Ero sivun ”A. K. Cajander” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →Aiheesta muualla: turha yläluokka pois |
p typos fixed: sairaskoht → sairauskoht, ensinma → ensin ma, sittemi → sittemmi using AWB |
||
Rivi 29:
Presidentti [[K. J. Ståhlberg]] kutsui Cajanderin yllättäen virkamiespääministeriksi kesäkuussa 1922, vaikkei hän sitä ennen ollut osallistunut politiikkaan. Hänellä oli tosin [[Kansallinen kokoomus|kokoomuksen]] jäsenkirja, mutta hänen poliittiset mielipiteensä olivat lähempänä presidentin edustamaa edistyspuoluetta. [[Cajanderin I hallitus]] hoiti maan asioita [[Eduskuntavaalit 1922|eduskuntavaalien]] ylitse, 166 päivän ajan. Se oli itsenäisen Suomen ensimmäinen [[virkamieshallitus]]. Pääministeri Cajander hoiti samalla myös toisen maatalousministerin salkkua. Tammikuussa 1924 hän palasi vastaavissa olosuhteissa johtamaan toistakin hallitusta ([[Cajanderin II hallitus]], 135 päivää), jonka kaudelle osui niin sanottu [[upseerikriisi]], mistä kuitenkin selvittiin välikohtauksitta. Cajander alkoi näin vähitellen kiskoontua politiikkaan, ja hän liittyi Kansalliseen Edistyspuolueeseen 1927. Seuraavana vuonna hänestä tuli puolustusministeri [[Oskari Mantere]]en [[Mantereen hallitus|virkamieshallitukseen]] ja [[Eduskuntavaalit 1929|vaaleissa 1929]] hänet valittiin eduskuntaan Viipurin läänin läntisestä vaalipiiristä. Vuonna 1933 Cajander valittiin jo puolueensa puheenjohtajaksi, missä tehtävässä hän toimi kuolemaansa asti. 1930-luvulla hänet nähtiin edistyspuolueen vasemman siiven johtavana poliitikkona, [[T. M. Kivimäki]] oikean siiven. Hän johti ajoittain myös pieneksi kutistunutta eduskuntaryhmää ja oli tasavallan presidentin valitsijamiehenä [[Suomen presidentinvaalit 1937|1937]] ja uudelleen [[Suomen presidentinvaali 1940|1940]].
Kolmannen kerran Cajander kohosi pääministeriksi keväällä 1937, tällä kertaa poliitikkona eikä virkamiehenä. [[Cajanderin III hallitus]] muistetaan Suomen ensimmäisenä [[Punamultahallitus|punamultahallituksena]], jonka vahvat puolueet olivat maalaisliitto ja SDP. Kolmantena pyöränä oli pieni edistyspuolue, ja Cajanderille jäi sovittelijan rooli hallituksen vahvojen miesten, [[Juho Niukkanen|Juho Niukkasen]] ja [[Väinö Tanner]]in välissä. Hän aloittikin
Hallitus ja etenkin Cajander muistetaan Suomen historiassa kuitenkin parhaiten [[talvisota]]an johtaneesta kehityksestä. Cajanderin ja ulkoministeri [[Rudolf Holsti]]n sekä tämän seuraaja [[Eljas Erkko|Eljas Erkon]] on katsottu hukanneen tilaisuutensa muotoseikkoihin takertumisen (tai huonon poliittisen pelisilmän) vuoksi niin sanotuissa [[Jartsev-neuvottelut|Jartsev-neuvotteluissa]] keväällä 1938, viivytelleen liian pitkään puolustushankintojen aloittamisessa sekä suhtautuneen liian huolettomasti ja naiivisti Neuvostoliiton vaatimuksiin ja sodanuhkaan syksyllä 1939 (ks. [[Talvisodan tausta]]). Legendaariseksi on muodostunut Cajanderin väitetty kommentti Neuvostoliiton hyökkäyksen alkamisesta: "''Tarkoittaako tämä, että hallitus kokoontuu ennen virka-aikaa?''". Sodan sytyttyä hallitus sai vielä eduskunnan luottamuksen, mutta sen oli silti jätettävä paikkansa, ja Cajanderin korkealentoinen poliittinen ura romahti äkisti. Hän jatkoi sota-aikana vielä rivikansanedustajana, [[Suomen huolto|Suomen huollon]] puheenjohtajana ja metsähallituksen johdossa, kunnes kuoli
Cajander oli myös [[Suomalainen Tiedeakatemia|Suomalaisen Tiedeakatemian]] esimies 1922–1923 ja [[Suomen Tiedeseura]]n puheenjohtaja 1935–1936.
A. K. Cajanderin poikia olivat kasvitieteilijä [[Aarno Kalela]] ja metsäntutkija [[Erkki Kalela]], joista
==="Malli Cajander"===
|