Ero sivun ”Tulimaa” versioiden välillä

[katsottu versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p coord-fix
Rivi 8:
Ensimmäisenä eurooppalaisena Tulimaan näki [[portugali]]lainen [[Fernão de Magalhães]] marraskuussa [[1520]] purjehtiessaan laivastoineen [[Magalhãesinsalmi|Magalhãesinsalmen]] läpi. [[Intiaani]]t polttivat saaren rannoilla merkkitulia varoittaakseen naapureitaan oudosta laivasta. Magalhães nimesi saaren Tulimaaksi intiaanien nuotioiden mukaan. Hänen retkikuntansa ei kuitenkaan astunut Tulimaan maaperälle. Tämän jälkeen Magalhãesinsalmea käyttivät sekä [[espanja]]laiset, [[englanti]]laiset että [[Alankomaat|hollanti]]laiset laivastot, kartoittaen vesireittejä pääasiassa sotilaallisissa ja kaupallisissa tarkoituksissa.
 
Englantilainen amiraali [[John Narborough]] oli ensimmäinen, jonka retkikunta 1670 tutki Tulimaan asukkaita, eläimistöä ja kasvillisuutta. Hän myös laati ensimmäisen kelvollisen kartan Magalhãesinsalmesta. [[James CookCock]]in retkikunta suoritti varsin perusteellisia tutkimuksia Tulimaan itärannikolla 1768–1771. Vielä silloin paikallisia intiaaneja verrattiin eläimiin. 1800-luvun alkupuolella englantilaiset lähettivät Tulimaahan useitakin tutkimusretkikuntia. 1830 kapteeni [[Robert FitzRoy]]n johtama retkikunta [[HMS Beagle (1820)|''HMS Beaglellä'']], mukanaan [[Charles Darwin]], tutki tarkoin Tulimaan lounaissaaristoa. 1866 aloittivat englantilaiset alueen perusteellisen kartoittamisen. Myös [[italia]]laiset ja [[ranska]]laiset osallistuivat ansiokkaasti Tulimaan tutkimiseen. [[Ruotsi|Ruotsalaisten]] Nordenskjöldin (1895) ja Skottsbergin (1904–1905) retkikunnat on myös mainittava, erittäinkin Nordenskjöldin retkikunnan mukana olleen [[kasvitiede|kasvitieteilijän]] Dusénin erittäin ansiokkaan kasvillisuustutkimuksen ansiosta.
 
Suomen Maantieteellinen Seura varusti opetusministeriön tuella suomalaisen retkikunnan tutkimaan Tulimaan maaperää ja etenkin alueen [[suo|soita]]. Retkikunnan johtajana toimi suotutkija [[Väinö Auer]], [[geologia|geologina]] tohtori [[Ernst Håkan Kranck]], kasvitieteilijänä Pohjois-Suomen Laidun- ja Nurmiviljelysyhdistyksen johtaja Heikki Roivainen ja Auerin assistenttina ylioppilas Esa Hyyppä. Matka alkoi [[Hampuri]]sta 22. syyskuuta 1928 ja 4. joulukuuta 1928 retkikunta rantautui Tulimaahan. Retkikunta suoritti arvokkaita tutkimuksia Tulimaan soista, maaperästä ja kasvillisuudesta. Retkikunta kotiutui Suomeen 1929. Väinö Auer laati matkasta kirjan Tulimaata tutkimassa, joka on monissa seikoissa varsin perusteellinen, mutta eräissä, esimerkiksi päivämäärissä ja tutkimustulosten selvittelyssä, varsin epämääräinen.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Tulimaa