [[Kari Wazulek]], joka kilpaili itse vuoden 1936 talviolympialaisissa. <ref name="LT">Länstidiningen Östersund (LT)</ref

Ammatiltaan Pajor on arkkitehti ja on jatkanut siviiliuraansa menestyksellisesti Ruotsissa.<ref name="Uddebloggg">uddevallabloggen.se</ref>