Ero sivun ”Omistusoikeus” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
|||
Rivi 1:
'''Omistusoikeus''' on lain tai oikeuden oikeushenkilölle sallima valta esineeseen, kiinteistöön tai [[immateriaalioikeus|aineettomaan omaisuuteen]]. Immateriaalioikeus rajoittaa fyysistä omistusoikeutta. Esimerkiksi [[orjuus]] merkitsee myös kehon omistamista, mutta kehon omistusoikeutta yleisesti vastustetaan myös ideana.
Omistusoikeuteen kuuluvat ''käyttöoikeus'' eli ''nautintaoikeus'' eli ''hallintaoikeus'', ''luovutusoikeus'', oikeus tuhota ja oikeus sulkea muut pois omaisuudesta. Omistus on siis oikeuskimppu, johon kuuluu monia oikeuksia. Omistusoikeus syntyy lain mukaan ns. laillisilla saannoilla. Näistä yleisimpiä ovat kauppa, lahjoitus tai perintö. Immateriaalioikeus syntyy yleensä valtion lainsäädännön määräämällä tavalla, mutta voi periaatteessa syntyä myös sopimuksella. Omistamattoman materian voi monessa oikeusjärjestelmässä ottaa omaisuudekseen eli ''vallata'' (englanniksi homestead)
Omistusoikeus voi vaihtua myös kun rikoksentekoväline (useimmiten puukko tms.) julistetaan menetetyksi valtiolle (jolloin omistusoikeus puukkoon siirtyy valtiolle). Sen sijaan ei rikoksen tuottaman taloudellisen hyödyn julistaminen menetetyksi valtiolle aiheuta vaihtumisia omistusoikeudessa, koska tuomioistuin julistaessaan jonkun menettäneeksi rikoksen tuottaman taloudellisen hyödyn määrää tuomitun maksamaan valtiolle rikoksella saamansa taloudellisen hyödyn määrän - eikä siis suinkaan luovuttamaan valtiolle jotain määrättyä, yksilöityä esinettä, jonka omistusoikeus siirtyisi valtiolle.
Omistusoikeus voi kuulua useille henkilöille yhteisesti (yhteisomistus). Jaottomassa yhteisomistuksessa kenelläkään ole määräosuutta omistuksen kohteeseen. Näin on tilanne esim. jakamattomassa kuolinpesässä. Määräosaisessa yhteisomistuksessa kukin osakas omistaa esineestä oman osuutensa. Käyttöoikeuteen voi olla lain asettamia rajoituksia: omistaja voi käyttää esinettä siihen tarkoitukseen, johon se soveltuu, ja kieltää muilta henkilöiltä käytön. Omistaja voi siirtää oikeuskimpustaan osia kuten käyttöoikeuden toiselle määräajaksi, toistaiseksi tai lopullisesti esimerkiksi vuokraa vastaan. Omistusoikeus suojataan mm. takavarikoinneilla ja häädöillä, joilla omaisuus palautetaan lailliselle omistajalleen.▼
Pakkolunastuksessa taasen, jolloin omaisuutta yleisen tarpeen sitä vaatiessa pakkolunastetaan "yleiseen käyttöön" omistusoikeus pakkolunastettuun omaisuuteen siirtyy. [[Suomi|Suomen]] laissa määrätään pakkolunastuksessa maksettavaksi "täysi korvaus" lunastettavan omaisuuden omistajalle. Käytännössä täyttä korvausta ei voi objektiivisesti määrittää ja monet katsovat menettävänsä pakkolunastuksessa, toiset taasen, että ne, joiden omaisuutta pakkolunastetaan, saavat siitä hävyttämän hyvän korvauksen (koska heidän muutenkin kovaksi kohtaloksi koettua surkutellaan). Kysymys pakkolunastuksessa maksettavien korvausten määrien kohtuudellisuudesta ei toisaalta kuulu niihin kysymyksiin, joiden käsittely kuuluu omistusoikeutta käsittelevään artikkeliin.
▲Omistusoikeus voi kuulua useille henkilöille yhteisesti (yhteisomistus). Jaottomassa yhteisomistuksessa kenelläkään ole määräosuutta omistuksen kohteeseen. Näin on tilanne esim.
Häätö on merkittävä turvatoimi, jolla omistaja saa oikeutensa omaisuutensa häiriöttömään hallintaan palautettua, mikäli vuokralainen vastoin sopimusta pitää vuokrttua esinettä lainvastaisesti hallinnassaan. Myös takavarikko käsitetään joskus omistajan eduksi vaikuttavaksi turvatoimeksi. Takavarikkoihin ryhdytään kuitenkin rikosten selvittämiseksi ja todisteiden haltuunottamiseksi eikä oikean omistajan etujen turvaamiseksi. Faktisesti takavarikoitu omaisuus kuitenkin luovutetaan oikealle omistajalleen.
===Näkemyksiä omistusoikeuden käsitteestä===
| |||