Ero sivun ”Henkilöpalvonta (politiikka)” versioiden välillä

Monien arabimaailman itsevaltiaiden johtajien ympärillä on henkilöpalvontaa. [[Libya]]n edesmenneellä johtajalla [[Muammar Gaddafi]]lla ei ollut maassaan mitään virallista asemaa tai virkaa, mutta häntä nimitettiin muun muassa ”Vallankumouksen oppaaksi” ja ”veljelliseksi johtajaksi”. Gaddafin ''Vihreä kirja'' oli maan poliittisen elämän keskeisin teos.<ref>{{Verkkoviite | Tekijä= | Nimeke=Muammar Gaddafi - Head of State and Guide of the Revolution | Ajankohta= | Osoite=http://www.rsf.org/article.php3?id_article=13616 | Julkaisija=Reporters sans frontières | Luettu=21.4. 2008 | Kieli= {{en}} }}</ref>

Myös Neuvostoliiton hajoamisen yhteydessä syntyneissä uusissa itsenäisissä valtioissa on joissakin itsevaltainen hallinto ja henkilöpalvontaa. Vuonna 2006 kuollut [[Turkmenistan]]in presidentti [[Saparmurat Nijazov]] julisti itsensä kaikkien turkmeenien johtajaksi (''Türkmenbaşy''). Parlamentti julisti 29. joulukuuta 1999 hänet elinikäiseksi presidentiksi. Presidentin mukaan on nimetty kaupunkeja ja lentokenttiä, ja häntä esittäviä patsaita löytyy jopa keskeltä Karakumin autiomaata<ref>{{Verkkoviite | Tekijä= | Nimeke=The personality cult of Turkmenbashi | Ajankohta= 21.12.2006 | Osoite=http://www.guardian.co.uk/world/2006/dec/21/1 | Julkaisija=Guardian News and Media Limited | Luettu= 21.4.2008| Kieli= {{en}} }}</ref>. Nijazovin 65. syntymäpäivänä Turkmenistanin keskuspankki julkaisi hänen sukupuullaan kuvitetun kolikkosarjan ja 66. syntymäpäivänä 2006 oli vuorossa hänen kuutta kirjaansa esittävä kuuden kulta- ja hopeakolikon sarja, joiden kääntöpuolella on presidentin sinetti.<ref>[http://www.rferl.org/featuresarticle/2006/2/9982e13f-e829-4a38-9f6d-088ff175d703.html Turkmen Coins Honor Niyazov's Writings]</ref> Nijazovin kuoleman jälkeen vuonna 2006 maan presidentiksi nousi [[Gurbanguly Berdymuhamedov]]. Myös hänen ympärilleen on muodostettu samanlaista henkilöpalvontaa kuin aiemmin Nijazovin.<ref>{{Verkkoviite | Tekijä=EurasiaNet | Nimeke=The Personality Cult Lives On, Residents Take It In Stride | Ajankohta=July 11, 2007 | Osoite=http://www.soros.org/initiatives/turkmenistan/articles_publications/articles/cultlives_20070711 | Julkaisija=Open Society Institute | Luettu= 23.4. 2008| Kieli= {{en}} }}</ref>

Turkin tasavallan ensimmäisen presidentin [[Mustafa Kemal Atatürk]]in läsnäolo näkyy kaikkialla Turkissa. Atatürk on Turkin suuri johtaja ja kaikkien turkkilaisten isä.<ref name= tom>{{Kirjaviite | Tekijä = Kankkonen, Tom | Nimeke = Turkki Eurooppaa ja Aasiaa | Vuosi =2005 | Luku = | Sivu =64-67 | Selite = Henkilökultti elää | Julkaisupaikka =Helsinki | Julkaisija =Edita Prima Oy | Tunniste = ISBN 951-37-4425-6 | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 23.5.2012 | Kieli =suomi}}</ref>{{Lähde tarkemmin}} Atatürkin kuvat ja julisteet koristavat monien julkisten paikkojen kuten hotellien, ravintoloiden, linja-autoasemien, rautatieasemien, lentokenttien, koulujen ja yliopistojen seiniä. Kouluissa on omat niin sanotut Atatürk-nurkkaukset. Ankaran pääkatu on Atatürk Bulevardi. Hänen mukaansa on nimetty [[Atatürkin kansainvälinen lentoasema|Istanbulin kansainvälinen lentoasema]] ja Turkin suurin pato Karababa Itä-Turkissa. Atatürkin kuvat näkyvät myös [[Turkin liira]]n seteleissä ja kuvan edellytetään olevan esillä kaikkien valtion virastojen tiloissa.

Vuonna 1938 kuollut Atatürk haudattiin [[Mausoleumi|mausoleumiin]] [[Ankara]]ssa, joka valmistui vuonna 1953. Mausoleumia suojelevat sotilaat. Atatürkin virallinen hautakammio on suljettu.<ref name= tom /> Koululaiset saapuvat kunnioittamaan Atatürkin elämäntyötä Turkin tasavallan puolesta.<ref name= tom /><ref name= tai>{{Kirjaviite | Tekijä = Tainio Lauri | Nimeke = Turkki Euroopan rajalla | Vuosi =2007 | Luku = | Sivu =119-120 | Selite = Mustafa Kemal Atatürk (1881-1938) | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija =Gaudemus | Tunniste = ISBN 978-952-495-034-3 | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 23.5.2012 | Kieli =suomi}}</ref>{{TarkennaSelvennä}} Maan korkein johto vierailee Atatürkin mausoleumissa, ja jokaisen valtiovierailun aikana Atatürkin mausoleumiin lasketaan vierailevan valtion virallinen seppele. Henkilökultti näkyy mauseleumissa monella tavalla. Siellä on Atatürkin henkilökohtaisia esineitä, kuten parranajoväline sekä henkilökohtaisia vaatteita ja myös hänen koiransa Foksin maalliset jäänteet.<ref name= tom /><ref name= tai />

Suomessa ei ole syntynyt henkilökultteja samassa laajuudessa kuin Neuvostoliiton tai natsi-Saksan kaltaisissa totalitaristisissa järjestelmissä. [[Urho Kekkonen|Urho Kekkosen]] presidenttiyden loppuvaiheissa on presidentin heikkenevän terveydentilan salassapidossa ja ''perässähiihtäjissä'' havaittavissa piirteitä, joita voidaan pitää henkilökultin esiasteena.<ref> [http://www.yle.fi/suuretsuomalaiset/100_suurinta/index.php?top100_id=2&nominee_id=33&place=0&gender=0&alive=0&province=0 Suuret suomalaiset - Urho Kekkonen]</ref> Kekkosen pitkään presidenttikauteen liittyneen henkilökultin ja aidon arvostelun ja [[oppositio]]n häviämisen on katsottu heikentäneen suomalaista demokratiaa, vaikka se ei sitä oleellisesti murtanutkaan.<ref>{{Verkkoviite | Tekijä=Martti Häikiö | Nimeke=Kekkonen, Urho (1900 - 1986) | Ajankohta=16.9.1997 | Osoite=http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/632/ |Julkaisu= Kansallisbiografia-verkkojulkaisu | Julkaisija=Suomalaisen Kirjallisuuden Seura | Luettu= 22.4.2008 | Kieli= }}</ref> Kekkonen sai myös jo eläessään kunnianosoituksia, jollaisia tavallisesti annetaan vasta kuoleman jälkeen: mukaansa nimetyn kadun Helsingissä sekä kuvansa 500 markan seteliin.<ref>{{Verkkoviite | Tekijä= | Nimeke=Historiallisia suomalaisia seteleitä ja metallirahoja | Ajankohta= | Osoite=http://www.suomenpankki.fi/fi/setelit_ja_kolikot/lakkautetut/historialliset_rahat.htm | Julkaisija=Suomen Pankki | Luettu=21.4. 2008 | Kieli= }}:'' "500-markkasessa on presidentti Urho Kekkosen muotokuva, ja seteli laskettiin liikkeeseen Kekkosen 75-vuotispäivänä. "''</ref>

Toinen suomalainen, jolle on ajoittain osoitettu lähes henkilökulttimaisia piirteitä on [[Carl Gustaf Emil Mannerheim]]. Jo sotien aikana hänestä tuli lähes palvonnan kohde ja häneen kohdistuvaa arvostelua pyrittiin torjumaan.<ref>{{Verkkoviite | Tekijä= | Nimeke=Mannerheim, Elämänkaari, Symboli | Ajankohta= | Osoite=http://www.mannerheim.fi/01_elama/s_symbol.htm | Julkaisija=MANNERHEIM INTERNETPROJEKTIN NEUVOTTELUKUNTA | Luettu= 2.6. 2007| Kieli= }}: ''"Mannerheimin muodostumista kansalliseksi symboliksi helpotti se, että hän oli onnistunut pysymään erillään puoluetaistelusta...Sotien aikana ja kauan hänen kuolemansa jälkeen hän oli palvonnan kohde, ja häneen kohdistettua kritiikkiä on torjuttu ärhäkkäästi."''</ref> Mannerheim sai 75-vuotispäivänään ainutkertaisen [[Suomen Marsalkka|Suomen Marsalkan]] arvonimen ja samalla nimettiin Helsingin pääkatu Heikinkatu ja lisäksi Turuntie [[Mannerheimintie (Helsinki)|Mannerheimintie]]ksi. Lukuisissa muissa suomalaisissa kaupungeissa on Mannerheiminkatuja ja -teitä. Mannerheimille valmistui [[Mannerheimin patsas (Tampere)|patsas]] jo vuonna 1939 Tampereelle. Patsashankkeen toteutus kuitenkin lykkäytyi muun muassa sodan syttymisen takia sekä sotien jälkeen Mannerheimin itsensä vastustuksen vuoksi. Patsas pystytettiin Tampereella vasta marsalkan kuoleman jälkeen vuonna 1956. Myöhemmin patsaita on pystytetty lukuisiin Suomen kaupunkeihin. [[Suomen puolustusvoimat|Suomen puolustusvoimien]] [[Puolustusvoimain lippujuhlan päivä|lippujuhlan päivä]] 4. kesäkuuta on samalla Mannerheimin syntymäpäivä, jota juhlittiin alun perin Suomen marsalkan syntymäpäivänä.<ref>{{Verkkoviite | Tekijä=Irma Savolainen | Nimeke=Puolustusvoimien lippujuhlapäivä | Ajankohta= | Osoite=http://www.hel2.fi/kaumuseo/vuodenkierto/lippujuhla/lippujuhla.html | Julkaisija= Helsingin kaupunginmuseo| Luettu=18.4. 2008 | Kieli= }}</ref> 1960-luvulla ryhdyttiin Suomessa kiinnittämään huomiota Mannerheim-kultin vaiheisiin ja erityisesti 1970-luvun vasemmistoliikkeissä ilmeni Mannerheimin ja erityisesti Mannerheim-kultin arvostelua.<ref>{{Verkkoviite | Tekijä=Matti Klinge | Nimeke=Mannerheim, Gustaf (1867–1951) | Ajankohta=16.9.1997 | Osoite=http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/625/ |Julkaisu= Kansallisbiografia-verkkojulkaisu| Julkaisija=Suomalaisen Kirjallisuuden Seura | Luettu= 22.4.2008| Kieli= }}</ref>

* {{Verkkoviite | Tekijä= [[Georg Lukács]] | Nimeke=Reflections on the Cult of Stalin | Ajankohta=1962 | Osoite=http://www.marxists.org/archive/lukacs/works/1962/stalin.htm | Julkaisija=marxists.org |Selite=First published: as “Brief an Alberto Carocci” in the special issues of Nuovi Argomenti, Nos. 57-58, 1962, devoted to the discussion of the Twenty-second Congress of the Communist Party of the Soviet Union; it was subsequently published as “Privatbrief über Stalinismus, Brief an Alberto Carocci” in Forum, Nos. 115-117, 1693; abridged English translation, published 1963;| Luettu=29.4. 2008 | Kieli={{en}} }}

* {{Verkkoviite | Tekijä=Professor John Pollard | Nimeke= Mussolini's Rivals: The Limits of the Personality Cult in Fascist Italy| Ajankohta= 1998| Osoite=http://www.users.globalnet.co.uk/~semp/mussolini.htm | Julkaisija= | Luettu= 29.4. 2008| Kieli={{en}} }}